ja tuomitsetteko?
Olin aviossa ja uskollinen mutta puoliso pettei ja petti eikä loppua tullu jos pyysin että lopettaa hän kävi kiinni.
En jaksanut ja halusin erota,tapasin varatun sattumalta ja hänen avulla pääsin irti väkivaltasesta petturista.
Eron jälkeenkin pidin yhteyttä varattuun vaikka tiesin että se on väärin.
Olenko huora?
Mitään ei varattu joutunu maksamaan eikä muutenkaan ollu kun ystävyttä ja tukemista.
Olenko pohjasakkaa kun pelastin itseni vaikkakin varattu oli apuna.
Olin aviossa ja uskollinen mutta puoliso pettei ja petti eikä loppua tullu jos pyysin että lopettaa hän kävi kiinni.
En jaksanut ja halusin erota,tapasin varatun sattumalta ja hänen avulla pääsin irti väkivaltasesta petturista.
Eron jälkeenkin pidin yhteyttä varattuun vaikka tiesin että se on väärin.
Olenko huora?
Mitään ei varattu joutunu maksamaan eikä muutenkaan ollu kun ystävyttä ja tukemista.
Olenko pohjasakkaa kun pelastin itseni vaikkakin varattu oli apuna.
Vastaukset 67
Vanhimmat
Pohjasakkaa, vaikka teit kyllä rohkeasti, kun uskalsit sen tällä palstalla kertoa. Varaudu halveksuntaan ja sättimiseen.
kun sua joskus petetään että se on susta ihan ok. sähän hyväksyt pettämisen aivan täysin joten jos joskus onnistut miehen saamaan niin kyllä sillä tulee olemaan mukavaa kun sä tuon pettämisen hyväksyt.
oikeudella toisia nimitellään,olen ollut ykkönen enkä nimitä ex-ni uutta huoraksi,vaikka suhde alko jo avioliittomme aikana.
Kannattaa katsoa peiliin ja hyvin tarkasti.
oletpa sinä jalomielinen ja pyhä lehmä! Et voi lokeroida muiden ihmisten tunteita. Jotkut hyväksyvät pettämisen ja jotkut ei. Mutta on ihan normaalia , että jos parisuhteen taustalla esim. pettämistä ni jotain katkeruuksia jää! Ei ole kahta samanlaista eroa. Ja jos ihailet niitä julkkiksia jotka lehtien palstoilla kehuvat kuinka hyvä ystäviä eron jälkeen ollaan...niin voin infota sua sen verran että se on eri asia sitten kuinka se kulisiien takana onkaan! Mun mielestä parempi näyttää tunteensa, kun teeskennellä ja padota niitä - koska silloinhan alkaa jo itselleenkin valehdella !
varattuun , teit väärin. Näitä itse petetyksi tulleita ja varattuun suhteen luonneita, en pidä senkään arvossa kuin sinkkuja, jotka varattuja jahtaavat. Olet pohjasakkaa, teit toisen vaimolle saman , jonka olit itse kokenut, eli et ollut oppinut kokemastasi mitään. Typerä nainen, kärvistele nyt yksinäisyydessäsi. Pohjasakan lisäksi olet huora.
teet joka päivä toisille ajattelemattomasti kaikenlaista. Haukut toisia netissä, astut kadulla hyönteisten päälle, syöt lihaa, syöt joka päivä vaikka kehitysmaissa ei ole ruokaa..etkä yhtään ajattele miltä muista tuntuu!!
TIEDÄ ???KOSKA ITSELLESI KÄY SAMOIN:(:(
Ilman tuota suhdetta voisit olla edelleen vanhassa perhehelvetissäsi.
Elämässä voi olla erilaisia suhteita ja omakin rooli voi muuttua.
Minäkin olin pitkään ykkönen (tuntuikin tosi pitkältä ajalta), ihan lyhyen aikaa kakkonen (ylimenokausi ja vanhasta irtautuminen) ja nyt taas ykkönen uudessa suhteessa. Valehtelemista olen pyrkinyt välttämään.
Turha tuomita toisia, siitä ja yleisestä kitkeryydestä ei tule kuin ryppyjä ja rumia juonteita.
hyväksynyt uskottomuutta ja kuitenkin itse olin varatun ystävä eron jälkeen.
Mutta nyt vasta tajuan että ei ketään voi omistaa.
jotain. Mietippä . kuinka paljon loukkasit varatun vaimoa, kun erosi jälkeen hänen mieheensä turvauduit. Turha sanoa, ettet haavoittanut ketään. Haavoitit tasan tarkkaan tätä vaimoa. Hän ei ollut syyllinen sinun eroosi, mutta välillisesti joutuu kärsimään, nimenomaan miehen käytöksestä. Sinun, jos kenenkään olisi pitänyt tajuta se. Hölmö olet.
kun osuu omaan nilkkaas,mites sitten suu pannaan.Itsesuojeluvaisto kyllä ohjaa.
Jos eroaisin. En koskaan huolisi varattua.
Eli joku aikapoika siis kelpaa parhaiten, entäs kun ikää tulee lisää, niin silloinkin vielä se aikapoika ;D
eronneita ja leskiä.
Miltähän sen varatun miehen naisesta mahtaisi tuntua, mietippä miltä sinusta itsestäsi tuntui kun miehesi petti sinua....tuntuiko hyvältä?
Jos sillä on lapsia, ni tajuatko, että ne on viattomia ja syyttömiä - eli et yhtään piittaa niiden olemassaolosta tai hyvinvoinnista! Tottakai myös miehessä on syytä kans (tarvitaan siihen kaksi), mutta omasta puolestasi voit päättää sinä...haluatko olla kodinrikkoja. Ja kaikil sit tiedoksi minkä vaan avioliiton saa rikki jos oikein yrittää, mutta valinta on ihmisen oma ja riippuu millaiset moraali- ja elämänarvot ovat. Itse en voisi todellakaan itseäni peilistä katsoa, jos menisi jonkun avioliittoon sählään väliin!
On pöyristyttävää? Ei kukaan mies käy kiinni jos ei ensin toinen ole jotain todella rumasti sanonut. Ihan oikeasti kuka jaksaa näitä miehen haukkumis tarinoita kuunnella kun itsessä ei ole mitään vikaa?
Pudottaudu sieltä itsesäälistäsi ja opettele tajuamaan tilanteet niinkuin ne ovat. Kilttejä Ihmisiä on helppo käyttää hyväksi, miksi teet niin?
varattu kiltti ja myös väkivaltanen ex?Taidan olla oikein pahan alkulähde.
