takana ketään.
Eli onko tullu eteen tilanteita että alkaisi joku toinen kulta kiinnostamaan kuin se oma?
Mitä on tapahtunut ja mikä on ollut lopputulos?
Eli onko tullu eteen tilanteita että alkaisi joku toinen kulta kiinnostamaan kuin se oma?
Mitä on tapahtunut ja mikä on ollut lopputulos?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Jep, tilanne kokoajan päällä ahmedin (nimi muutettu) kanssa...
mutta eipä parane alkaa vaihtamaan.
Mies kyllä tietää asian kun hänelle menin kertomaan. Nyt miettii, että jaksaako olla minun kanssa kun haikailen toista miestä (asia tosiaan kiristää meidän suhdetta työkiireiden lisäksi).
Ahmedin ja minun välillä ei ole ollut mitään vakavaa vähän olemme jutelleet ja kun kyseessä on miehen kaveri niin onhan se melkein yhtä tuttu kuin perheenjäsen. Miehen kanssa on kylässäkin käyty monet kerrat.
Mies kokoajan myös muistuttaa asiasta eikä anna minun rauhassa unohtaa... olisi pitänyt pitää asia omana tietonaan vaan taitaa olla jo levinnyt kaikki ympäri paikallisia muslimi piirejä ja levittäjätkin tiedän.
Asia on vielä kesken...
Sitten kostealta baari reissulta jäi yksi italialainen mies tutuksi puhe tasolla. Niin sepä sitten soitti kerran aamuyöstä minulle ja kun miehen kanssa siinä nukuttiin niin annoin puhelimen miehelle, että hän vastaa (olin ihan unenpöpperössä enkä tajunnut että minulle soitettiin)
Molemmat olivat siinä sitten ja Italialainen mies kysyy mieheltäni että "Are you know me? You was with me last wednesday... Mies huutaa puhelimeen että "Who are you? Why you call my wife... no puhelimestani loppui akku sopivasti eikä ole italian poika enää soitellut. Mies kiusaa sillä asialla vaikka tietää varmaan, että minulla ei ole ollut mitään juttelua kummempaa kenenkään miehen kanssa.
Joskus sitä vain päätyy jatkoille jonkun miehen luo ihan vain tarkoituksena jutella kun on niin mukava tyyppi sitten kun aletaan vonkaamaan niin liukenen aika äkkiä. Itselleni on sattunut kyllä vain herras miehiä kun olen yökylään jäänyt.
Sohvalla olen saanut nukkua. Tämän italialaisen kanssa olimme erään suomalaismiehen kämpillä ja sieltä sitten menimme yhtä matkaa aamulla (poikien mukaan lähdin kun asuivat lähellä omaa asuin aluettani ja olivat mukavia) kovastihan tuo ehdotti, että tulisin hänen asunnolleen nukkumaan mutta siinä ei olisi ollut mitään järkeä kun kello oli kuusi ja piti kiirehtiä miehen viereen ettei hän ala marmattaa... Marmattihan se kun ei ollut avaimia ja piti herättää hänet aukaisemaan ovi onneksi kello oli vasta kuusi, eikä aamu yhdeksän kun tulin kotiin;D)
Nythän tuo mies on vähän unohtanut mutta edelleen on tarkkana ahmedin ja muiden mies tuttujen kanssa että eipä paljoa jutella voi...
Hirvee metakka nousi siitäkin kun istuin yhden puolitutun pakistanialaisen vieressä kun tyttö kaveri halusi sen siihen penkille meidän väliin. No sekin asia on selitetty parhain päin. Suomalaisten luona saa kuulema olla yötä mutta ulkomaalaisille miehille ei saisi oikein sanoa mitäään;D miksiköhän;D
Miehesi kanssa?
Bidralin juttuja ja en minä tietysti ole oikeutettu arvostelemaan ketään, enkä niin halua tehdä nytkään, mutta omassa suhteessani tuollainen peli ei kyllä kertakaikkiaan onnistuisi. Ei minulta, enkä tälläistä käytöstä sietäsi mieheltänikään. Jokaisella on tietysti omat kuvionsa ja omat yhteiset pelisääntönsä ja tavat, kuinka toimitaan, mutta ei voi muuta sanoa kuin että todella suvaitsevainen luonne pitää olla. Mutta hyvä Bidrali jos olette saaneet asiat kuitenkin selvittyä =).
Itselläni ei ole muita ihastuksia ollut (toki mukavia ja söpöjä miehiä tulee vastaan ja en minä silmiäni sulje, mutta vastaava ei kohdalleni tapahtunut.
