Tapasin viime vuoden puolella erään ihanan naisen ja juttumme eteni niin hyvin, että muutimme juuri yhteen. Hän on elämäni nainen enkä voisi kuvitellakaan eläväni eläämääni ilman häntä. Teimme alkuvaiheessa pari tyhmää juttua (ei pettämistä) ja suhteemme oli mennä poikki mutta puhuimme asiat selviksi ja ne eivät enää vaivaa.
Ongelmani on se, että miten suhtautua hänen exään, jonka kanssa hän oli 10 vuotta, eroten ihan ystävänä vähän ennen tapaamistamme. Ex on ilmoittanut useampaan kertaan yhteisille ystävilleen ja myös tytölleni suoraan, että hän ottaisi tämän koska tahansa takaisin. Nyt hän kuulema osaisi arvostaa tyttöäni tarpeeksi ja osaisi nyt ilmaista tunteitaankin enemmän.
Tyttöni on useasti sanonut, että ex kuuluu aina hänen elämäänsä mutta ei kuitenkaan halua enää siihen entiseen elämäänsä. Olen kuitenkin nähnyt miten tunteikkaasti hän on suhtautunut kun ex tulee joskus kadulla vastaan tai jos tämä on mesetellyt tytölleni, että kuinka hyvä ja ihana tämä oikeasti on.
He lopettivat mesettelyn pari viikoa sitten kun ajattelivat siitä tulevan minulle pahan mielen ja kyllä minulle vähän tulikin (taidan olla epänormaali kun tunnen moista). Tyttöni itki koko illan ja kertoi miten pahalta se eron tajuaminen kuitenkin tuntuu ja se ettei enää juttele exän kanssa. Lupasivat he toki joskus jutella ja kertoilla kuulumisiaan. Exäkään ei pystynyt viimeisessä mesettelyssä sanomaan mitään hyvästejä vaan meni ilmeisesti niin shokkiin ettei osannut päättää keskustelua mitenkään.
Nyt tyttöni lähti käymään kotipuolessa ja kun en itse päässyt mukaan niin hän aikoo mennä exän kyydillä siellä erääseen paikkaan vierailulle. Ei sinne ole matkaa kuin noin 200 kilometriä mutta kuitenkin. He ovat menossa sinne kahdestaan. Minusta se tuntuu vähän pahalta vaikka tyttöni sanoo, että minun pitäisi luottaa häneen, sillä hän rakastaa vain minua. Tiedän kuitenkin, että hän tuntee vielä vahvasti exääkin kohtaan ja eritoten exä rakastaa vielä häntä.
Tiedän, että en voi olla vastuussa kuin itsestäni ja omista teoistani mutta silti minusta tuntuu tuo matka arvelluttavalta kun hän olisi voinut tehdä sen matkan myös julkisilla. Jospa ex yrittää ylipuhua tyttöni palaamaan luokseen? Mitä minun pitäisi ajatella exästä ja pitäisikö minun tavallaan "antaa lupa" heidän mesettelylleen, joka pitäisi tyttöni edelleen tiukasti kiinni menneessä?
Ongelmani on se, että miten suhtautua hänen exään, jonka kanssa hän oli 10 vuotta, eroten ihan ystävänä vähän ennen tapaamistamme. Ex on ilmoittanut useampaan kertaan yhteisille ystävilleen ja myös tytölleni suoraan, että hän ottaisi tämän koska tahansa takaisin. Nyt hän kuulema osaisi arvostaa tyttöäni tarpeeksi ja osaisi nyt ilmaista tunteitaankin enemmän.
Tyttöni on useasti sanonut, että ex kuuluu aina hänen elämäänsä mutta ei kuitenkaan halua enää siihen entiseen elämäänsä. Olen kuitenkin nähnyt miten tunteikkaasti hän on suhtautunut kun ex tulee joskus kadulla vastaan tai jos tämä on mesetellyt tytölleni, että kuinka hyvä ja ihana tämä oikeasti on.
He lopettivat mesettelyn pari viikoa sitten kun ajattelivat siitä tulevan minulle pahan mielen ja kyllä minulle vähän tulikin (taidan olla epänormaali kun tunnen moista). Tyttöni itki koko illan ja kertoi miten pahalta se eron tajuaminen kuitenkin tuntuu ja se ettei enää juttele exän kanssa. Lupasivat he toki joskus jutella ja kertoilla kuulumisiaan. Exäkään ei pystynyt viimeisessä mesettelyssä sanomaan mitään hyvästejä vaan meni ilmeisesti niin shokkiin ettei osannut päättää keskustelua mitenkään.