Ai,siksikö on väkivaltaa ja pettämistä,en tiennytkään.
väärin ja laitonta. Oikeasti. Siihen ei ole mitään puolustusta. Vaikka toinen sanoisi tai tekisi mitä, koskaan ei saa turvautua lyömiseen.
Myös Perheväkivaltapalstalta tai poliisilta saat saman vastauksen.
Puhumalla ja/tai lähtemällä pois voi kaikki tilanteet selvittää.
ihannoija ei ymmärrä, mitä tekee, sheriffi blokkaa sen kohta. Lyömisen puolustelu ei kuulu tälle(kään) palstalle.
lähdin pois ja jätin tänään myös varatun,enkä kajoa enää sellaisiin.
Saan varmaan elää täällä maapallolla mansikoita ja mustikoita syöden kuin muutkin.
Itkuni olen itkenyt,kampaan tukkani ja en enää terrorisoi ketään,kiitos!
viattomuus ja hyväkäytös luuraa, eikö :D
"uhrille" luvan päästää ihan mitä vain suustaan ja käyttäytyä aliarvoisesti?
yksioikoisuuden, miesten puuttumisen, olette ajaneet täältä kaikki miehet pois tälläisin vetoamuksin? Sinäkö niitä poistattelet?
No ette kyllä tällä tavoin tule koskaan asioitanne ratkaisemaan.
ketään, koskaan, mistään syystä.
väkivaltaan kehottaminen on kielletty. Murhatkaan ei kaipaa ymmärtäjiä.
vaan se joka puolustelee väkivaltaista käytöstä. Niin kuin se mitä toinen sanoo antaisi oikeuden lyödä. Lyömisen sijasta voi puhua, huutaa, karjua tai lähteä lenkille pois ahdistavasta tilanteesta. Teit oikein kun lähdit väkivaltaisen exäsi luota.
ymmärrystä?
just joo.. ai ettäkö kiinni saa käydä, jos joku rumasti sanoo : DD.. hahhhaaaa.. tota voi yrittää kertoa raastuvassa ja tuomari nauraa päin naamaa : DD..
toisen fyysisen koskemattomuuden kunnioittamatta jättäminen on AINA rikos --ilman lieventävä asianhaaroja!
Kyllä. Tuo sääntö antaa "uhrille" oikeuden fyysiseen koskemattomuuten, vaikka tämä päästäisi suustaan mitä ja käyttäytyisi aliarvoisesti.
Ilman miehiä ja heidän kanssa miellyttävää kommunikointia, minä kyllä valitsen mielummin ihanan miehen kun kärttyisen naisen joka syyttelee kaikkia vastaan tulevia.
Kaiken kieltäminen siis helpottaa oman käytöksen tukemista?
Ensinnäkään ei kovin törkeästi tarvitse edes sanoa, että väkivaltainen ihminen käy kiinni. Väkivaltaan taipuvainen ihminen hakee syytä saadakseen vetää toista turpaan. Syy voi olla mitä vaan. Minun entisessä suhteessani syyksi on riittänyt esim. se, että viivyin lenkillä 20 minuuttia liian pitkään. Riidellessä jos uskalsin edes ääntä vähäsen korottaa, tuli turpaan. Mies oli siinä ensin huutanut kuin hyeena ja haukkunut minut aivan pataluhaksi. Kun minä suuttuneena kiljaisin, että älä sä saakeli mulle tolla tavalla puhu, tuli turpaan.
Toiseksikin, mikään haukkuminen ei oikeuta väkivaltaa. Ei mikään. Se, että toinen sanoo rumasti, ei oikeuta lyömistä. Haukkuminenkaan ei ole hyväksyttävää, mutta sitä ei ole lyöminenkään. Toisen suunsoittoa ei tarvitse sietää. Siitä tilanteesta voi lähteä pois, voi vaikka erota kokonaan. Mutta lyömisen perusteeksi se ei silti riitä.
Kolmanneksi muistetaan nyt, että emme edes tiedä millaisissa tilanteissa alkuperäinen on turpiinsa exältään saanut. Emme tiedä mitä hän on sanonut tai tehnyt provosoidakseen lyömistä, vai onko tehnyt ja sanonut mitään.
Silloin suhteen rajojen puuttuminen vain miehenkö? Rajoja luodaan ihan heti alusta ilmoittaen toiselle minkä yli tämän ei kuulu mennä koska se loukkaa tunteita? Omat rajansa luo ihminen aivan itse ei tyydy toisen luomiin "määräyksiin".
Jos joku ihminen huutaa, niin sanotko hänelle koskaan, että älä huuda se tuntuu pahalta tai sellainen pelottaa? Vai huudatko vain takaisin häntä ajattelematta ja kuuntelematta tai edes selvittämättä miksi hän käyttäytyy niin?
Rajatonta ihmistä kohdellaan juuri kuten kuvailet exäsi tehneen sinulle, anteeksi ei ole millään muotoa tarkoitus loukata. Mutta näin se vain on jos ei itseään ja tarpeitaan tuo julki siten, että toinen ymmärtää joutuu hän tekemään päätelmänsä yksin ja yleensä hyvin pieleen arvaillen.
Se jos itse sanoo rumasti kertoo omista kommunikointi ongelmista, peliä ei silti ole silloin menetetty, sillä on olemassa sana: anteeksi.
Ihmissuhteissa ei voi toista muuttaa tai haukkua. vain itseään ja käyttäytymistapojaan voi muuttaa sellaisiksi, että on hyvä olla ja kommunikoida läheisten kanssa.
Alkuperäinen ei kertonut saaneensa turpiinsa vaan ilmeisesti vain tönimistä jos ymmärsin sen jälkeen tuli tämä oikeudenkävijä keskusteluun. Ilkeästi kun puhuu tulee toiselle tarve edes jotenkin puolustaa itseään jos nainen ei osaa antaa puheenvuoroa miehelle, että hän saisi tuntemuksensa edes jollain tavalla ilmaistua.
Se, että yksikään täällä ei ajattele sen kolmannen eli miehen ajatusmaailmaa vaan etsii tukijoukkoja jolla voisi mollata kertoo kyllä ainoastaan sen, että tänne ei olla tultu todellisesti keskustelemaan ongelmasta selviytyäkseen vaan hakemaan ihmisiä ketä olisi hyvä syyllistää ja syytellä ihan miksi tahansa.