Luin silmät pyöreinä bidralin kertomusta öistänsä muiden miesten luona :-D No mikäs siinä, jos ei mitään pettämistä pääse tapahtumaan ja luotto pelaa, mutta eipä meillä ainakaan moinen onnistuisi sitten millään. Kumminkaan päin.
Bidrali vaikuttaa mainiolta persoonalta, juttuja on ilo lukea, kun ne on niin räiskyviä :-)
Aika oudolta nuo jutut minustakin kuulostaa, mutta kukin taplaa tyylillään ;)
Kyllähän sitä kivoja tyyppejä tapaa ja varmasti olisi helppo ihastua tai rakastuakin. Mutta mielestäni onkin yksi parisuhteen avainasioita se, että osaa "käyttäytyä" ja vetää rajan, eikä päästä kiusallisia tilanteita syntymään. Meillä ei siis vietetä öitä muiden miesten/naisten luona, vaihdella puhelinnumeroita tms.
Varmasti sitä onnea löytyisi jonkun muunkin kuin oman mieheni kanssa, mutta ei ole tarvetta ottaa selvää. Tähän asti olen ollut erittäin tyytyväinen, joten miksi riskeerata onnellinen avioliitto :)
vastaavan jälkeen. Öitä ei vietetä yhdessä, jos kohdalle sattuu "mukava kaveri" ja haluaa jutella. Noin siis meillä. Eikä myöskään numeroita anneta tuntemattomille. Ystäviä saa toki olla molemmilla, mutta en minä aiankaan mene naimisissa olevana baariin etsimään uutta juttuseuraa. ja se,että joku mieheni kaveri pitäsi peliä minun kanssani, olisi aivan varmasti viimeinen pisara niin avioliitolle kuin ystävyydellekin. olenko minä jotenkin ahdasmielinen? Mustasukkainen? Vai mikä mättää, kun minun arvomaailmani ja moraalini ei tuollaista oikein hyväksyisi? Mutta jokainen tavallaan, suotakoon se heille.
Kyllä olen vieläkin ja toistaiseksi. Se puhelin numeron antaminen oli kyllä liikaa nyt olen siihen vetänyt rajan enkä ole pitkiin aikoihin jatkoillekaan lähtenyt ihan sen takia kun nyt on tämä "Are you know me" ja "miehen kaveri" show päällänsä.. Ja se on aika rankkaa muutenkin.
Baariin kyllä menen ihan normaalisti mutta yritän päästä sieltä ilman saattajaa (aina joku tuppaa matkaan mutta kun on pyörällä eikä ota turhia niin on helppo karkottaa matkaan änkeävät patikkalaiset;D).
Viimeisin yöpyminen oli tuossa synttäreitä juhliessa kesäkuun yhdeksäs... tai kyllä se jo oli kymmenes kun päätin jatkoille lähteä... siinä sitten juteltiin suomalaisen miehen kanssa autoista ja koirista ja sodasta (hänen eräs sukulaisensa on rauhanturvaajana). Mies tarjosi kotonaan leipää ja siideriä ja ihan asialinjalla pysyttiin (ainakin metriä pidin väliä ettei turhia kuvitelmia toiselle tule). Aamulla poistuin ja kiitin seurasta mutta tein selväksi, että minulla on mies kotona (sitä se kaverikin sitten hämmästeli, että mitä se mies sanoo kun hipsin aamu 8 aikaan kotia.
Eipä minun paljoa tarvinnut selittää. Juoksin kaupungin halki korkkareissa, että kerkisin ennen hänen heräämistään ja sanoin olleeni siinä jo viideltä (aina voin sanoa olleeni äidin toisella asunnolla, kun en löytänyt avaimia tai muuta pientä ihan suoraan ei voi sanoa ollensa jonkun luona. Mitä turhia aiheuttaa toiselle mielipahaa kun ei kerta ole mitään tehnyt. Tosin se italialaismies juttu kertoa kun se tuli ilmi siitä puhelusta).
Mieskin tässä yhtenä päivänä innostui uusien naapurien luo menemään kun siellä oli porukkaa. Meillä oli jäänyt (miehen) kossupullosta pohjat niin ne vei tuliaislahjana sinne.
