Moi!Kertokaa mielipiteitänne seuraavasta.. Mä oon onnellinen,koska mulla on mies ja puolvuotias vaavi,koira,taloa ei vielä.. silti kaipaan "sitä jotain"! mä olen ihminen,joka nauttii(/nauttisi)kaikesta yhdessäolosta,tulen kaikista pienistä asioista onnelliseksi!Siis siitä että vloppuisin esim noustais samaan aikaan(kun vauva herättää),enkä vain minä!Nautittais yhdessä aamiaista ja mietittäis että "mitä tänään tehtäisiin"! Käytäis yhdessä kylässä/lapsen mummuloissa ym, mentäis ulos vaunutteleen YHDESSÄ, pihatöihin YHDESSÄ,siivottais joskus YHDESSÄ -positiivisin mielin,eikä niin että mä joudun sanoon/pyytään monta kertaa,sitten kiukkusena tehdään jotain! En ymmärrä, ollaanko me miehenkanssa sitten vaan liian erilaisia!!? Tiedän että mä oon sellanen tunneihminen,taivaanrannanmaalari, mies taas enemmän järki-ihminen ja turhan negatiivinen! Aina kun ehdotan jotain tekemistä, mies on nyrpeellä naamalla jotain tyyliin: Mitä me siä tehdään/Ei mua kiinnosta jne! kun esim kysyn että tehtaiskö jotain yhdessä,se vastaa:mitä mekin nyt tehtäis!!? Sitten senkans on tosi vaikea puhua mistään kun tuntuu että se ottaa niin saakelin helposti itteensä vaikka kuinka varovasti jotain sanois!Meillä vloput menee suunnilleen niin,että mä heräilen lapsenkanssa(n.8mais),käyn koirankans ulkona,syötän lapsen,teen ITELLENI aamupalaa,leikin vauvankans,mies heräilee siinä ehkä 10mais..,siivoon,pesen pyykkiä,oon kokoajan samalla lapsenkans,nukutan sen,laitan ruokaa jne,mies siinä sitten kattelee ehkä tv:tä,on kalastus-kamojensa paris(kesällä sitten kalassa n.joka pvä),on tietokoneella ym.. tällasta!eli mä teen sitä samaa kuin arkipäivisinkin,mutta mies ei kyllä kauheasti tee mitään kotihommia,ellen niistä erikseen mainitse,muutamaan kertaan!! En sano ettäkö sen nyt kauheasti täytyiskään tehdä,tottakai saa levätä vloppuna kun viikolla on töissä,mutta kai nyt jotain voisi tehdä ilman että suuttuu kun pyydän!?Ja voitaisiin tehdä kaikkea yhdessä,kävisi paljon nopeammin ja olis parempi fiilis mullakin kun olen saanut apua,ei oo hermot sitten niin kireällä.. Ja vielä yksi asia mistä haluan sanoa on se että en ymmärrä sitä että miksi JOKA VLOPPU täytyy hakea ainakin jokunen olut!!Siis ei hän mitään känniä juo,mutta ainakin muutama olut/pvä ja "saunakalja" on miltei pakollinen! Mua ei haittaa jos jokusen juo,eikä se ole iso asia,mutta siitä voi pian tulla iso asia jos JOKA VLOPPU täytyy vähän ottaa! Noniin,tuli jo huono omatunto tästä kirjoituksesta koska en haluaisi miestäni haukkua kun rakastan häntä ja haluan elää onnellista elämää hänen kanssaan mutta kun haluaisin niin joidenkin pienten asioiden muuttuvan jotta suhteessa olisi parempi olla eikä olisi riitoja kauheasti!mutta kun yrität puhua niistä,hän suuttuu.. ja sitten suutun minä kun ei voida puhua asioista!monimutkaista.
miehet..
irkku
10667
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
..tai tulosta tämä kirjoituksesi ja anna se hänelle.
Ehkä hän sitten alkaa ymmärtämään mitä tarkoitat.
Ette te ole ainut pari kenellä on moiset ongelmat. Ne tulee joskus ja ne on sitä varten että ne selvitetään ja laitetaan asiat riviin.
Miestenkin on autettava kotihommissa vaikka viikolla töissä raataisikin.
Ei niin paljoa mutta edes vähän tai sitten hoitaa vauvaa sillä aikaa kun sinä teet kotihommat.
tsemppiä
olen kanssasi samaa mieltä,että mukavampi on tietty oman rakkaan kanssa tehdä asioita.omituisia ihmisiä kun kerran asiat muuten ihan ok..vai?ja muutenkin ei kuulosta kovin tasaarvoiselta koko touhu..siis lievästi sanottuna:)joten pakko on asiasta voida puhua tai muuten homma ei kyllä miksikään muutu!tsemppiä::))
vaikuttaa varsin itsekkäältä ja parisuhteeseen kypsymättömältä tyypiltä.
Edelleen ilmassa väreilee selvää alkoholismin alkua.
Ei sun mitään huonoa omaatuntoa tarvitse kantaa. Ihan aiheesta kirjoitit. Mitä voisit tehdä?
Aika vaikea on löytää mitään viisastenkiveä. Riippuu aika paljon siitä, miten vastaanottavainen miehesi on ns. kauniille järkipuheelle. Eli yrittäisit kertoa hänelle tunteistasi, toiveistasi ja ajatuksistasi. Toivottavasti hän ottaa onkeensa niitä.
Tsemppiä!
Kamaan, pari pulloa kaljaa viikonloppuisin ja on alkoholisti..!! Heh, sen verran pisaroi jo lattialle. Jos vkl menis pari pulloo kirkasta olis
aihetta kitistä.
