Hei! Yleensä on hyväksyttyä ja tavoiteltuakin, että nainen olisi nuorempi parisuhteessa(jopa >parikymmentä vuotta).Kertokaapa miehet, montako vuotta vanhempi nainen voisi / saisi olla , ettei se teitä häiritsisi. Ajatellaan kypsää parisuhdetta, ei lasten saannin kannalta ikää, vaan muuten. Mikä ikäero teitä haittaisi tai hävettäisi, nolottaisi kertoa sukulaisille tai kavereille.
>IKÄERO
<NUOREKAS NAINEN
112091
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
toisaalta jos rakastaisin, sillä ei olisi merkitystä.en muutenkaan välitä toisten, varsinkaan sukulaisten mielipiteistä ihmis-suhde asioissa.
En varmasti ole kovinkaan pinnallinen koska arvostan sisäistä kauneutta ulkoista enemmän. Mitä teen tyhjällä Barbi kuorella kun molla maijassa on sisintä?
ikäero ei ole nolotus- tai hävetysasia. Luulisin, että se ikäero tulee vastaan enemmän semmoisissa asioissa, että ollaanko esim. kasvatuksellisesti, maailmankatsomuksellisesti tms edes suunnilleen samaa sukupolvea.
Ex-vaimoni oli mua 12 vuotta nuorempi. Jaksettiin me kyllä 12 vuotta olla yhdessäkin, mutta kyllä huomasin, että ikäero alkoi olla vähän liikaa. Oltiin oikeesti jo eri sukupolvea kiinnostustenkin osalta. Vakavampi haitta oli se, että oltiin väkisin jo eri elämäntilanteissa, eri kohdissa elämänkaarta. Se sen suhteen sitten viime kädessä kaatoi, vaikka rakastimme toisiamme ja pitkään jaksoimme rakentaa ja yrittää.
Nykyinen kultani on myös mua nuorempi, mutta ei noin paljon. En ole etsinyt itseäni nuorempia - eka vaimoni oli mua vanhempi.
Kuinka paljon mua vanhempi nainen voisi olla? En oo varma. Kunhan se ei ala tuntua mun äidiltä. Mulla oli treffipalstalla ilmo, jossa määrittelin ikähaarukan noin 15-v. omasta iästä ylös ja alas. Täytyy todeta, että ikähaarukan ääripäät tuntuivat sitten kirjoitellessa liian vanhoilta JA liian nuorilta.
Niin että - luulisin että 20-v ikäeroa on oikeesti useimmille liikaa. En ihan usko, että siinä puhuu aidot tunteet, vaan jommalla kummalla on näyttämisen halua, fiksaatioita vanhempiinsa tai muuta semmoista. Ja ennen kuin saan haukkuryöpyn niskaani, niin totean, että tämä oli vain yleistys: kaikki te jotka ootte onnellisia itseänne nuorempien tai vanhempien kanssa - onnitteluni teille, kun ootte löytäneet ihanan suhteen.
Kiitos vastauksestasi. Noin minäkin ajattelen. Mutta itseni "arkistoitiin" 7 vuoden takia. Olen hyväkuntoinen (urheiluharrastuksieni takia), itsestäni huoltapitävä (palveluammatissa),aikaani seuraava(3 eri ammattia), posittivisesti ajatteleva ja uutta kokeileva(moottoripyöräily uusi harrastus).Silikoneja ei tosin ole:)muuten mukavan näköinen.En salannut ikääni, kerroin sen jo eka iltana. Itse mies oli kiihkeästi rakastunut, suunnitteli yhteistä tulevaisuutta, sitten heittää pommin, kun sai minut syttymään. Kyllä minä tästä taas varmaan jaloilleni pääsen, eihän tässä tälläkertaa kukaan kuollut.(kahdesti leskeksikin jäänyt)Varovaiseksi vaan tekee uusiin ihmissuhteisiin......Panostampa välillä itseeni...
7 vuotta ei ole niin iso ikäero, että siitä enää koituisi ikäero-ongelmia. Noh riippu ihmisten iästä sekin - alle kolmekymppisinä 7 v voi ollakin iso ikäero. Ymmärsin kuitenkin että olet vähän varttuneempi.
On tuskallista, kun tunteitaan joutuu veivaamaan edes takaisin, sytyttämään ja sammuttamaan. Toisaalta, on niinkin, että ei se hylätyksi tuleminen aina tarkoita, että toinen osapuoli "pettää". Jokainen kuuntelee ja tutkailee tunteitaan koko ajan. Ei siihen ole mitään takuuta koskaan, kuinka toisen tunteet kehittyvät. Saattavat ne kehittyä niinkin, että sen hylkäävän päätöksen osaa tehdä vasta kun on jonkun aikaa seurustellut.
Joo, tiedän, että maailma on väärällään epäkypsiä ihmisiä, jotka leikkii ja pelaa. Mutta ei se kumppani aina ole huono ihminen vain siksi, että ei tahdo enää leikkiä. Vaikka se on ehkä inhottava ajatus, voi olla niinkin, että siinä on hiven vastuullisuutta joskus mukana: parempi lopettaa, jos tietää että omat tunteet ei sittenkään kanna?
Puhun nyt asiasta - sinun asiasta - josta mulla ei ole mitään tietoa, älä siis ota nokkiisi, kunhan pohdin.
Onhan ystävyyttäkin olemassa, jos ei ihan rakkautta ole.
Nyt on vaikeaa muuttaa intohimoinen rakkausuhde ystävyyssuhteeksi. Ja odottaa milloin toinen alkaa seurustella, verrata sitten itseään ja uutta tyttöystävää."onko tuossa muuta parempaa kuin ikä?" Voihan olla, että jonkun ajan päästä onnistuisikin, nyt vaan on niin lyöty olo, muuta vikaa kun ei kuulemma ole kuin ikä.
Jos itse on vaikkapa 35 v, niin ei sitä kyllä sukulaisilleen kehtaisi myöntää tapailevansa jotain pojan koltiaista 25 v...
Ikä on vain numeroita, jos rakastuneilla muuten sunkkaa. Mutta joskus vaaditaan vahvaa itsetuntoa, ettei välitä muiden mielipiteistä, vaan omista tunteistaan, eikä vain esineellistä toista. Kenenkään elämä ei mene täysin suunnitelmien mukaan, oli ikä mikä tahansa.
Itse olen 12-vuotta avovaimoa nuorempi, ja ei ikäeroa huomaa välillä jopa tuntuu että minä olen se vanhempi osapuoli:)
en ole seurustellut niin paljon nuoremman kanssa, mutta sen verran kokemusta, että voisin hyvin kuvitella seurustelevani 10 vuotta nuoremman miehen kanssa, jos henkisesti sovittaisiin yhteen.
Minä elän parisuhteessa 20 vuotta nuoremman miehen kanssa (28/48) ja ikäero oli kyllä aluksi suurempi ongelma minulle kuin hänelle. Aivan häpeämättä hän on esitellyt minut sukulaisilleen ja työkavereileen yms.