Säälittävää se on jos ongelmia ei osaa itsestään löytää sori sellainen on loputon yksinäinen tie...
varattuun mitään tauteja?
lähisuhdeväkivallasta? En oikein ymmärrä käsitettäsi "rajaton"... Aika usein kun se toiselle rajojen asettelu voi olla yksi syy väkivaltaan... Kyllä minä ainakin monet monituiset kerrat yritin niitä omia rajojani kauniisti selvittää. Hetkittäin tuntui siltäkin, että mies olisi jopa ymmärtänyt. Tosin se ymmärrys katosi aina siinä vaiheessa kun miestä tarpeeksi jokin ärsytti. Siinä vaiheessa ei todella olisi auttanut mennä mistään rajoista muistuttamaan. Turpaan olisi tullut ja todella kunnolla, mies kun olisi tulkinnut sen komenteluksi.
Mistä päättelet, etten olisi yrittänyt rajoja laittaa, etten olisi yrittänyt kauniisti selvittää asioita, etten olisi yrittänyt sanoa, että hän ja hänen käytöksensä pelottaa minua. Ja siinä vaiheessa kun itken huoneen nurkassa sikiöasentoon kääriytyneenä kykenemättä lopettamaan, luulisi sen pelon olevan sanomattakin selvää.
Minä pyytelin sen suhteen aikana anteeksi jopa olemassaoloani. Mieheni ei sen sijaan pyytänyt rumia puheitaan milloinkaan anteeksi, lyömistä sentään pari kertaa. Minä olin henkisesti niin hajalla, etten enää itsekään tiedostanut loppujen lopuksi sitä, millaista kohtelua olisin ansainnut. Lopullisen pisteen, lopulliset rajat pystyin vetämään vasta silloin, kun sisareni avulla rupesin tajuamaan taas omankin arvoni ihmisenä. Vasta silloin pelko hellitti sen verran, että olin riittävän vahva lähteäkseni.
Sinä voit ajatella suhteestani tai minun kommunikointiongelmistani ihan mitä haluat. Minä en silti aijo itseäni enää siitä syyllistää että tulin pahoinpidellyksi omassa parisuhteessani sen ihmisen taholta, joka oli luvannut joskus rakastaa, kunnioittaa ja suojella minua. Jännä juttu, että tässä nykyisessä suhteessani kommunikoin ihan samoin kuin edellisessäkin. Itseasiassa jopa rohkeammin. Ja silti en ole saanut turpaani kertaakaan. Minun nykyinen mieheni ei alista minua, ei lyö lyttyyn sen enenpää henkisesti kuin fyysisestikään. Meillä on molemmilla oikeus jopa suuttua ilman väkivaltaa. Muutaman kerran olemme molemmat suuttuneena päästelleet suustamme pari harkitsematonta sanaakin. Nekin olemme saaneet ja antaneet anteeksi. Tässä suhteessa saa molemmat olla ihmisiä ja inhimillisiä, erehtyväisiäkin. Silti kunnioitus ja rakkaus toiseen ovat läsnä, riitatilanteissakin..
Kyllä täällä aina silloin tällöin sellainen henkisesti vauvan tasolla oleva miehen irvikuva nyyhnyyh itkee, että uhriutuu kun naiset pakottaa sen lyömään itseltään silmät mustiksi. Eipä tuommoisesta kannata välittää.
Ihan oikein: parisuhteessa on molemmilla oltava oikeus suuttua ilman fyysistä väkivaltaa. Suuttuneena voi päästellä harkitsemattomia asioita, joita sitten sovitellaan. Sovitteleminen tapahtuu aina ilman lyömistä. Ei kenenkään tarvitse olla ylikiltti sen takia että toinen voi lyödä. Lyöjä on aina väärässä ja joutaa mennä.
Mistä puhun? Toisen lyömisen jälkeen lähdin, mustasukkaisuus oli hänen ongelmansa, mutta minun lyömään yllyttäminen. mutta se minkä sen jälkeen olen korjannut on oma käytökseni joka johdatteli miestä tekemään mitä teki, voin puhua aivan mistä tahansa kenenkään todellisesti loukkaantumatta. Uskomattoman paljon ihmiset avautuvat ja kertovat asioitaan livessä ja nauttivat siitä kun saa jonkun kanssa olla todellisesti sellainen kun on.
Rajoja asetellaan yhdessä ei riidellen tai riidellessä.
Kauniisti myös kysytään jos toisen käytöksessä on jotain epäselvää, että miksi näin? Jos toisen käytöksessä jokin pelottaa, niin mikset mainitse sitä miltä sinusta tuntuu? Ei toinen voi arvaamalla tietää sinun tunteitasi?
Miksi et puolustanut itseäsi ja rajojasi vaan sulkeuduit itkemään itseksesi? Miksi et luota kumppaniisi jotta voisit itkeä ja kertoa tuskastasi hänelle? Etkä rakasta tai arvosta itseäsi tarpeeksi vaatiaksesi kunniotusta ja huomioonottamista? Kukaan muu ei kykene tuskaasi ääneen lausumaan kuin sinä jos voit huonosti, miehet kyllä kuullessaan haluavat ottaa huomioon naisen pelkojakin. Mutta arvailemaan heidän on todella vaikeaa lähteä jos toinen osapuoli vain sulkeutuu?
Ei sinun tulekkaan syylistää itseäsi siitä, että toinen on lyönyt, se on lyöjän moka koska hänelle ei annettu oikeita puheita ja keskusteluja tai ahdistettiin sanailulla nurkkaan. Mutta ehdottomasti se sinun täytyy itsellesi selvittää mitkä olivat ne syyt jotka johtivat osaltasi asioiden kääntymiseen väärään suuntaan.
On hyvä, että sinulla on ollut sisaresi tukena, mutta voit opetella tukemaan myös itseesi ja terveisiin arvoihin ja kannatella elämääsi aivan itse, sisar varsinkin jos on samasta lapsuuskodista lähtenyt saattaa myös kantaa virheellisen käyttäytymistapoja ja neuvoessaan hän kenties tukee omaa virheellistä näkökantaasi asioihin? Ainoa kehen voit opetella ensin luottamaan on sinä itse, siis.
Ja se kylmä tosiasia, että miltei jokaiseen ihmiseen pystyy luottamaan ja he ovat sen arvoisia. Jokaisella ihmisellä on suurinpiirtein samanlaiset toiveet perusarvoistaan, heistä tuntuu pahalta jos toinen puhuu rumasti, he ovat kiitollisia kun heihin luotetaan jne...
Ja veikkaan, että suurin syy miesten mustasukkaisuuteen on se, että tuntevat itsensä kykenemättömäksi tyydyttämään naisen tarpeita. Varsinkin seksuaalisesti heistä tuntuu pahalta jos nainen ei nauti hänen tuottamastaan seksistä aidosti ja välttää vielä sen aiheen puhumisenkin.
