Pakko johonkin purkaa tunteitaan...
En oikeasti enää tiedä iloitakko vai surra. Meille on toinen lapsi tulossa. Heinäkuun lopulla on laskettu aika. Ja esikoinen on kaksi vuotta. Asutaan omassa talossa ja kaiken pitäisi olla hyvin. Mutta ku ei vaan ole.
7 vuotta ollaan yhdessä oltu, ja siihen on mahtunut hyviä sekä huonoja hetkiä.
Nyt mua loukkaa vaan yksi juttu, se ku tää mun mies vaatii isyystestiä tehtäväksi tulevalle vauvalle. Meidän suhteesta on puuttunut koko mun raskauden ajan hellyys, hyvä että samassa sängyssä nukutaan. Syksyllä asiat olivat vielä hyvin. En OLE IKINÄ pettänyt miestäni, ja nyt tän vauvan kohdalla hän on vailla isyystestiä. Ei voi ymmärtää enää koko ukkoa. En tiedä rakastaako mies mua enää. Olen kysynyt mutta ei siltä selvää vastausta saa. Olen sanonut että testejä ei tehdä, jos ei kerta tässä asiassa muhun luota, niin onko meillä sitten yhteistä tulevaisuutta. Asia olisi erikseen jos olisin häntä pettänyt jonkun toisen kaa, mutta ku en ole. Ja mun omatunto ei jaksaisi kantaa sitä asiaa että olisin pettänyt ja että odottaisin lasta toiselle miehelle. Olen sitä mieltä että jättää ennen kuin pettää.
En tiedä onko mussa jokin vialla ku en suostu isyystestiin, mutta miksipä ne asiat siitä muuttuisivat. Esikoisen takia olen jaksanut tässä suhteessa, mutta eikö munkin kuuluisi saada olla onnellinen ja saada hellyyttä. Ja tuntea että joku rakastaa. Mutta mä olen kaukana onnellisesta ihmisestä. Joka ilta saan itkeä ja miettiä mikä olisi oikea ratkaisu. Ja paljon olen lapseni kaa kahdestaan, ku mies on rekkakuski. Välillä alkaa tuntua että ansaitsenko edes tätä toista lasta.
Kiitos jos joku jaksoi lukea
En oikeasti enää tiedä iloitakko vai surra. Meille on toinen lapsi tulossa. Heinäkuun lopulla on laskettu aika. Ja esikoinen on kaksi vuotta. Asutaan omassa talossa ja kaiken pitäisi olla hyvin. Mutta ku ei vaan ole.
7 vuotta ollaan yhdessä oltu, ja siihen on mahtunut hyviä sekä huonoja hetkiä.
Nyt mua loukkaa vaan yksi juttu, se ku tää mun mies vaatii isyystestiä tehtäväksi tulevalle vauvalle. Meidän suhteesta on puuttunut koko mun raskauden ajan hellyys, hyvä että samassa sängyssä nukutaan. Syksyllä asiat olivat vielä hyvin. En OLE IKINÄ pettänyt miestäni, ja nyt tän vauvan kohdalla hän on vailla isyystestiä. Ei voi ymmärtää enää koko ukkoa. En tiedä rakastaako mies mua enää. Olen kysynyt mutta ei siltä selvää vastausta saa. Olen sanonut että testejä ei tehdä, jos ei kerta tässä asiassa muhun luota, niin onko meillä sitten yhteistä tulevaisuutta. Asia olisi erikseen jos olisin häntä pettänyt jonkun toisen kaa, mutta ku en ole. Ja mun omatunto ei jaksaisi kantaa sitä asiaa että olisin pettänyt ja että odottaisin lasta toiselle miehelle. Olen sitä mieltä että jättää ennen kuin pettää.
En tiedä onko mussa jokin vialla ku en suostu isyystestiin, mutta miksipä ne asiat siitä muuttuisivat. Esikoisen takia olen jaksanut tässä suhteessa, mutta eikö munkin kuuluisi saada olla onnellinen ja saada hellyyttä. Ja tuntea että joku rakastaa. Mutta mä olen kaukana onnellisesta ihmisestä. Joka ilta saan itkeä ja miettiä mikä olisi oikea ratkaisu. Ja paljon olen lapseni kaa kahdestaan, ku mies on rekkakuski. Välillä alkaa tuntua että ansaitsenko edes tätä toista lasta.
Kiitos jos joku jaksoi lukea
Vastaukset 8
Vanhimmat
ettet ole pettänyt ja mene vaan testiin. :)
olisko tuo joku hormoni-touhu; et ajattele järkevästi ja muutenkin rankkaa?
voi olla sillä miehelläsikin.