Oli ollut joskus kismaa näillä naapurien pojilla yhden bangladeshilaisen kanssa, tappeluksi oli mennyt. Bangla oli tullut tuomaan tilattua pizzaa ja pojat eivät halunneet maksaa niin mukiloivat sitten lähetin ja veivät pizzat. Koiraa taluttamassa ollut mies kutsui sitten poliisin paikalle mutta pojat olivat jo luikkineet tiehensä (helppopa heidät oli jäljittää kun asuntonumero ja puhelinnumero oli tiedossa).
Siinä sitten sopivat asian ja pojat pahoitteli tapahtunutta (olen varmaan kertonut aiemmin siitä pahoin pitelystä, asiaa käsiteltiin oikeudessakin, tosin banglamies jonka kimppuun käytiin ei vaatinut korvauksia). Minä arvelin, että sille tielle jää kun katselin niitä tyttöjä, ketkä olivat myös kyseisissä juhlissa...
Noo, tulihan tuo takaisin ja meni koneelle istumaan... Pianpa tytöt soittivat perään ja kuulin puhelusta, että tahtovat lisää viinaa ja jotain toinen sanoi, että se blondi tykkää susta... (minustahan se kuulosti aika omituiselta meinasin olla laskematt ukkoa sen takia:D).
Mies lupasi käydä pistäytymässä ja minä voin aika varmasti luottaa siihen, että jos siellä on nuo pojat ja tytöt, niin tuskin mies mitään yrittää eikä tuo muutenkaan ole noin muiden naisten perään ollu... Siitä se sitten lähti ja tuli kahden aikaan yöllä takaisin yhtenäkappaleena.
Miehelle voi sitten aina näpäyttää et "se blondi tykkää susta" kun alkaa liikaa vinoilemaan minun menemisistäni;D
Minulla on sen verran moraalia, että en petä miestäni kenenkään kanssa ainakaan fyysisesti, en ole edes pussannut ketään suulle (poskelle joskus pikku hiprakassa on tullut kaverille suukko annettua drinksunhakupalkkaa). Pidän huolen myös siitä, ettei minua käpälöidä sopimattomasti (varmaan humalassa olen tästä paljon tarkempi kuin selvinpäin).
Tuo ei vielä mitään jos menen jatkoille ja tulen itse pois mutta sitten se vasta mitään on kun mies on joutunut hakemaan minut autolla seuraavana aamuna toiselta puolelta kaupunkia kun olen taksilla mennyt isommassa porukassa ja sitten jonnekkin vain jäänyt. Yleensä en nuku niinä öinä kun olen jossain, ettei kukaan pääse käyttämään hyväkseen. Seuraava päivä on sitten kuin jatkuvaa painajaista kun on krapulassa ja väsyneenä.
Kaksi kertaa on sekin nähty mutta mies ei jaksa sellaista, etenkään kun en ole kertonut missä olen ja hän on sitten koko yön (kuulema) kierrellyt autolla etsimässä. Siinä on hänelläkin sitten seuraava päivä pilalla kun väsyttää.
Jos voisi tosissaan luottaa siihen, että miehen seurustelu käyttäytyminen vastakkaista sukupuolta kohtaan olisi samalla lailla viatonta, niin mikä ettei mieskin saisi olla poissa kotoa ja muuta (tosin miehellä ei juuri ole vastakkaistasukupuolta olevia suomalaisia kavereita vain miespuolisia).
Ei mies halua edes baariin mennä joskus puhuu että hän alkaa samalla tavalla juosta baarissa kuin minä mutta puhumisen asteelle on se jäänyt, niin kuin se moskeijassa käyntikin. Sen verran on juomaan piristynyt, että on viiniä ja viinaa kotiin asti tuonut. Sitä se kesä teettää...
tähän ei sitten ole enää mitään lisättävää.
Ja sitten vielä ihmetellään miksi miehet eivät luota naisiin.
Sitäpä ei edes tarvitse ihmetellä, miksi naiset eivät luota miehiin;D
En minäkään luota miehiin, siksi on pakko valvoa, jos olen muualla yötä kuin kotona... (joskus tulee jatkoilla otettua niin sitä ei ihan heti lähdetäkään kotia kohti kävelemään. parempi antaa ajankulua mukavassa seurassa kuin lähteä hortoilemaan (talvella ei ainakaan ollut kiva mennä bilevaatteissa kotiin kävellen))
Kaipa mies luottaa kun maksaa vieläkin baarissa käynnit ja muut menot... puhelinlaskunkin maksoi Viimeksi erikoisesti baari-iltaa varten katsomani topin myös kustansi kukkarostaan (oli kaverin synttärit niin käytiin tyttöporukalla juomassa, siitä sitten tuli hieman myös ongelmia mutta ne oli pieniä verrattuna näihin edellisiin).