Nyt tyttöni lähti käymään kotipuolessa ja kun en itse päässyt mukaan niin hän aikoo mennä exän kyydillä siellä erääseen paikkaan vierailulle. Ei sinne ole matkaa kuin noin 200 kilometriä mutta kuitenkin. He ovat menossa sinne kahdestaan. Minusta se tuntuu vähän pahalta vaikka tyttöni sanoo, että minun pitäisi luottaa häneen, sillä hän rakastaa vain minua. Tiedän kuitenkin, että hän tuntee vielä vahvasti exääkin kohtaan ja eritoten exä rakastaa vielä häntä.
Tiedän, että en voi olla vastuussa kuin itsestäni ja omista teoistani mutta silti minusta tuntuu tuo matka arvelluttavalta kun hän olisi voinut tehdä sen matkan myös julkisilla. Jospa ex yrittää ylipuhua tyttöni palaamaan luokseen? Mitä minun pitäisi ajatella exästä ja pitäisikö minun tavallaan "antaa lupa" heidän mesettelylleen, joka pitäisi tyttöni edelleen tiukasti kiinni menneessä?
Vastaukset 8
Vanhimmat
luin tarinasi ja se kosketti minua, koska itse koen vähän samanlaista asiaa poikaystäväni kanssa, hän oli myös kauan exänsä kanssa ja erosivat ennen minun tulemista paikalle mutta ovat läheisissä väleissä.. tuo automatka ei välttämättä tarkoita yhtään mitään. sinun täytyy luottaa naiseesi jos hän on niin sanonut ja vannonut ettei pettäisi sinua ja rakastaa vain sinua. exä voi tietenkin yrittää puhua naiselle että mitäs jos palattais jne.. mutta nainen tietää kumpaa sisimmissään rakastaa, ja se rakkauden kohde olet sinä. älä anna exän pilata elämääsi, nauttikaa tyttöystäväsi kanssa ihanista onnellisista hetkistä ja tehkää kaikkea kivaa, puhukaa, käykää ulkona, aivan kaikkea. Kukaan muu ei voita naisesi paikkaa sydämmessä kuin sinä! :)
Koska jo tiedät ettet voi valita asioita naisesi puolesta, kehoittaisin jatkamaan hampaan puremista ja nauttimaan yhteisestä elämästä.
"Minusta se tuntuu vähän pahalta vaikka tyttöni sanoo, että minun pitäisi luottaa häneen, sillä hän rakastaa vain minua. Tiedän kuitenkin, että hän tuntee vielä vahvasti exääkin kohtaan ja eritoten exä rakastaa vielä häntä.
"
Exän tunteilla ei ole mitään merkitystä, vain sinun ja tyttöystäväsi. Exän tunteet eivät ratkaise mitään, mutta ymmärrän kyllä että 10 vuoden ajalta kumppanina ollut, jos erotessa ei tullut pahempia riitoja, ei siitä päästä irti. Exä voi hyvinkin jäädä ystäväksi, ei se ole mitenkään tavatonta, ja vaikka vannoisi rakkauttaan kuinka, tyttösi on aivan oikeassa. Hän rakastaa sinua ja sinun pitää luottaa häneen, jos hänen tunteensa muuttuvat, et olisi voinut sille mitään. Se tuntuu pahalt mutta niin todellisuus yleensä tekee.
Rohkaisevana esimerkkinä, itselläni melkein kaikki entiset seurustelukumppanit ovat ystäviäni vielä, ja ymmärrän hyvin mitä tyttösi varmaankin tuntee (varmahan ei voi olla koska en tunne häntä), lämpöä ja tietynlaista rakkautta noihin ihmisiin tuntee aina, niinkuin rakkaisiin ystäviin tunteellinen ihminen kokee, mutta sitä rakkautta siihen ei voi verratakaan joka parisuhteen kasassa pitää. Kyse on aivan eri pallopelistä!
Anna ajan kulua vielä, tilanne ratkeaa aikanaan, exä löytää uuden jahdattavan. Hän saattaa nyt yrittää ylipuhua tyttösi omakseen, mutta eivät naisen tunteet muutu puheen perusteella, hän tuntee tuon ihmisen monen vuoden perusteella jo niin hyvin että tietää tasan mitä hänessä on. Hän on jo valinnut, moneen kertaan.
***
Ei mahda mitään.
Naiset ovat tyhmiä, ei ne tajua että miehillä on yleensä aina taka-ajatuksia (en tarkoita että pelkästään se, tässähän selvästi halutaan parisuhde takaisin).
Itse en sallisi minkäänlaista yhteydenpitoa.
"ja pitäisikö minun tavallaan "antaa lupa" heidän mesettelylleen"
Ei missään nimessä.