Jos sille miehelle puhuisi ja kertoisi tunnelmistaan ja kiittäisi, että hän on hyvä ja kultainen, niin hänessä ei nousisi negatiiviset arvailut pintaan laisinkaan.
Suhdesopat ovat aina kahden ihmisen vääntämiä, tuntuu todella tylyltä likat kun te täällä syyttelette vain sitä toista osapuolta tai sitä kakkosta kaikesta. Samoin myös he kakkoset jotka syyttelevät ykköstä heidän suhteensa ongelmien vuoksi ovat hakoteillä. Vain itsestä löytyy ratkaisu omiin ongelmiin...
Sinä olet tainut jonkinlaisen tien jo löytää kiva, mutta muista silti, että naisen kuuluu parisuhteessa tehdä hänelle kuuluva osa, määrittää ne omat rajansa ja arvonsa, ei vain odottaa, että mies kaikessa palvelisi kuin kuningatarta. Ja parasta olisi sinulle, että kykenisit ymmärtämään entisen suhteesi pieleen menneet jutut ja pystyisit antamaan hänelle anteeksi, ei hänen vuokseen vaan itsesi tasapainon vuoksi. Minä kykenin lopulta, mutta vasta hänen kuolemansa jälkeen täysin. Ainoa mitä olisin toivonut ajoissa hänelle ehtiväni sanoa, että olisin toivonut hänelle mahtavaa loppuelämää ja että hän on todella ihana ihminen en muuten olisi häneen silloin aikoinani ihastunut. Eli sanomani on, että kun käsittelee elämänsä asiat silloin kun ihmiset vielä ovat läsnä ja elossa, niin on hyvä mieli, että oli tajunnut puhua vähän aremmistakin asioista.
johtopäätöksiä sinä teet minun kirjoituksestani...
"Rajoja asetetaan yhdessä ei riidellen tai riidellessä."
Näin minäkin pyrin tekemään. Mutta kun ne rajat mieheltä unohtuivat riidellessä. Siis edellisellä viikolla oltiin taas rauhallisesti keskusteltu, sovittu ettei käytetä väkivaltaa, ja seuraavalla tulee kävelylenkin jälkeen turpaan...
"Kauniisti myös kysytään jos toisen käytöksessä on jotain epäselvää, että miksi näin?"
Kyllä, näin minä teinkin, monen monituista kertaa. Mies ei osannut muuta kuin olla hiljaa. Tai sitten pyysi anteeksi. Ja seuraavana päivänä taas löi.
"Jos toisen käytöksessä jokin pelottaa, niin mikset mainitse sitä miltä sinusta tuntuu? Ei toinen voi arvaamalla tietää sinun tunteitasi?"
Jo edellisessä viestissäni olen selvästi kertonut, että kyllä mainitsin useastikin hänelle siitä että pelkään. Arvauksen varaan en todellakaan asiaa jättänyt. Jollet sinä kykene ymmärtämään lukemaasi, niin se on sinun häpeäsi.
"Miksi et puolustanut itseäsi ja rajojasi vaan sulkeuduit itkemään itseksesi?"
Minä puolustin itseäni ja rajojani, ja sain turpaani siitäkin hyvästä!! Enkö jo edellisessä viestissäni kertonut, että rajojen puolustaminen tulkitaan aika helposti komenteluksi?? Minä yritin luottaa mieheen ja kertoa hänelle tuskastani. Se ei auttanut. Yritin liian pitkään, sillä loppujen lopuksi itsetunnostani ei ollut enää kuin säpäleitä jäljellä. Siinä tilanteessa en enää edes kyennyt rajojani puolustamaan. Kykenin enää vain itkemään nurkassa. Ja mies näki sen, ja sekin ärsytti häntä lyömään lisää. Tämä mies ei todellakaan halunnut ottaa huomioon minun pelkoani. Häntä ärsytti minun pelkoni.
Minä en tiedä, miten asiat niin kääntyivät väärään suuntaan. Olen tullut siihen tulokseen, että se mies ei ole aivan terve. Hänessä on jotain kammottavaa, hänen tarpeessaan etsiä syytä toisen ihmisen pahoinpitelylle on jotain kammottavaa. Minä en ole ainoa ihminen maailmassa jota hän on lyönyt. Minun lisäkseni uhreja on monia, sekä hänelle tuttuja että tuntemattomia.
Olen jo vuosia sitten selvittänyt itselleni sen suhteen loppulauselman. Sisareni tuella selvisin ulos, hänen tuellaan sain itsetuntoni kasaan taas. Nyt seison omilla jaloillani, enkä nykyisessä suhteessani kestäisi edes väkivallan pelkoa. Lähtisin heti, koska nyt tiedän, miten salakavalasti sellainen syö itsetunnon siihen pisteeseen, ettei enää edes itse tajua ansaitsevansa parempaa.
Mikä on mielestäsi virheellinen käytöstapa, tai minun ja sisareni virheellinen näkökanta tähän asiaan?? Sekö, että siskoni sanoi, etten ansaitse tulla lyödyksi? Että jokainen ansaitsee tuntea olevansa turvassa omassa kodissaan?? Ja ettei pelottelemalla voi ansaita toisen kunnioitusta?? Jos tällainen näkökulma ja käyttäytymistapa on virheellistä, niin sitten minä pidän virheellisyyteni oikein mielelläni.
Jos sinulla on ollut ongelman miehen mustasukkaisuus ja hyväksyt lyömisen seksuaalisen epävarmuuden ilmitekemiseksi, niin en voi kuin ihmetellä? Siis hakkaamallako se nainen saadaan paremmin seksistä nauttimaan?? Ei voi olla totta!!
Minä teen parisuhteessani sen osan mikä minulle kuuluu. Se on tismalleen sama kuin miehenkin osa. Edellisessäkään suhteessani ei muuten seksi ollut ongelmana, ennenkuin jo pelkäsin miestä liikaa kyetäkseni nauttimaan edes seksistä. Tässä nykyisessä moista ongelmaa ei ole, koska minun ei tarvitse pelätä miestäni. Saan olla täysin oma itseni tarvitsematta pelätä mitään. Tähän mieheen on helppo luottaa, hän kun ei petä luottamustani kerta toisensa jälkeen.