Yleensä kuitenkin käyn yksin vanhojen miesten räkälässä karaokea laulamassa, että ei sieltä niitä saattajia ja jatkoja löydy (ovat ukkomiehet vaan tyrkyllä mutta minä en ole sellainen tyttö. Kiitollisna tietysti otan drinksut vastaan mutta en koe velvollisuudekseni lähteä kenenkään sänkyä lämmitämään;D) Tanssipaikoissa on aina jatkot tarjolla.
Itse olen mielestäni luottamisen arvoinen mitä fyysiseen koskemattomuuteen tulee... Mielen koskettaminen taas ei ole hallittavissa, sille ei voi mitään, jos alkaa ajatella toista, sikailija_sid voi itse yrittää;D
Mielelläni minä mieheni baariin laskisin mutta kun ei lähde. Kotona vaan tykkää tissutella.
Exän jätin toisen tyypin vuoksi, joten silloin ruoho oli hillitömästi vihreämpää nimenomaan sen aidan takana! Ei se vihreys ja vehmaus kylläkään kestänyt kuin vuoden ja ruoho kuihtui pois...
Tapasin sitten vuoden kuluttua siitä mieheni ja kuin taikaiskusta ei ole toiset miehet sen jälkeen kiinnostaneet pätkääkään! Olen jopa oikein onnellinen ja kiitollinen, että olen siitä entisestä flirttipelistä ulkona. Olen muotialalla ja paljon työmatkoilla nuoressa flirtaavassa porukassa, miesmalleja vilisee työkuvioissa mukana. Kukaan ei kiinnosta hiukkastakaan, aina sama ikävä oman kullan kainaloon. Joskus jonkun iskuyritykset oikein etoo ja puistattaa, vaikka ennen se olisi ollut kivaa vipinää.
Omalla kohdallani ainakin ratkaiseva tekijä oli nimenomaan se kohdalle osunut todellinen ja aito rakkaus. Ihastusta sen sijaan oli helppo vaihtaa ja kokeilla jotain toista tyyppiä, otin mitä oli tyrkyllä... Mies sanoo samaa, ennen ihasteli kaikenmaailman kaunottaria ja nyt on kuulemma ne fiilikset ihan out and over. Mies sanoo, että flirttaavat naiset ärsyttävät nykyään suunnattomasti.
Minäkään en kulje täällä maailmassa laput silmillä, joten kyllä mukavannäköinen mies saattaa kääntää pään. Siihen se sitten yleensä jääkin.
Matkustan paljon junalla ja usein eksyn ravintolavaunuun. Siellä olen tavannut todella mukavia ja mielenkiintoisiakin ihmisiä useita kertoja. He ovat olleet naisia tai miehiä, sukupuolella ei ole itselleni kovin paljon merkitystä noissa tilanteissa ollut. Tai noh, en voi kieltää sitä etteikö huomion saaminen miellyttävältä miespuoliselta henkilöltä tuntuisi hyvältä. Sellaisissa tilanteissa sitä vaan ymmärtää, että se hyvän olon tunne johtuu jostakin muusta kuin itse miehestä.
Baarissa meistä ei kumpikaan kyllä käy itsekseen, joten niissä harvemmin syntyy mitään "kiusauksia". Tähän mennessä järki on aina voittanut mahdollisen kiusauksen kohdatessa. Ainahan sitä parempaa voi etsiä, mutta miksi ihmeessä jos hyvän on jo löytänyt?
Joskus kyllä esimerkiksi suomalaisia pareja tavatessa olen huomannut pohdiskelevani sitä mahdollisuutta, että omakin mieheni olisi suomalainen ja leikkiväni sillä ajatuksella millaista elämä tuolloin olisi. Olisiko se helpompaa, ymmärtäisimmekö toisiamme paremmin jne. ? Olen kuitenkin aina pohdiskeluissani tullut siihen tulokseen, että en voisi koskaan löytää samanlaista suomalaista miestä kuin oma mieheni. Kulttuuri ja persoona ovat siis erottamattomat.
Enää ei riitä mielenkiinto kuin omaa tyttöystävää kohtaan. Hänen pelkkä olemassaolonsa saa muut naiset tuntumaan ainoastaan mukavilta kamuilta, hyviltä jätkiltä, naapurin maijoilta tai sitten jotenkin rasittavilta pakkauksilta. Joku typykkä tulee tuohon kiehnaamaan ja flirttaamaan, niin helvetti kun ärsyttää.