moi oon 14 vuotias tyttö jonka kaikki kaverit kääns selkänsä.
mulla oli ennen paljon ystäviä pian kaikki muuttu ku yks uus tyttö tuli mun luokkaan hän käänsi kaikki mua vastaan ja nyt oon yksin.
mun ystävä kerto et ne oli valitellu sille ku mä ängen niitten mukaan joka paikkaan ja ettei ne haluu mua mukaansa.
mua sattuu tosi paljon se enkä tiiä mitä teen mitä mun kannattais tehä? :((
mulla oli ennen paljon ystäviä pian kaikki muuttu ku yks uus tyttö tuli mun luokkaan hän käänsi kaikki mua vastaan ja nyt oon yksin.
mun ystävä kerto et ne oli valitellu sille ku mä ängen niitten mukaan joka paikkaan ja ettei ne haluu mua mukaansa.
mua sattuu tosi paljon se enkä tiiä mitä teen mitä mun kannattais tehä? :((
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sinun iässäsi minä säästelisin parit viikkorahat ja kävisin laitattamassa sikaräheän tukan, ostaisin muutaman uuden "aikuisemman" vaatteen, hankkisin jonkun kivan harrastuksen, jossa tapaisin muita kavereita kuin tuollaisia pettureita, pitäisin heidän kanssa hauskaa ja antaisin niiden luuserien nähdä, että on paljon hauskempaa ilman heitä. Että en tarvitse heitä.
Ei tuollaisten ihmisten seuraan edes halua! Mitä älytöntä soopaa se olisi, pitäisi miellyttää ja olla samanlainen kuin muut, jotta kelpaisi. Höpöhöpö, sellainen porukka ei ymmärrä ystävyydestä mitään saati osaa ajatella omilla aivoillaan, pitää vaan seurata uutta tyttöä ja matkia häntä. Ei se uusi tyttö kuule loppu peleissä mikään ihmeellinen ole, ihan tavallinen tyttö, joka etsii omaa paikkaansa kääntämällä toisia jotakuta vastaan.
Missään tapauksessa en näyttäisi, että tuollainen kiusaamiseksi luokiteltava käytös vaikuttaisi minuun yhtään. Ole onnellinen että pääsit sellaisista luopiokavereista, jotka jonkun pöljän sormien napsautuksesta käänsivät sinulle selkänsä. Mihin sellaisia ystäviä kukaan tarvitsee? Hae kavereita harrastuksista (liikunta, musiikki, taidetsydeemit), joissa nuo tyypit eivät liiku, hae sitä mistä itse pidät ja elä niiden ihmisten ystävyydellä. Aivan sama mitä jossain koululuokassa on, yläaste loppuu pian, ja sitten porukat leviävät joka tapauksessa erilleen, useimmiten. Jos fanitat jotain bändiä, voit saada esim. irc-gallerian tai jonkin muun nettiväylän kautta samanhenkisiä ystäviä ihan muiltakin paikkakunnilta,
Jos sinuun kohdistuu jatkuvasti ilkeää naljailua tms. sanoisin siitä myös opettajalle, jotta tämä voisi seurata tilannetta. Sinulla on oikeus opiskella ilman häiritseviä luopiohäiriköitä elämässäsi. Se on jokaisen oikeus.
Nyt kun kesäloma on käynnissä, on hyvää aikaa viritellä uusia tuttavuuksia elämääsi muualta kuin koululuokastasi. Kesäloman jälkeen kouluun mennessäsi näytät ettei sinua kiinnosta pätkääkään mitä jotkut lapsellisesti käyttäytyvät tolvanat ajattelevat. Vaikka joskus tuntuisikin kurjalta, sinuna minä näyttäisin miten minulla on paljon parempaa elämää ilman tuollaisia "ystäviä".
kiitti toi autto paljon, nyt huomasin ettei mulla nyt elämä niin huonossa kunnossa ole
että kiitos vaan :D
Minulle kävi 12-vuotiaana niin, että parhaat ystäväni ilmoittivat, etteivät enää kaipaa seuraani. Se oli kamalaa, sillä aiemmin oli oltu aina kolmistaan. Suht pian kuitenkin heidän ystävyytensä lopahti ja toinen heistä alkoi taas olla kanssani. Meistä tulikin hyvät ystävät. Mutta parin vuoden kuluttua tuo kolmas halusikin olla juuri minun ystäväni ja olimme sitten ihan ylimmät ystävät. Kolmistaan emme enää olleet yhdessä, vaikka samassa koulussa tietysti tavattiinkin. Mutta nykyään en ole yhteydessä kumpaakaan noista ystävistäni eivätkä myöskään nuo kaksi ole tekemisissä keskenään.
Kerron tämän esimerkkinä siitä, miten ihmisten mieli voi muuttua, kun elämä muuttuu.
Mulle käy noin jatkuvalla syötöllä. Saan tuntea etten kuulu joukkoon. Mä funtsin usein mitä minun pitäisi tehdä toisin. Miksi minua ei haluta porukoihin? Ei ole vastausta löytynyt. Mulle on kyllä sanottu jotta olen "synkkä jätkä" tai "että olen tietyn piirin tyhmin jätkä, mutta silti musta tykätään". Intissä yks kaveri sanoi, jotta ole oma ittesi!
Onneksi olen tottunut menemään yksin ja perhe ei ole vielä mua hylännyt....
Olet ehkä syvällisempi ihminen kuin ne, joiden porukoissa liikut. Monesti syvällisiä ei kestetä, koska pinnalliset eivät halua muistaa elämän varjopuolia. Toisaalta taas syvällinen ihminen ehkä tiedostamattaankin kärsii toisten pinnallisuudesta eikä kärsivää siedetä.
Totuushan on se, että etenkin porukoissa ollaan yleensä todella tylsiä, koska mitään järkevää ei saa sanoa eikä mistään vakavammasta osata keskustella. Joidenkin kohdalla ikä ja elämänkokemus auttaa ja he alkavat haluta toisenlaisia ihmissuhteita. Sinunkin kohdallasi voi olla niin, että nuo tyypit ovat liian nuoria tajutakseen tai uskaltaakseen myöntää, miten pinnallisia he ovat.