Entisen parisuhteeni ongelmat olen taakseni jättänyt, enkä exäni kanssa niitä aijo missään nimessä ryhtyä enää puimaan. Sitä yritin jo suhteen aikana liikaakin, niin pitkään, että tuhosin oman ihmisarvontunteeni vuosiksi eteenpäin. Yritin niin pitkään, että meinasin päästä hengestäni yrittäessäni ymmärtää väkivaltaisen miehen tunne-elämän kiemuroita. Enää en siihen ryhdy. Olen samaa mieltä kuin virheellisesti ajatteleva sisareni, että ihmisellä on oikeus elää parisuhteessa pelkäämättä kumppaniaan. Että on oikeus olla epätäydellinenkin, seksiäkään ei tarvitse aina haluta, ja saa suuttuakin välillä, eikä silti tarvitse pelätä toista. Onneksi nykyinen mieheni on tismalleen samaa mieltä. Onneksi hänkin tajuaa, ettei pelolla voi ostaa kunnioitusta tai rakkautta, ettei lyömällä ansaita luottamusta ja arvostusta. Nämä asiat saa kun itsekin rakastaa, kunnioittaa ja arvostaa riittävästi. Ja kun antaa toiselle tilaa olla oma itsensä.
Jos toiselta unohtuu, ihminen on inhimillinen usein unohtuu olla sellainen kun pitäisi tai on luvannut, mutta kun niistä muistuttaa, niin jäävät ajan kanssa mieleen. Samoin kuten lapsetkin käyttäytyvät heitä pitää neuvoa yhä uudelleen ennenkun jokin ohje menee perille.
Tää on siitä tylsä keskustelu minulle, sillä kukaan ei ole minua pettämässä, enkä minä petä kenenkään luottamusta. Jos haluan niin otan ja jos haluamiseni ei sovi toiselle hän saa puolestani haluta sitten jotain muuta (vaikka tälläiseen en ole törmännyt)En ole tarkoituksella sinua halunnut loukata millään tasolla, enkä tiedä sinusta todellisuudessa juurikaan mitään kuten et myös sinä minusta. Saatan toki osua useankin kerran harhaan näin vähäisin tiedoin, anteeksi jos näin on käynyt. Ja tosi tylsää jos mies on sinua lyönyt, mutta tiedän kokemuksesta, että henkinen väkivalta on vielä pahempaa. Sen tuomia iskuja ei helpolla saa tukahdettua herkästä ihmismielestä.
Todellisia psykopaatteja on vain 1/1000 jotka lyövät pelkästään siksi, että haluavat tuottaa toiselle tuskaa ja pahaa mieltä vaikka toinen ei ole siihen millään tavoin vaikuttanut. Lapseni isoäiti on tälläisen miehen kanssa hetkisen seurustellut, mies väänsi ilman mitään syytä hänen käsivarttaan niin, että luut melkein paukahtelivat katki. Sellainenko exäsi oli ilman mitään syytä katkoi sinulta vaikka luita? Tai ehkä haluat vähätellä sitä mitä itse sait aikaan suhteessanne? tyhmyys sattuu tiivistymään jos on kaksi ihmistä yhdessä joista kumpikaan ei tee asioiden eteen oikein?
Jos onni käy toinen näistä löytää ihmisen rinnalleen jolla on kunnolliset arvot, hän kyllä kykenee parantamaan jonkin verran sitä sairaampaakin, MUTTA jos tämä toinen ei osaa läpikäydä omaa osuutta menneistä virheistä, niin ei ole hyvä olla ja saattaa se terve puolisokin jossain vaiheessa väsyä ongelmien mukaan...
Ne on näkymättömiä vaikeuksia, vaikenemista, se vaihtelee menneiden ongelmien mukaan, niitä vain kantaa mukanaan mitä ne sitten ovatkin lopunikää jos ei tajua tehdä niille, ne ovat kuin kiviriippa, ne pistävät epäilemään kaikkea ja kaikkia. Ei ole lupa oikeasti avoimesti nauttia elämästä. En siis lyö ilkeyttäni täyttä laidallista vaan siksi, että ehkä löydät langanpään itsestäsi jota seuraamalla vapauttaisit itsesi negatiivisista tunteista. joita kuitenkin näytät tuntevan vaikka suhde on entinen.Lanka on yleensä hyvinkin ohut ja helppo katkeamaan kun sen antaa katketa ja päästää irti, ei niistä mitä toinen on itselle tehnyt vaan siitä mitenkä itse on kohdellut toista ihmistä väärällätavoin tukematta jos hänellä on ollut luottamuksen ongelmaa.
Tiedän myös jos joku olisi tullut tällätavoin sanomaan minulle silloin kun en vielä ollut käsitellyt ongelmaani, olisin myös noussut vastahyökkäykseen. Mutta nyt kun olen uskaltanut kertoa muille jopa sen minkälainen peto olin itse olen saanut vapahduksen kaikista sisimmässäni olevista tuskista ja nyt uskallan elää arvoilla joilla en satuta enää todellisesti ketään. Samat kaavat helposti toistuvat uusissa suhteissa yhä uudelleen ja uudelleen ja luottamuspulaan ei ole koskaan vain yhtä syyllistä...
Siskostasi puhuin siksi, että samat vääränlaiset käyttäytymismallit usein periytyvät kaikille lapsille. Kenen perheessä se on vaikka vääränlaiset ruokailutavat ja jokainen lapsista on aikuisena lihava eikä osaa syödä terveellistä ruokaa. En halua syyllistää omaa äitiäni enää, mutta hänen mallinsa olivat aivan peestä, mutta hän oli täysin orpo jo 17-vuotiaana ja kasvatti lapsensa ilman suvun tukea. Mutta kodin käyttäytymismalleja toistetaan aivan liian pitkään jos ne ovat olleet huonojakin. Se onkuin pyhä kirja jota ei uskalleta kyseenalaistaa, sillä tietoa muunlaisesta elämästä ei ole. Eikä uskalleta tukeutua muihin ihmisiin.
Edesmennyt lapseni isä, oli hyvin kiltti ihminen, mutta erosi minua ennen 17v jatkuneesta liitosta vain siksi, että seksi ei sujunut (tämän kertoi hänen äitinsä) ja kun se ei heti sujunut 17-18v vuotiaan nuoren tytön kanssa hän sujuvasti siirsi ongelmansa tähän ja väitti tämän käyvän vieraissa. Jos hän olisi kertonut pelkonsa ääneen kykenemättömyytensä tyydyttää naisensa, niin mitään ongelmaa ei olisi ikinä syntynyt, mutta hän rakensi itselleen lopulta sellaisen naistenmiehen maineen, että kauan hänen kuolemansa jälkeenkin puhutaan, naiset voivat vertailla kokemuksiaan häneen. Jos olisin ollut vanhempi ja tajunnut se ei olisi ollut mikään ongelma vaan siihen olisi löytynyt selkeä ratkaisu. Minusta tuntuu pahalta, että tiedän hänen eläneen lopun elämää luullen olevansa epätäydellinen, kun hän minusta oli aivan ihana ihminen ja huomioiva.
