Minkälaisia kokemuksia muilla on mielialalääkkeiden vaikutuksesta painoon? Itse olen syönyt pari kuukautta vaikeaan masennukseen sepramia.
Pelkäsin vaikutuksia, kun ohjeessa luki, että paino saattaa nousta. Jotkut pelottelivat myös kymmenien kilojen lihomisella.
Itselläni kävi kuitenkin niin, että sain apua pitkäaikaiseen ahmimishäiriööni ja paino on hiljakseltaan laskusuunnassa. Enää ruoka ei ole mielessä kokoajan eikä tule ahmittua ja oksennettua. Ruokahalua on vähemmän ja syömistä on helpompi kontrolloida. Tuntuu, että mieliala on parantunut ja sen lisäksi suhtautuminen ruokaan on jollakin tavalla normalisoitunut.
Toivottavasti tästä tekstistäni on apua jollekin, joka miettii näitä asioita.
Kuulisin myös mielelläni muiden kokemuksia.
Valoisaa kesän jatkoa!
Pelkäsin vaikutuksia, kun ohjeessa luki, että paino saattaa nousta. Jotkut pelottelivat myös kymmenien kilojen lihomisella.
Itselläni kävi kuitenkin niin, että sain apua pitkäaikaiseen ahmimishäiriööni ja paino on hiljakseltaan laskusuunnassa. Enää ruoka ei ole mielessä kokoajan eikä tule ahmittua ja oksennettua. Ruokahalua on vähemmän ja syömistä on helpompi kontrolloida. Tuntuu, että mieliala on parantunut ja sen lisäksi suhtautuminen ruokaan on jollakin tavalla normalisoitunut.
Toivottavasti tästä tekstistäni on apua jollekin, joka miettii näitä asioita.
Kuulisin myös mielelläni muiden kokemuksia.
Valoisaa kesän jatkoa!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minä olen käyttänyt Sepramia useampaan otteeseen ja kun painonmuutoksia mietin niin ehkäpä se on minulla painoa nostanut. Ekan kerran käytin Cipramilia (sama lääke) lasta odottaessa ja silloinhan painonnousu on aika luonnollista. Viime syksynä sitten aloitin lääkityksen taas kerran ja painoa tuli n. 7 kiloa lisää. En oikein jaksanut liikkua, syötyä ja juotua tuli liikaa. Tänä keväänä sitten sairastuin oikein olan takaa masennukseen uudelleen ja lääkkeeksi vaihdettiin Mirtatsapin. Juuri vaihtoa ennen laihduttamani kolme kiloa tulivat takaisin tuosta vain. Uniongelmat ovat kuitenkin lääkkeen vaihdon myötä hävinneet. Muusta en sitten osaa sanoa... Ehkäpä ajan myötä. Tämä on juuri sellaista kuin psykologini sanoi: kaksi askelta eteen, yksi taakse.