Nämä kuviot ovat yleensä ihan harmittomia niin kauan kun teillä menee hyvin. Mutta auta armias jos ja _kun_ suhteeseen tulee kriisi, siinä onkin vanha tuttu valmiina lohduttamaan. Ensin lohdutetaan niinkuin hyvän ystävän pitääkin, sitten yksi askel johtaa toiseen ja se siitä sitten.
Mielestäni kuulostaa siltä että tyttösi ei oikein tajua mitä hän tekee. Eronneena ymmärrän toki että halua pysyä ystävänä, mutta jos toinen on edelleen ihastunut niin ystäväsuhteessa pitää olla rajoja. Hänhän aiheuttaa sen että exä luulee että hänellä on vielä mahdollisuuden. Se ei ole oikein. Voi joskus jutella, voi joskus lähetää viestejä, voi joskus tavatakin kahvilla tai ystävien luona MUTTA ei nyt sentään lähteä yhdessä reissulle. Se on väärin exää ja sinua kohtaan. Kerro hänelle että asia tuntuu pahalta sinulle, että ymmärrät että he tapailevat silloin tällöin mutta että on pakko olla jotain rajoja, sekä sinun että toisen vuoksi!!!En usko että hän pettää tai muuta, mutta sinä voit saada tarpeeksesi suhteesta tällä tavalla ja exä ei pääse koskaan eteenpäin elämässä!!!
edellisen kirjoittajan kanssa
Taidan olla kohta ilman tyttöäni, sillä eilen kun juteltiin mesessä niin hän kertoi pienen patistelun jälkeen, että hän ei ole päässyt irti exästään ja rakastaa tätä yhä. Sanoo, että jos itselläni olisi ollut 10 vuotta kestänyt suhde niin tietäisin miten vaikeaa se olisi. Oli puhetta jo erikseen muuttamisesta, koska hän haluaisi ehkä olla yksin ja miettiä. Luultavasti se tarkoittaisi sitä, että hän palaisi jossain vaiheessa exänsä luo.
Hän sanoo rakastavansa minua eikä haluaisi menettää minua mutta ei tässä taida olla vaihtoehtoja, ainakaan minulla. Minua harmitti vähän jo aikasemmin kun hän teki pienen ratkaisun exän ja minun välillä niin hän sanoi, että jos hän olisi valinnut exän niin exä olisi kieltänyt häntä pitämästä yhteyttä minuun ja hän olisi menettänyt minut mutta minut valittuaan hän tiesi minun olevan niin löyhä ja antavan mesetellä exän kanssa.
Ei tunnu kivalta olla tytön jonkinlaisen ylimenovaiheen pelkkä tuki ja turva jos nyt tulee ero, varsinkin kun on rakastunut tyttöön ihan sydänjuuriaan myöten. Minä ajattelin, että voisimme olla yhdessä koko loppuelämämme ajan, sillä minulle hän on se oikea. Me nautimme toistemme seurasta, osaamme nauraa yhteisille jutuille, harrastamme aika paljon samanlaisia asioita jne. eli meillä synkkaisi siinä mielessä hyvin yhteen.
Hän sanoo minun olevan kiltti, huomaavainen ja kaikinpuolin ihana mutta se ei taida nykypäivänä riittää mihinkään. Ilmeisesti pitäisi olla vähän kovempi ja määräilevämpi niin silloin olisi asiat paremmin. En tiedä, ehkä tyttö ei olisi pysynyt niinkään kauaa luonani jos olisi kieltänyt yhteydenpidon...
Pientä toivetta vielä elättelen, että saisin pitää hänet mutta aika pienet mahdollisuudethan siihen on. On vaan niin vaikea kuvitella luopuvansa jostain ihmisestä jota rakastaa ja jonka kanssa haluaisi perustaa perheen ja jonka kanssa haluaisi vanheta. Minulla ei ole vaikeuksia olla hänelle uskollinen eikä muutenkaan olla pettämättä häntä. Minä tykkään ottaa häntä huomioon ja tehdä hänen olonsa hyväksi minun seurassani, se tulee minulle jotenkin luonnollisesti eikä minun tarvitse sitä sen kummemmin miettiä.