Mutta silti syy ongelmiin ei aina ole seksi, niinkin vähäpätöinen asia kuin kotoisa olo ajaa miehiä toisten naisten syliin, henkinen puoli jos se ei ole reilassa, sen unohdin mainita.
Enkä missään nimessä tarkoittanut, että sinun pitäisi exän kanssa asioita käydä lävitse vaan itsesi, päästää itse irti niistä tuntemuksista joita nyt tunnet koska tännekin palstalle asti olet tullut. Päästää irti jotta voi nauttia nykyisestä elämästä enemmän. Lopettaa toisen ihmisen syyttely koska mitään hänessä et enää voi muuttaa, mutta oman tulevaisuutesi viretasoa voit kohottaa.
Mutta kuitenkin anna anteeksi mutta mulle alkaa riittämään tämä annos petollisuutta tällä palstalla ja menen nauttimaan maailmalle
kesästä kun se on paljon positiivisempaa jakaa luottamusta ihmisiin, arvostamalla jokaista vastaantulevaa on mukava huomata tehneensä monen ihmisen itseluottamukselle palveluksen ja saa hymyjä vastaan kenties joskus uudestaankin jos vastaan astutaan, kesäistä tunnelmaa :D
on ajautunut vähän sivuraiteille. Alunperin tarkoitukseni ei ollut puida edellistä suhdettani näinkään tarkkaan. Syy minun negatiiviseen sävyyni ei ole siinä, ettenkö olisi käsitellyt edellisen suhteeni traumoja. Syy on siinä, että sinä syyllistät väkivallan uhrin. Sinä puolustelet fyysistä väkivaltaa ja haet sille oikeutusta, ja sitä minä en kertakaikkiaan voi ymmärtää.
Minä en ole täällä puolustamassa minkäänlaista väkivaltaa, en fyysistä enkä henkistä. Omassa parisuhteessaan ihmisen ei tarvitse sietää kumpaakaan lajia. Eikä henkinen väkivalta missään tapauksessa minusta oikeuta fyysistä väkivaltaa. Jos kokee olevansa henkisen väkivallan uhri omassa parisuhteessaan, siitä parisuhteesta voi lähteä lätkimään, puolison turpaan lätkimiseen ei silti ole oikeutta, ellei se puoliso käy itse kiinni ensin.
Henkinen väkivalta on kauheaa, sitä on myös fyysinen. Ne ovat sitä paitsi yleensä linkissä toisiinsa. Aika usein väkivaltainen ihminen harrastaa molempia. Ja fyysinen väkivalta haavoittaa paitsi uhrinsa fysiikkaa myöskin psyykettä. Kumpikaan ei mielestäni ole hyväksyttävää.
Puhut siitä, kuinka fyysisen väkivallan uhrin tulisi neuvotella rajoista puolisonsa kanssa. Ihan samaa minusta voisi tehdä se henkisenkin väkivallan uhri sen sijaan, että heittäytyy pahoinpitelemään fyysisesti. Jos kerran hakatun pitäisi kerta toisensa jälkeen muistuttaa niistä rajoista kauniisti puolisolleen, niin eikös tämä pätisi toisinkin päin? Eikös se henkisen väkivallan uhrikin voisi yrittää kauniisti keskustella eikä ruveta hakkaamaan?
Minä en oikein tiedä, mitä tarkoitat sillä, että ihan ilman syytäkö minun exäni minua hakkasi. Riittävää syytä väkivallalle kun minusta ei ole olemassakaan, ei fyysiselle eikä henkiselle. Eikä toisenlainen väkivalta oikeuta toista. Exäni mielestä hänellä varmaan olikin syy hakata minua, jollain tavalla väkivaltainen ihminen aina tekonsa oikeuttaa. Minusta taas syytä ei ollut. Kuten jo sanoin, mielestäni riittävää syytä ei olekaan, eikä se ainakaan ole se, että toinen korottaa ääntään riitatilanteessa tai viipyy lenkillä parikymmentä minuuttia odotettua pidempään!
Täydellinen en toki ollut minäkään siinä suhteessa, kuten en ole sitä tässä nykyisessäkään. Täydellisyyttä ei voi keneltäkään edes vaatia. Puolisoani en silti koskaan ole liiemmin haukkunut, ja jos joskus pikaistuksissani olenkin, olen aina pyytänyt anteeksi ja yrittänyt parantaa tapani. Ei nykyinen miehenikään täydellinen ole. Hänkin saattaa suutuspäissään silloin tällöin sanoa sellaista mitä ei tarkoita. Mutta koskaan kummankaan ei tarvitse pelätä toisen kostoa mistään, ei henkistä eikä fyysistä.
Jos sinä olet ollut edellisessä suhteessasi oikea peto, kuten kuvailit, on hyvä että olet ottanut opiksesi. Minäkin olen harrastanut itsetutkiskelua paljonkin edellisten suhteideni jälkeen ja ottanut opikseni omista virheistäni. Samaa odotan myös niiltä fyysistä väkivaltaa harrastavilta. Sinulla tuntuu olevan jotenkin sellainen asenne, että vain naisen täytyy miettiä mitä itse teki väärin tultuaan pahoinpidellyksi omassa parisuhteessaan. Sen hakkaajan sinä tunnut päästävän kuin koira veräjästä, hän on sinulle vain olosuhteiden uhri. Miten tällainen ihminen oppii itse toimimaan toisin seuraavissa suhteissaan, jos hänen tekojaan pidetään oikeutettuna? Vai eikö hänen sitten tarvitse mitään edes oppia mielestäsi?
Ja toivon, että ymmärrät, se miksi en ole niitä miehiä syyttämässä ja syyllistämässä johtuu vain siitä, etten kykene heidän elämäänsä elämään vain omaani. Enkä saa mitään syyllistämällä heitä tai analysoimalla heidän ongelmiaan. Se ainoa millä on jotain merkitystä on nainen itse ja hänen arvostus itseään kohtaan. Vain itseään voi muovata käsittämään asioita todelliselta kantilta. Itsekkyys ja luottaminen omiin arvoihinsa on rakkauden ensimmäinen askel, rakastaa ensin itseään jotta voisi rakastaa toisiakin oikein.
