Muutaman vuoden pitkä suhde.Vaikeuksia on ollut jonkin verran,riitojakin aika paljon.Mutta silti,rakastan häntä vaikka olenkin saanut melko huonoa kohtelua suhteen vanhetessa.Nyt toinen on ilmaissut jo usempaan otteeseen että hänen mielestään suhteellamme ei ole enää tulevaisuutta.Muutaman kerran jälkeen olemme kumminkin jatkaneet.Varmaan siksi että minä olen pyytänyt että koettaisimme vielä,tai itseasissa anellut...todella noloa.Vaikka hän on satuttanut useasti,rakastan silti uskomattoman paljon.
Nyt taas tuli riitaa,hän sanoi että nyt saa koko homma loppua.No ihmeen kaupalla sain asiat niin että kumminkin jatkamme.Nyt minua vaivaa ja masentaa,voiko tämä ihminen olla enää tippaakaan tosissaan?jatkoiko hän vain toistaiseksi koska en halunnut erota...?tiedän että minun tulisi kunnoittaa hänen haluaan,ja lähteä.Mutta en voi.mistä saan voimia antaa periksi,kun hän on jo ilmeisesti antanut aikoja sitten.
Nyt taas tuli riitaa,hän sanoi että nyt saa koko homma loppua.No ihmeen kaupalla sain asiat niin että kumminkin jatkamme.Nyt minua vaivaa ja masentaa,voiko tämä ihminen olla enää tippaakaan tosissaan?jatkoiko hän vain toistaiseksi koska en halunnut erota...?tiedän että minun tulisi kunnoittaa hänen haluaan,ja lähteä.Mutta en voi.mistä saan voimia antaa periksi,kun hän on jo ilmeisesti antanut aikoja sitten.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mulla on ihan samanmoisia kokemuksia pitkästä suhteesta,mutta nyt se taitaa olla lopullisesti loppu ja piste. Olen kuitenkin edelleen rakastunut häneen ja tiedän että ne huonot hetket unohtuvat nopeammin kuin ne erittäin hyvät hetket suhteen alkuvaiheessa. Toivottavasti hän on tehnyt hyvän päätöksen itselleen, mutta ei kuitenkaan vielä tiedä, mitä menettää, kun minut jätti. Odottelen ilmeisesti vielä turhaan.
Mä oon joutunu pari kertaa tilanteeseen, jossa oon joutunu itse lopettamaan suhteen,
jopa monta vuotta kestäneen. En todellakaan ole julma ihminen, mutta jos suhde ei toimi,
niin jonkun on pakko se lopettaa. Jätetylle osapuolelle on helpointa, että toinen on varma
päätöksestään, joten siksi olen aina rysäyttänyt uutiseni kerralla ja antanut sen jälkeen
toiselle aikaa toipua ja surra rauhassa.
Kaikkihan joskus eroa ajattelee ja harkitsee, mutta luultavasti se, joka siitä toiselle puhuu,
on tosissaan. Itse en jatkaisi suhteessa, jossa joudun epäilemään jatkuvasti toisen motiiveja
jatkaa suhdetta. Tilannetta helpottaisi teidän kohdallanne mielestäni se, että kertoisitte
jättäjälle pärjäävänne ilman häntä, jotta hänen ei tarvitsisi huolehtia enää teidän tunteistanne.
Tietenkin on pärjättävä ilman toista,niinhän on joskus ollutkin.Mutta kyse on siitä etten HALUA olla ilman sitä toista.Ei pahalla,mutta jos oikein ymmärsin niin tuo sinun "rysäyttämis" tyylisi on vähän kummallinen.Tietenkin jos rakkautesi on loppunut,niin ymmärrän että olet halunnut eroon,Mutta jos eron syy oli jotkut asiat jotka eivät toimineen,niiin minkä takia ette voineet keskustella?varmaan aika paha mieli noilla jätetyillä,kuin noin vain pänksäyttelet.
mut kun et sitä toista voi omistaa... vaikka kuinka haluaisit, yksilönvapaus on aina muistettava.
Jep, kyllä toi lopun enteiltä kuulostaa. Olen itse sortunut useampaan otteeseen narisemaan, että "kokeillaan nyt vielä" yhdessä suhteessa. Näin jälkeenpäin ajateltuna se tuntuu tyhmältä ja jopa naurattaa.
Mutta jossain vaiheessa, kun tuota on kohdallasi jatkunut jonkun aikaa.. huomaat että se tosiaa on ohi.. ja joko sinä jätät tai se toinen jättää.. Kovaa se on, mutta kuitenkin tajuat että niin on parasta.. jos ei juttu kerran toimi.
Ja elämä jatkuu..