Taidat tarvita vaan munaa mekkoon, mitäs jos viettelisit miehes ( sitä en ala neuvoo miten ,kysy näiltä palstan kanssasisariltas), jos ei siitä miehes herää laita kiertoon.. kyllä meitä romanttisia lohduttajia riittää..
mähän sanoinkin ettei se pari pulloa ole mikään iso juttu VIELÄ,mutta siitä voi hyvinkin pian sellainen tulla! Eikä minusta ole mukavaa jos joka vloppu vähänkin täytyy juoda! silloin tällöin on ok,mutta ei joka vloppu. etenkin kun on vauvakin. ja mitä siitä viettelystä tulee niin meillä ne asiat menee ehkä niin päin että mä haluaisin enemmänkin seksiä,mutta en jaksa aina olla aloitteentekijä. että et nyt osunut ihan näppiin.
nyt huomio kaikki jotka ihmettelevät, että minne se muija katosi ja miten ihmeessä se ero tuli kun kaikki oli ihan jees. Tästä se vaimon pettymys/katkeruus alkaa. Kun aina saa olla yksin, mitään ei tehdä yhdessä ja puhetta ei kuunnella. Eihän tuokaan isäntä anna rouvalle monia vaihtoehtoja toimia.
Pyydäpä miestäs lukemaan tuo tekstis..Jos se sitten ymmärtäis..Siis jos teiltä ei keskustelu muuten suju.. Kotihommiahan pitää tehdä vaikka käviskin töissä; ei se missään hotellissa asu.
kiitos paljon noista kirjotuksista, tuli paljon parempi olo kun sai huomata että jotkut ymmärtää ja on jopa samaa mieltä asioista..!! niin kaikki kannustitte puhumaan, arvatkaas olenko yrittänyt...! Olen,jokuseen kertaan mutta ei siitä tuu mitään muutakun riitaa. Mies ottaa niin itteensä aina kun yritän asiallisesti puhua jostain tollasesta asiasta. Olen kyllä sanonut että mulle yksi tärkeimmistä asioista suhteessa on puhuminen,se että kaikki jaetaan,mutta hän kuuluu siihen kastiin joka EI puhu! Mietin sitä että näyttäisin nämä kirjotukset hänelle,mutta sit varmaan saisin kuulla että mitä meidän asioita josain netis kirjottelet. empä tiedä sitten. Meillä on kyllä hyvin mennyt nyt ainakin puoli vuotta(vau),sitä ennen,mun raskaus aikana, meni tosi huonosti! kokoajan tappeluja ja erosta puhuttiin ja hän petti mua 2kertaa(joista valehteli niin kauan kun pystyi).Ja mä oon aina sanonut että vihaan eniten pettämistä ja valehtelua!!Että raskausajasta jäi "hiukan" paskanmaku suuhun. Kun muutenkin oli tunteet pinnassa ja mieli herkässä ja sitten vielä mies pettää. entiedä,kyllä mussakin varmaan syitä on sitten ollut sellaseen. oon aina miehelle sanonut että meis kummaskin on vikoja, mä vaan sanon ne ääneen ja odotan että mullekin sanotaan.En ole kuitenkaan mikään ennustaja,joka lukee hänen ajatukset! niin joo kerrotaan sekin,että tämä suhteemme on sellanen,että ekan kerran olimme yhdessä 1995(14vuotiaita)-n.98..sitten ollut sitä ollaan-ei olla-ollaan..(yhteensä ollaan oltu ehkä n.5vuotta) ja viimeksi kun palattiin yhteen,lapsi sai alkunsa.. muuten tuskin oltaisiin enää,ikävä sanoa,mutta niin se on, kyllä tämä niihin riitoihin olisi jo kaatunut. hän on ainut mies jota olen rakastanut, ensi rakkauteni. haluaisin niin saada tämän toimimaan!!! onko hän sitten niin "lapsi" vielä? vai mikä mahtaa mätätä?
se on siinä jotta sinä olet sille itsestään selvyys ja mielestäni sulla on kaksi vaihtoehtoa ja ne on teet selväksi jotta jos sen asenne ei muutu lähtee nostelemaan.
elikkä vaadit asenne muutosta siltä koti askareiten suhteen sekä jotta jos mieltä joku painaa sanoo sen.
luonne kuva miehestäsi on jotta se on saanut kaiken valmiina penskana elikkä se on hemoteltu piloille ja tämä on pahinta mitä voi sattua.
"jos olisin sinä otaisin eron siitä" tämä saattaa
tuntua pahalta mutta näin tulee tapahtumaan jos sen asenne ei muutu tasaarvoiseksi koti askareiten keskusteluiden suhteen.
niin,kyllä mä olen siitä asenne-muutoksestakin puhunut useasti,sanonut juuri että olis korkea aika muuttaa asenteita jos munkanssa meinaa loppuelämänsä viettää.. mutta ei se vaan "ota neuvosta vaaria"! Sitä mäkin oon miettinyt että olenko itsestäänselvyys hänelle,ehkä sitten, kun olen ne pettämisetkin antanut anteeksi. Olen kyllä aina toitottanut että EN OLE itsestäänselvyys.. en tiedä,vaikeita asioita nämä tämmöset. Kun mies on sitten välillä niinkuin toinen ihminen,ei suutu niin ja auttelee ilman kiukuttelua,tulee lähelle ym! -valitettavasti harvemmin niinpäin,mutta kuitenkin. En kuitenkaan aio enkä halua kovin helposti jättää ja luovuttaa,etenkin kun on lapsikin kuvioissa ja rakastan häntä ja jaksan toivoa että asiat järjestyy..! tosin tiedän senkin,etten kyllä loppuelämää ala katselemaan tollasta käytöstä, mutta täytyy nyt vielä yrittää puhua ja puhua..!