Samoin on myös ihmisiä jotka haluavat toisen elävän hänen puolestaan. Manipuloinnin ja manipuloitavan kaavio. Se osapuoli joka siis haluaa olla "heikko" jotta toinen voisi huolehtia tästä, antaa toisen osapuolen manipiloida ja tehdä kaiken. Sinäänsä ei haittaa jos homma on ok, mutta manipuloitava (siis se ketä ei viitsisi koskaan puhua asiasta vaan asian vierestä) oppi rooliinsa ja välttää elämänsä vastuun ja osallistumisen(enkä tarkoita askareita vaan suhteen ylläpitoa). Ja taas manipuloja vahvistuu kerta toisensa jälkeen kunnes lopulta turhautuu toisen "saamattomuuteen" ja alkaa koventaa otteita, koska toinen ei reagoi mitenkään mihinkään eikä aseta rajoja siitäkään huolimatta ja antaa toisen tehdä ihan mitä vain. Tämä samainen "uhri" kyllä huutaa muulle maailmalle, että ette uskokkaan miten hän kohteli minua:...
Mutta ei puolusta edelleenkään rajojaan. Ainoa mitä hän tekee on toisen osapuolen syyttäminen ja syyllistämien. Itsestään hän ei ole laisinkaan huolissaan ja tunne tarvetta muuttaa tapojaan, mutta juuri se on ainoa avain elämässä, osata rakastaa itseään ja arvojaan jotta voisi osata rakastaa toista ihmistäkin aidosti. Miksi ihmeessä pitäisi siis keskittyä sen toisen osapuolen ongelmiin ja hänen rajoihin, kun et ole hän ja hän vastatkoon itsestään ja teoistaan? Jos ei vastaa, niin eihän se ole naisen ongelma siitä huolehtia, vai onko mielestäsi? En minä häntä päästä kuin koira veräjästä, mutta en myöskään kanna hänen ongelmiaan vaan hän on omista teoistaan vastuussa kuten myös minä. Ja vain omia käsityksiään muuttamalla oppii tajuamaan oman elämänsä tarkoituksen. Ei sillä, että tuntee tarvetta keskittyä ja syyllistää sitä toista ihmistä joka on täysin syytön omiin ongelmiin. Vain itsetutkiskelulla voi voittaa itselleen elämän.
Ja vain sillä, että tajuaa olla syyttelemättä toisia ihmisiä voittaa luottamuksen uskoa heihin ja alkaa ymmärtämään heidän maailmaansa ja hyväksymään, ettei heidän tarvitse olla samanlaisia kuin itse on, vaan tajuaa, että erinlaisuudessa on voimaa ja monipuolisuutta ja ettei ihmisten ole tarkoitus väkisin olla samastamuotista miellyttääkseen toista vaan ensisijaisesti rakastaen itseään ehjästi jota kautta pystyy avoimeen luottamukseen. Eikä enää tarvitse kuluttaa elämäänsä pohtiakseen päänsä puhki toisen "vääränlaisista" tarkoituksia.
Väkivalta on geeni joka opitaan useimiten lapsena kotioloista tai mallista. On lapsiaan alistavia vanhempia sekä sallivia, paha tietenkin on jos samassa perheessä suositaan toista lasta toisen kustannuksella. Jos on ollut esim. alistettu lapsi sitä rooliaan kantaa tulevassa parisuhteessa ja jos on ollut se lapsi joka sai alistaa sekin on elämännuora. Ja näitä tapojaan ei välttämättä tajua muuttaa paremmaksi ja oikeudenmukaisemmaksi... Pahintahan se on niiden siirtäminen omille jälkeläisilleen, epävarmuuden, luottamuksen puuttumisen ja vaikka sen vääränlaisen ruokailutottumuksen tapa...
Kaikki positiivinen ja aktiivinen lapsessa on niitä juttuja jotka ovat onnistuneita. Jo pelkästään lasten tulevaisuuden tähden pitäisi oppia muuttamaan vääriä toimintapiirteitä, eikä syyttää siitä miestä joka oli "kaiken pahan alku ja juuri" ja "juuri hänen takiaan lapset kärsivät" sellainen on hyvin itsekkäästi käyttäytyvän välinpitämättömän naisen tapa toimia...
Sori jos vaikutan tylyltä, mutta tiedän myös sen, että silloin monasti asiat menevät jakeluun myös itseltäni ja olen parhaimmillani oppimaan uutta juuri silloin kun toisella osapuolella on faktat puolellaan ja minä olisin ollut kuuntelematta. Siksi miehen(miksei muidenkin) on joskus oikein olla tylykin jos naisen jakelussa on ongelmia, kaikki ei voi aina vain olla sitä herrantuudelissentään kaikentäytyyolla vaanniinkun eioliskaanjuttua eikäsaaasioitakäsitellä :D
tämä ajattelumalli pohjautuu. Käsittämätön kehitelmä, kotoisin ei-mistään.
Onneksi niistä rajoista ei tarvitse kaikkien neuvotella. Fyysisen väkivallan käyttö on ehdottomasti aina tuomittavaa ja lainvastaista. Lyöjä voi pitää tahansa käytöstä yllyttämisena, lyödyn ei tarvitse syyllistyä että on muka yllyttänyt. Rajat on asetettu jo lainsäätäjän toimesta. Niistä ei voi menestyksellisesti neuvotella.
Fyysisen väkivallan ihannoijat käyttävät henkistä väkivaltaa keppihevosenaan, että heille muka tehdään sellaista ja se on muka vielä pahempaa. Näin he uhriutuvat ja joutuvat lyömään ..hirveetä soopaa. Raja menee siinä ettei fyysistä väkivaltaa saa koskaan käyttää, Piste.
Rohkea nainen! --osasit irottautua miehestäsi! olet onnekas, kun löysit Ystävän kulkemaan rinnallasi noina hetkinä!
--älä ihmeessä itseäsi soimaa, vaan onnittele! Nauti elämästä ja tee omia, itsenäisiä valintoja! pidä elämässäsi aina ne ihmiset, jotka kulloinkin tuntuvat sinusta itsestäsi hyvältä --viis veisaa muiden mielipiteistä!