Olen siinä mielessä onnellinen, että kun hänellä on ollut aikaisemmin vaikeuksia puhua tunteistaan ja muutenkin näyttää niitä niin olen saanut hänet siinä mielessä aika paljon avautumaan. Ei hän vieläkään ole ihan täysin vapautunut mutta huomattavaa parannusta on kyllä tapahtunut. Lisäksi hän osaa pyytää myös nykyään anteeksi, jota hän ei kuulema osannut aikaisemmin juurikaan tehdä. Näin hänestä heti, että kyllä hänessä on ne ainekset tunteiden näyttämiseen syvällä sisimmässä mutta kun ne piti vain saada kaivettua esiin pikkuhiljaa. Hänen elämänsä oli mennyt jo lapsesta lähtien sitä rataa, että hänen täytyi unohtaa tunteellisuutensa ja herkkyytensä ja kovettaa jollakin tapaa itsensä.
Tästäpä tuli varsinainen itkuvirsi mutta halusin vain kertoa missä mennään kun aloitinkin tämän keskustelun.
Voi ei. Kuulostaa siltä että tyttösi ei ole vielä aivan aikuinen. Minkä ikäinen hän oikein on? 10v on pitkä aika ja tietysti niillä on yhteinen menneisyys. Mutta entä tulevaisuus sitten. Miksi he erosivat ylipäätänsä? Kenen idea se oli? Jos mies heitti hänet ulos niin tilanne on hankala sinulle. Silloin on ehkä ymmärrettävää että hän haikailee takaisin varsinkin jos mies on yhtäkkiä alkanut olla pahoillaan ja haluaa hänet takaisin. Vaikea tilanne siis.
Mutta niin kauan kun sinä annat hänen vaan olla ja sanot ottavansa hänet takaisin milloin tahansa-niin kauan tilanne myös jatkuu. ON hieno asia jos rakastaa toista niin paljon että voi antaa kaiken anteeksi, MUTTA sillä tavalla ei aina saa rakkautta takaisin. Jokaisessa ihmissuhteessa täytyy olla rajoja. Ellet aseta niitä nyt niin hän tulee luultavasti pomppimaan edestakaisin vielä monta kerta. Ja sinä tuhoat elämäsi. Kerro hänelle a) että rakastat häntä, haluat viettää elämäsi hänen kanssaan b) hänellä saa tietysti olla ystäviä, myös exä ystävänä, MUTTA että et voi elää tällä tavalla ja että hänen on pakko miettiä NYT mitä hän haluaa c) jos jatkatte niin rajoja siihen mitä kaikkea hän voi tehdä exänsä kanssa-ei reissuja, yöpymisiä, viikonloppuja, festareita jne. Se on minimivaatimus, ellet sinä sitten olet mukana d) jos hän ei tiedä niin hänen tulee muuttamaan ulos jolloin sinäkin olet vapaa tapaamaan muita ( voi toki olla että hän ottaa tämän jonkinlaisena vapauden merkkinä, mutta niin tulee käymään vaikkapa tekisit mitä tahansa)Eli tee hänelle selväksi että jos hän tekee sellaisen päätöksen niin ei ole ehkä paluuta enää. Ihmisen on joskus pakko tehdä valintoja, jos hän ei osaa tehdä niitä, niin hän ei osaa niitä tehdä huomennakaan. Sellaisen ihmisen kanssa on vaikea elää. Suhteessa kun pitäisi osata tehdä valintoja ja sitoutua.
Voit tietysti istua alas ja sanoa hänelle että hän saa kaiken aikaa maailmassa ja että annat kaiken anteeksi, MUTTA mitä se antaa sinulle? tyydystystä siitä että rakastat häntä, mutta auttaako se sinua? Ja entäs sitten kun tilanne taas kärjistyy muutaman vuoden kuluttua?
Rakkaus on hieno asia, mutta jos et ajattele itseäsi niin et voi antaa rakkautta muillekaan. Silloin rakkaus on uhrautumista, siitä syntyy huono feelis kaikille. Ei kannata. Minäkin ajattelin ennen vanhaa noin, mutta siitä tuli vaan vaikeuksia. Toiselle huono feelis siitä että piti olla kiitollinen ja että koko ajan oli huono omatunto, minulle huono feelis siitä että olin ovimatto omassa kodissani ja paljon mustasukkaisuutta.
Suoraan sanottuna en olisi uskonut. Vanhaan palaaminen on melkein aina moka, j aparin kuukauden päästä tuon exän kanssa yhteen mentyään tyttö muistaa miksi hänet alunperin jätti. Pitkän suhteen jälkeen tuollaisia rebound-reissuja voi olla useampikin, niin olen kuullut.
Voit joko valita olla kärsivällinen, antaa tytön tehdä kokielunsa ja palata luoksesi hetken päästä, tai voi olla ettet halua häntä enää sulattaa ihan sellaisenaan jos hän noinkin paskamaisen tempun sinulle tekee. Tässä kohtaa tekee mieli tiuskaista "naiset, umh!" mutta kun olen sellainen itsekin niin en kai voi.
***