Mistä löytää sen itseluottamuksen mikä vuosien saatossa on poljettu syvälle? Joskus olen ollut aivan muuta, enkä olisi silloin varmasti uskonut että annan itselleni käydä näin.
Minkä takia se olen minä joka häpeän miehen pahoinpitelyä? Käsittämätöntä tiedän sen, mutta näin se vain on.
Aikaisemmin en ole tästä maininnut, enkä edes psytynyt itselleni ääneen myöntää kuinka joskus
sattuu. Nyt olen asiasta hieman jollekin maininnut, ja tunnen itseni entistä tyhmemmäksi tämän ihmisen silmissä. Kuinka voin alistua tällaiseen...
Olen suht voimakas ja iloinen ihminen päällepäin, ja joskus ollut sitä aidosti. Nyt alkaa vain julkisivu karista, kun jäljet ovat entistä näkyvämpiä.
Miksei pysty myöntämään ihmiselle joka ehkä aidosti haluaa kuulla kuulumisesi, että sattuu ja todella paljon. Kuinka kaipaisikaan vain lohduttavaa olkapäätä ja lupaa itkeä. Itkua jota kohta ei tule, enhän halua antaa siihen edes itse itselleni lupaa.
Kaikki tämä kovettaa, ja pystyt kestämään kovemmat iskut. Ainoa mikä pysäyttää on aito välittäminen, ihminen jonka uskot näkevän lävitsi. Miksi taas kerran tämä häpeä. Vastaus; kaikki ok :(
Löytyykö teitä jotka olette eronneet ilman ystävien tukea... pystyykö siihen?
Minkä takia se olen minä joka häpeän miehen pahoinpitelyä? Käsittämätöntä tiedän sen, mutta näin se vain on.
Aikaisemmin en ole tästä maininnut, enkä edes psytynyt itselleni ääneen myöntää kuinka joskus
sattuu. Nyt olen asiasta hieman jollekin maininnut, ja tunnen itseni entistä tyhmemmäksi tämän ihmisen silmissä. Kuinka voin alistua tällaiseen...
Olen suht voimakas ja iloinen ihminen päällepäin, ja joskus ollut sitä aidosti. Nyt alkaa vain julkisivu karista, kun jäljet ovat entistä näkyvämpiä.
Miksei pysty myöntämään ihmiselle joka ehkä aidosti haluaa kuulla kuulumisesi, että sattuu ja todella paljon. Kuinka kaipaisikaan vain lohduttavaa olkapäätä ja lupaa itkeä. Itkua jota kohta ei tule, enhän halua antaa siihen edes itse itselleni lupaa.
Kaikki tämä kovettaa, ja pystyt kestämään kovemmat iskut. Ainoa mikä pysäyttää on aito välittäminen, ihminen jonka uskot näkevän lävitsi. Miksi taas kerran tämä häpeä. Vastaus; kaikki ok :(
Löytyykö teitä jotka olette eronneet ilman ystävien tukea... pystyykö siihen?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Niin, olipa paljon tuttua tuossa tilanteessasi. Elän erotilanteessa nyt. Vuosia katsoin ja jaksoin alkoholisoituneen mieheni henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Just tuo häpeä esti tekemästä lopullista ratkaisua. En kertonut kenellekään ystäville ja suvulle oikeesti tilannettamme. En halunnut että kaikki tietää. Halusin myös pitää perheen kasassa. Nyt olen ratkaisuni tehnyt, enkä palaa entiseen. Nyt pystyn kertomaan ilman häpeän tunnetta tästä muillekkin. Aikaa vie että toivun tästä henkisesti ja saan elämäni tasapainoon. Paljon tuli pahaa oloa , katkeruutta matkaan. Mutta olen jo paljon saanut aikaan itteni kanssa kun pystyin tähän ratkaisuun. En tarvinnut ystävien tukea. Se oli minusta kiinni. Olen myös vahva mutta saan olla heikkokin. Levätä ja elää parempaa elämää.Tätä sinulle haluan omalla tarinallani toivottaa.
Netistä sain tämän ja suosittelen: Päänavaus selviytymiseen
Väkivaltaa kokeneiden naisten käsikirja.
Paljon hyvää asiaa, kannattaa kuitenkin lukea
kriíttisesti - ettei tule ylilyöntejä!
Ajan kanssa se itseluottamus tulee takaisin..
Ja suosittelen valikoimaan edes yhden ystävän, johon voit luottaa, ja kertoa tunteesi..