..elämä ei ole niin mustavalkoista, kun tämän palstan monet kirjoittajat luulevat..
jättää sen edestään löytää...
miehen takiasi niin toivottavasti olette nyt yhdessä ja seurustelette tuon ukon kanssa, muuten kaikki kärsimykset on vaimolle ollut turhaa.
on aina väärin. Mutta se ei anna oikeutta aiheuttaa pahaa mieltä ja henkistä väkivaltaa jollekkin kolmannelle, eli tässä tilanteessa varatun vaimolle. Hyväksy asia, että olette varatun kanssa toimineet väärin. Jos suhde kesti vuosia, toivottavasti se ei kovin paljon kaventanut varatun perhe-elämää vaan he pystyivät nauttimaan elämästä, sinun olemassa olosta huolimatta. Kun olet nyt jättänyt varatun eilen, mitenhän siellä perheessä menee. Kiukutteleeko itserakas mies vaimolleen. Myrkyttääkö jätetyksi tulleena myös vaimon mieltä.
Mitenkähän tässä maailmassa kävisi, jos kaikki ajattelisivat vain itsekkäästi omia tunteitaan.
tästä on hyvä jatkaa,ilman katkeruutta sillä se vie voimat ainakin.Hyvää elämää!
sinullekin. Varmaan olet onnellisempi ilman varatun seuraa. Pidä pintasi, nämä narsistit kyllä ottavat yhteyttä. Ylpeys on saanut kolahduksen, kun teit lopun likaisesta pelistä. Huolehtikoon hän nyt vaimosta ja korvatkoon hänelle aiheuttamansa pahan mielen. Sinä sait opetuksen, vaikkakin kovimman kautta. Tämä mies ei kärsi.Vaikkakin ansaitsisi sitäkin. Toisaalta, jos hän on oppinut jotakin, tulevaisuus perheelle on onnellisempi.
monta kertaa, olet päättänyt lopettaa varatun kanssa ja aina jatkanut. Ehkä sen seitsemän vuotta, josta joku aiemmin kirjoitti. Miten yleensä joku viitsii odottaa harvoja tapaamisia tietäen, että koskaan ei tule valmiimpaa. Mies ei aio erota, ei sitä koskaan ole aikonutkaan, yksinkertaisesti siitä syystä, että vaakakupissa on paljon enemmän nykyistä elämää puoltavia asioita. Tälläisia voivat olla kiintymys vaimoon ja lapsiin, ehkä lastenlapsiin. ja vaimo voi olla kaikin puolin ihanampi. Eivät kaikki ykköset ole rumia, hoitamattomia riivinrautoja. Jos ykkönen olisi tälläinen, kyllä miehessä olisi jotain pahasti pielessä. Usein vain on , että vaimo on kauniimpi, koulutetumpi, hyvin hoidettu. Ja kyllä ne ns paljon parjatut kulissitkin merkitsevät. Ihana, hoidettu kesäpaikka, jossa rentoudutaan, kaunis koti, koulutetut lapset eli elämä, jota on yhdessä rakennettu kenties vuosikymmeniä. Tätä ei "pienet" horjuta eikä lopeta. Kokoa itsetuntosi rippeet ja katso tulevaan. Ei se sinusta huonompaa tee, vaikka elät yksin. Onhan sinulla varmaan lapsesi ex-liitostasi. Ja löydät varmaan tosi ystävän ja rakastetun, ukkomiehet ovat siinä suhteessa huonoja valintoja, että heillä on jo kaikki tämä. Ethän halua olla kenenkään lisämauste.
halua jatkaa mutta kantapään kautta tässä elämässä opitaan ja siksi tulinkin tänne vielä kertomaan,kiitos että sain monenlaista palautetta.
Suhde varattuun on loppu ihan oikeasti!
palveluksen...
jätit ukkomiehen, viikonloppuisinhan mies on perheensä kanssa.
olet ihan pohjasakkaa ja ei et tehnyt oikein...täällä sitä yrität vaan puolustella itseäsi ja kerjätä myötätuntoa...koska omatuntosi on tainnut jo sinulle kertoa että tekosi on väärä.
Millaisen sairaan arvomaailman kakkonen ja pettäjä omaa (toi touhu ei ole rehellistä ja siinä satutetaan muita), millaisia ihmisiäte olette ja miten voitte elää itsenne kanssa, no ehkä keksimäl valheellisia puolustuksia
varatun vielä pitänyt maksaa!!!!, eipä röyhkeydellä ole rajoja. Perheen rahoja luntulle.
on sinulla kohtalo. Ensin aviomies ei halua erota kakkosestaan vaan on rakastunut tähän ja viettää aikaansa ja matkustelee tämän kanssa,ja jopa käy sinuun kiinni, kun kyseenalaistat suhteen, Ja eronne jälkeen perustaa perheen tämän kanssa. Sitten tapaat varatun, joka ei halua erota vaimostaan sinun vuoksesi. Jäikö kolhitulle itsetunnolle korvaus saamatta. Eipä sympatiat heru kaltaisillesi.
Kai varattu suojasi itsensä, että vaimo ei saanut mitään tautia?
tautia?
vielä,ei sellaisen tartuttaminen olisi ollut mahdollista.
Kaikki ei ole seksiä vaan voi olla muunlaistakin ystävyyttä.
Loppu!
Aikaisemmat ketjusi aiheesta kertovat muuta!
saamastasi avusta luonnossa?
ap on saanut osakseen. Kyseessä oli ylimenokauden lyhyt rinnakkaissuhde, ei sen kummempaa.
Hirveä älämölö osoittaa jotakin siitä miten vähälahjaiset kirjoittajat kannustavat toisiaan yhä typerämpiin viesteihin (kuinkahan monta noita tauti-juttujakin oli)
Onnea ap:lle uudessa elämässä ja kiitos rohkeasta avauksesta.
ylimenokauden suhde on, kun seitsemän vuotta on lyhyt?
on myös henkistä väkivaltaa ja ihan kauhean pelon jättää,tulee araksi ja pelkää kaikkea,eli eikö se ole henkistä väkivaltaa.
Jokainen mustelmilla ollut tietää miltä tuntuu henkisesti kun näkee omassa vartalossa mustia sormen jälkiä ym,kauheaa.
fyysiseen liittyy usein henkinen väkivalta. Fyysinen väkivalta on laitonta ja myös sillä uhkailu. Turha jäädä voivottelemaan, sellaiset suhteet kannattaa lopettaa.Yhteiskunta tarjoaa siihen tukea, lyöjä jää aina yksin lain väärälle puolelle.
lyöjä muuttua?,uudessa ihmis-suhteessa?
terapiassa ja opettelee kontrolloimaan impulssejaan. Uudessa ihmissuhteessa voi ehkä aloittaa puhtaalta pöydältä. Sitä en tiedä, pitääkö uudessa suhteessa kertoa, mitä on tehnyt vanhassa suhteessa..ehkä pitäisi.