Ajattelepas miltä miehestäsi tuntuu pelkojensa keskellä se, että vahvistat hänen pelkonsa siitä, että lapsi on jonkun muun. Mitä muuta syytä sinulla voisi olla kieltäytyä isyystestistä?
Ymmärrän hyvin, että koet testin vaatimisen totaalisena luottamuspulana. Ja silloin herkästi tulee mieleen, että jos ei mun sana riitä, niin olkoon...
Asiat taitavat olla aika pahalla tolalla, jos mies tuollaista vaatii ilman, että et oikeasti ole pettänyt eikä hänellä muutenkaan ole ollut aihetta epäillä (et ole flirttaillut muiden kanssa tms.). Mutta hän on matkatöissä, niin ei siihen ehkä tarvita muuta kuin jonkun kaverin ajattelematon kommentti yksin kotona olevasta vaimosta... Epäilykset heräävät ja mustasukkaisuuspiru on vaikea taltuttaa.
Neuvoni on, että yritä puhua, tai paremminkin huutamatta, syyttelemättä ja vaatimatta saada mies puhumaan, mistä turha epäilys on peräisin. Ilman kissan nostamista pöydälle ei tilanteenne ratkea. Voit myös silloin pyytää (jälleen ilman turhaa tunnekuohua) häntä ajattelemaan, miltä hänen aiheeton epäluulonsa sinusta tuntuu. Ja sitten vain teidän kummankin on yritettävä jatkaa eteenpäin, unohtaa epäilys ja loukkaantuminen, jotta lapsi saisi ansaitsemansa hyvän kodin.
Tietysti on olemassa äärimmäinen vaihtoehto, että miehelläsi on mielenterveydessä ongelmia, jotka jostain syystä alkavat nousta nyt pintaan. Sairaalloinen mustasukkaisuus on vakava asia. Mutta jos asiat alkavat siltä näyttää, on parasta suunnata ammattiauttajan puheille keskustelemaan, miten sellaisesta tilanteesta päästään eteenpäin.
että miehesi on itse pettänyt (vakava syytös, tiedän, mut tuli vain ekaks tämmöinen mieleen)
siis, varsinkin jos sinusta tuntuu ettei miehesi rakasta, etkä ole saanut hellyyttä... joskus ihminen käyttäytyy kummallisesti: jos on itse esim. pettänyt, niin alkaa syytellä ja epäillä toista juuri samasta asiasta.
Teillä lienee kriisi päällä ja molemmin puolinen luottamuspula.
Ja luottamuspula sen kun vain syvenee, kun et suostu isyystestiin. Jos olisin miehesi, niin kyllä satavarmasti päättelisin lapsen olevan jonkun muun, koska et isyystestiin suostu! Ajattelisin, että sinulla on jotain salattavaa. Tietysti.
Ymmärrän kyllä sinunkin tunteesi, koska testin vaatiminen loukkaa sinua siksi, että olet ollut uskollinen.
Sinuna kyllä suostuisin kauniisti testiin, koska tuloshan on miehellesi myönteinen. Sillä tavoin pääsisitte ainakin tämän kriisin yli...
Vai pidätkö mieluummin ylpeytesi kuin perheesi?
että kun on raskaana niin sultahan otetaan jos jonkun moiste aids-testit sun muut. Tehkää kompromissi; sinä suostut isyys-testiin jos mies vastaavasti suostuu samalla otattamaan itsestään täydet sukupuolitauti ja aids-testit. Näinpä on sitten varmistettu kummankin osalta että ei ole vieraissa käyty tai "pöpöjä" sieltä hankittu. Terveyden kannalta muutenkin hyvä miehenkin edes kerran nuo asiat varmistaa. Miksi sinun pitäisi hälventää hänen epäilynsä testeillä jos hän ei suostu vastaavaan sulle.
Isyystestissä. Säästytte monelta murheelta. Tiedän sen kokemuksesta. aikoinaan Minä vaadin testiä, siihen ei suostuttu, Kyllä se kummittelee vieläkin mielen perukoilla kun varmuutta en saanut.
asia nousi Jokaiseen riitaan mukaan mitä meillä oli. Nyt olemme eronneet.
Pariskunta on pariskunta ja jos toiseen ei luota edes noin isossa asiassa, ei ihminen ole kumppanuuden arvoinen.
Jos olisin sinä (olisin tilallasi myös TODELLA loukkaantunut, vihainen, jne.)tekisin näin:
Menkää isyystestiin, tottahan SÄ tiedät, että lapsi on sun miehesi. Kun tulokset tulee, jätät miehen. Siinä se. Ehkä ei seuraavalle naiselleen enää moisia epäluottamuslauseita lauo. Ja sä ja sun muksut pääsee eroon todella ärsyttävästä puolisosta / isästä, josta tuskin pitemmän päälle olisi teille kovinkaan suurta iloa.