Puhuminen ja asian läpikäyminen hyvän ystävän kanssa auttaa paljonkin..
Niin ei sun tarvitse hävetä miehesi pahoinpitelyä, mutta ehkä olet jo miehesi puolelta syyllistetty suhteenne ongelmiin
niin paljon, että syytät itseäsi jo turhaan..
Vaikeuksista on aina vaikea kertoa, ja ehkä se vaatii myös paljon luottamusta ystävään, koska ethän varmaankaan halua kuulla juoruttavan asioitasi ja tunteitasi eteenpäin..
Voimia ja jaksamisia sulle!
juttelemaan jollekkin esim,perheterapeutille.esim.seurakunnilla on .Tilaa rohkeasti aika,se kannattaa.Itse sain siellä jutellessani selkeyttä elämääni ja itseluottamukseni takaisin.
Häpeät miehesi lyöntejä, koska hän sai sinut kuvittelemaan että sinä käytökselläsi ansaitsit tulla pahoinpidellyksi. Hän syyllisti sinua niin, että kuvittelet että olisit voinut selvitä ilman iskuja jos olisit "osannut" käyttäytyä oikein.
Lyömiseen on aina SYY. Useimmiten "uhrin" aikaan saama. Tappeluissa on aina kaksi osapuolta !
että olet tosi heikoilla väitteittesi kanssa. Kerropa satujasi oikeudessa, katsotaan mitä sulle sanotaan.
Suurin osa miehistä ei ole idiootteja, eivätkä tieten tahtoen hankkiudu lain väärälle puolelle.
Lyödä ei saa, vaikka mikä olisi. Se joka lyö, tekee rikoksen, syytä ei edes selvitetä.
Riita on eri asia kuin lyöminen. Myös murha tai tappo on eri asia kuin riitely. Riitely on sallittua, väkivalta ei.
semmoiset aiheuttavat hyvin paljon pahaa maailmassa. Teitä näkyy viihtyvän täälläkin, ja varmasti kaikki selkäänsä saaneita, Omasta syystään.
Katsellessani ja kuunnellessani kuinka äiti vittuili isälle ja lensi pitkin seiniä, kun mieheni alkoi osoittaa rakkautta samalla tavalla, etsin syitä juomisesta ja raitistuin, vittuilustani ja hiljenin täysin hänen juodessaan, lopetin nalkuttamisen ja elin "ihmisiksi" mutta mikään vain ei riittänyt. Kuten parisuhdeterapeutti myöhemmin minulle asiaa valaisi, mikään ei koskaan tulisi riittämään, koskaan en olisi riittävän "nöyrä" ja "kiltti" aina ihmisessä on puutteita, aina on vikoja ja noihin inhimillisiin osiin ihmistä väkivaltainen ihminen takertuu. Tuollainen ihminen ei halua nähdä toista ihmistä, vaan virheet joita toinen tekee, jotka saavat hänet itsensä näkemään omat puutteensa ja vajeensa.
Lopulta ennen kuin erosin, mieheni oli sitä mieltä että olin liian kiltti ja täydellinen -> hänen epätäydellisyytensä ei minulle riittäisi -> seurasi sokeaa mustasukkaisuutta, hän oli varma että lähtisin koska hän oli niin huono ihmisenä.
Tuolloin ainut tie että olisin välttänyt nyrkin, oli että olisin juonut itseni takaisin holistiksi ja ottanut vastuun kaikista ongelmista takaisin harteilleni.
En katsonut olevani syyllinen elinkautisen lyhennykseen kuoleman kautta, (oman tai hänen kätensä kautta) tuon vuoksi valitsin eron.
Enkä sano että kaikki miehet ovat tälläisiä, vain ne joista luemme iltapäivälehdistä, vain ne joiden vaimot ovat ystävien ja sukulaisten mielestä keskustelleet erosta, mutta tapon tehnyt aviomies selittää liiton olleen onnellinen.
ja sen takia tuntuu vaikealta ja häpeälliseltä kertoa ystäville. Noinhan se menee, omaa heikkouttaan on vaikea myöntää.
Puhuminen kuitenkin kiistatta auttaa.
Ammattilaiselle, olipa hän sitten kunnan, väestöliiton, turvakodin tai seurakunnan palkkalistoilla, on tällaisessa tilanteessa helpointa puhua. Ja saat perusteltuja neuvoja luottamuksellisesti, et mitään tunteeseen perustuvaa mutu-tietoa etkä uskonnollista liturgiaa (myös sieltä seurakunnan työntekijältä). Ota rohkeasti yhteyttä.