Seurustelen masentuneen tytön kanssa josta välitän todella paljon, kuitenkin tämä sairaus eli masennus häiritsee meidän välejämme todella paljon.
Hän on hakenut apua sairauteensa ja yrittää selvitä sen kanssa ja on selvinnytkin monta vuotta, kuitenkaan en tiedä miten tukea häntä huonoina aikoina tässä asiassa.
Emme ole hirveästi keskustelleet aiheesta koska se on todella arka aihe hänelle ja varmasti raskasta minullekkin kuulla mikä sairauden on oikein synnyttänyt.
Tyttöystäväni on tdella herkkä ihminen,en oikein uskalla sanoa enää oikein mitään vastaan, koska pelkään sen aiheuttavan vain harmia hänelle.
Tukena haluisin olla mutten tiedä mitä tekisin tai miten olisin.
Pelkään hänen kuluttavansa voimansa loppuun ja sitten satuttavan itseään todella pahasi..):
Kertokaa muut jotka olette olleet samassa tilanteessa mitä voisin tehdä tai jos teillä on masennusta niin kertokaa mitä haluisitte tyttö/poika ystävänne teille tekevän jotta olo olisi parempi
Hän on hakenut apua sairauteensa ja yrittää selvitä sen kanssa ja on selvinnytkin monta vuotta, kuitenkaan en tiedä miten tukea häntä huonoina aikoina tässä asiassa.
Emme ole hirveästi keskustelleet aiheesta koska se on todella arka aihe hänelle ja varmasti raskasta minullekkin kuulla mikä sairauden on oikein synnyttänyt.
Tyttöystäväni on tdella herkkä ihminen,en oikein uskalla sanoa enää oikein mitään vastaan, koska pelkään sen aiheuttavan vain harmia hänelle.
Tukena haluisin olla mutten tiedä mitä tekisin tai miten olisin.
Pelkään hänen kuluttavansa voimansa loppuun ja sitten satuttavan itseään todella pahasi..):
Kertokaa muut jotka olette olleet samassa tilanteessa mitä voisin tehdä tai jos teillä on masennusta niin kertokaa mitä haluisitte tyttö/poika ystävänne teille tekevän jotta olo olisi parempi
Vastaukset 8
Vanhimmat
Niin, tee tyttöystäväs eteen kaiken. Anna huomioo enemmän kuin on sallittua. Piristä kaikilla mahdollisilla tavoilla, pyydä kävelylle, elokuviin, syömään jätskit, ajelulle ym ym. ja mahdollisimman paljon sosiaalista elämää.
Onpa liikuttavaa lukea, kun huomaa miten paljon tyttöystävästäsi välität ja haluat auttaa!
Ite oon kärsiny masennuksesta monta vuotta.
Välillä on ihan helppo olla, välillä taas eläminen tuntuu ylivoimasen rankalta.
Monet ulkopuoliset ei tiedä asiasta mitään, koska en halua/pysty puhumaan aiheesta. Ja kun on ihmisiä ympärillä, on paljon helpompaa eikä sitä itekään tuu sillon mietittyä.
Yksinjääminen on ihan kamalaa, sillon on pää täynnä ajatuksia eikä tiedä miten jaksaa...
Ekan kerran masennuin ihan kunnolla n.6v sitten...
Ajan kanssa se helpotti (siihen toki meni vuosia) mut kerran kun sellaseen on joutunu, se "uusiutuu" tosi helposti...
Ja ainakin mä ite oon luonteeltani sellanen, etten ikinä oo osannu tai halunnu puhua kenellekään jos mul on ollu murheita tai muuten vaikeeta, se on kaikista pahin!
Sillon ne ongelmat kasaantuu pään sisällä ja kun niitä on riittävän paljon, sillon pää hajoaa. Paras ois jos osais puhua murheista sitä mukaa kun niitä ilmaantuu.
Mä kävin terapiassa (olosuhteiden pakosta, kun jouduin aika paskaan tilanteeseen jokunen aika sitte ja sillon tiesin et yksin en selviä)
aluksi siitä oli apua kun kerrankin ääneen sai puhua ajatuksista... mut pitemmän päälle sekin hajotti. lopetin sen kesken, kun en jaksanu kertailla huonoja muistoja... en tiedä teinkö siinä oikein vai väärin.
Pidä tyttöystävästäsi huolta, yritä varovasti puhua hänen kanssaan... ole vaan lähellä ja tehkää yhdessä jotain piristävää :)
Hyvää jatkoa molemmille!
..et sinä. Ole tukena hänelle, se on tärkein juttu tässä kohtaa! Mutta et voi ratkoa ongelmia hänen puolestaan, hänen täytyy se itse tehdä.
kuin että,henkilö joka elää masentuneen kanssa on osattava pitää itsestänsä huolta.
Muuten olette molemmat ja viellä sen voisi sanoa että varmasti on helpompi tukea sitä tyttö/poika ystävää kuin alkaa puolitutulle henkilölle tukihenkilöksi.
Tunnen noin sanotaanko hyvän päivän tuttuja jotka kärsivät masennuksesta, aika vaikee on mun sanoa mitään, vaikka duunini kuuluukin tukeminen.
Itselläni hengellinen näkökulma on auttanut monissa monissa elämän asioissa.
Kestäkää hakekaa apua itsellenne,
Diagnosoidussa depressiossa (keskivaikea tai vaikea) ei oikein terapiat ja "piristämiset" yksinään auta. Masentunut kun ei todellakaan PYSTY olemaan aktiivinen, osallistuva ja sosiaalinen, vaikka ehkä itse haluaisikin.
Eli toivottavasti tyttöystävälläsi on asianmukainen lääkitys? Jos ei ole, niin se pitäisi pikimiten pyskiatrin kautta hankkia. LÄäkkeet eivät sinänsä paranna, mutta antavat sen verran toimintakykyä, että on mahdolista tuen avulla päästä taas elämän syrjästä kiinni...
voin kertoa omasta kokemuksestani.Vaimoni masentui noin neljä vuotta sitten ja se masennus jäi silloin hoitamatta kunnolla ja uusiutui tänä keväänä.Välimme eivät olleet kovin lämpimät joka johtui vaimoni agressiivisuudesta ja siitä miten minä siihen suhtauduin eli läheisyyttä ei ollut. Vaimoni lähti etsimään jotain jolle puhua ongelmistaan ja löysikin sellaisen henkilön täältä netistä.Minulle hän ei puhunut muusta kuin halusta erota ja kaikista mahdollisista tekosyistä miksi pitää erota.Osasin aavistaa että kaikki ei ole kohdallaan ja yritin saada todellisia syitä selville, mutta tuloksetta.Yritin myös antaa sitä läheisyyttä.Läheisyyttäkään ei oikein voi antaa kun toinen sanoo että en tunne mitään sinua kohtaan.
Vaimoni kertoi psykiatri käynnin jälkeen että olisi hyväksi elää masentuneen ehdoilla ja tehdä sellaisia asioita mitkä masentunut kokee mielekkääksi.Niinpä päästin vaimoni lähtemään tyttöjen kanssa mökille.Todellisuus olikin toista ja hän lähti tämän kuuntelijan luokse ja petti.Masentunutta kun on varmasti helpompi manipuloida ja onhan hän muutenkin tunnepuolelta kuin "pakastin".Nyt kun masennus lääkkeet on vaikuttanut niin katumus on suuri ja ei voi kuulemma elää ilman minua joten olen päättänyt ainakin yrittää antaa anteeksi.Vaimoni sanoi minulle esim. tuntuu että joku muu ihminen on tehnyt nämä teot ja häntä vaan syytetään siitä.
Joku varmasti ajatteelee että, olen sinisilmäinen mutta kun näkee miten syvä masennus muuttaa ihmistä niin ymmärtää puhuvansa sille sairaudelle eikä sille ihmiselle jonka on tuntenut aikaisemmin.Puhuminen on tärkeää masentuneen kanssa vaikka hän ei siitä pitäisikään ja läheisyys.Masentunutta ei pitäisi mielestäni jättää yksin ajatusten kanssa sillä hän ei näe tunnelin päässä valoa ja itsemurha ajatukset voivat saada vallan.Masentumiseen ei ole yhtä syytä eiköhän niitä ole monia ja tuskin ap kirjoittaja on yksin syyllinen tyttöystävänsä masennukseen.Masentunut masentaa myös ympärillä olevia ihmisiä joten pidä huoli itsestäsi sillä syön itsekkin tällä hetkellä lääkkeitä mielialan parantamiseksi.Voimia ap kirjoittajalle!
Itse olen jo vuosia kärsinyt masennuksesta.
Nyt olen käynyt läpi todella hyvän terapiajakson ja sain apua aivan mahtavalta psykologilta.
Syön myös lääkkeitä.
Kun masennukseni oli pahimmillaan olin aivan eri ihminen kuin mitä oikeasti olen.
Viime kesänä olin ainakin sata kertaa valmis ottamaan eron miehestäni.
En ikinä ole pettänyt miestäni, mutta on se ollut mielessä.
Sitä yrittää hakea keinoja poistamaan omaa pahaa oloa.
No onneksi mieheni on seissyt vierelläni ja auttanut jatkamaan tätä elämää.
Kaduttaa miten olen monta vuotta pilannut meidän avioliitosta ja vieraantunut lapsestamme.
Mutta nyt asiat ovat hyvin ja suhde tyttäreen on mitä parhain.
Sekä tietty mieheeni.
Minulle merkitsi ja merkitsee edelleen paljon se miten mieheni ei hylännyt minua ja jaksoi aina parhaansa mukaan auttaa, vaikka olikin kovilla henkisesti itsekkin minun masennukseni takia.
Voimia sinulle vaimosi kanssa.
Ja kärsivällisyyttä.
Kuuntele häntä ja ole tukena, pelkkä läsnäolokin riittää. Itselläni on jonkinasteista masennusta ajoittain, muutaman päivän jaksoja jolloin ei oikein mitään pysty tekemään, nukkumaan ja itkemään vain. Miestäni ahdistaa kamalasti kun ei pysty auttamaan mitenkään (ja minua ahdistaa se kun miestäni rupeaa ahdistamaan), kuitenkin toivon vain hänen läsnäoloaan ja läheisyyttä. Puhuminen on liian vaikeaa...