Jäin hääkutsutta

Ystäväni meni naimisiin eikä kutsunut minua häihin. Kuulin häistä, kun ne oli pidetty, ja lähetin sitten vain kortin ja pienen lahjan. Kiitoskortti tuli.

Otin tosi raskaasti, etten saanut hääkutsua. Häissä oli suunnilleen "kaikki" paitsi minä. En tietenkään kehtaa kysyä, miksei minua kutsuttu, mutta epäilen, ettei minua haluttu paikalle, koska elelen yksin. Mutta juuri jossain juhlissahan sitä voisi löytää vaikkapa elämänsä ihmisen. Olen muutenkin huomannut, että parit saavat kutsuja milloin minnekin, kun taas yksinäiset istuvat yksin kotona.

Kaiken lisäksi olen nyt niin loukkaantunut, etten halua nähdä ystävääni enää ollenkaan. Vaikka tuskin hänkään enää kaipaa seuraani, kun on häämatkaa ja muuta kivaa. En osaa iloita hänen puolestaan, joten en kai ole ystävyyden arvoinenkaan.

Sydämeen sattuu ystävän menettäminen ja oma yksinäisyys.
6997
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

eihän tollanen ihminen ole sinun ystäväsi.oli sinulla pari tai ei niin silti sinun olisi pitänyt kutsu saada,lapsellista käytöstä hänen puoleltaan.ehdotan että,älä ota häneen yhteyttä,vaan odota kauanko menee kun hän ottaa sinuun yhteyttä.ja tuleeko selitystä,miksi hääkutsu jäi tulematta.

Äänestä
  • Minusta tuntuu, etten kestäisi mitään selitystä ystäväni puolelta, koska häät on ainutkertainen tapahtuma ja nyt ne on vietetty. Tuskin tulee kutsua tupareihinkaan.

    Jotkuthan valittelevat, kun menee kesäviikonloput häissä ja rippijuhlissa, mutta itse kyllä arvostan, jos kutsutaan juhliin ja vien aina hienon lahjan.

    Tällaisessa tilanteessa tulee mieleen, että hankin uuden ystäväpiirin ja pidän sille juhlia enkä enää odota mitään vanhoilta ns. ystäviltäni. Mutta mistäpä niitä uusia ystävyyssuhteita kehittäisi? Ei se helppoa ole.

    Äänestä

  • -erna- kirjoitti:

    Minusta tuntuu, etten kestäisi mitään selitystä ystäväni puolelta, koska häät on ainutkertainen tapahtuma ja nyt ne on vietetty. Tuskin tulee kutsua tupareihinkaan.

    Jotkuthan valittelevat, kun menee kesäviikonloput häissä ja rippijuhlissa, mutta itse kyllä arvostan, jos kutsutaan juhliin ja vien aina hienon lahjan.

    Tällaisessa tilanteessa tulee mieleen, että hankin uuden ystäväpiirin ja pidän sille juhlia enkä enää odota mitään vanhoilta ns. ystäviltäni. Mutta mistäpä niitä uusia ystävyyssuhteita kehittäisi? Ei se helppoa ole.

    sitten käi minulle samoin, eikä olla oltu yhteydessä, selityksii ei tullut ja ystävyys meni. katsotaan sitten jos ero tulee niin muistaako ex. ystäväänsä!?

    Äänestä

  • vuotta kirjoitti:

    sitten käi minulle samoin, eikä olla oltu yhteydessä, selityksii ei tullut ja ystävyys meni. katsotaan sitten jos ero tulee niin muistaako ex. ystäväänsä!?

    ennestään. Eli mikäli hän voi aina luottaa siihen, että kuuntelet hänen surujaan / ongelmiaan / valivalivalituksiaan. Sitten taas kelpaat, jos arvon henkilöllä menee jotenkin huonosti eikä partneri enää olekaan rinnalla.

    Äänestä

Minulle kävi vähän toisinpäin. Minulla oli häät, joihin kutsuin ystäväni, mutta kukaan heistä ei "viitsinyt" edes vastata kutsuun. Ystäväni eivät tulleet häihini, eivät edes lähettäneet onnittelukorttia.

En tiedä miksi he niin tekivät. Monet itkut olen itkenyt ystävieni menetyksen vuoksi.

Äänestä
  • älä kutsu tuollaisia paskiaisia ystäviksesi.
    Tuollaisten ihmisten kanssa satuttaa itseänsä.

    Seuraavan kerran kun jossain tapaat heitä, he varmaan pahoittelevat kovasti ja ovat silleen että.." voi, kun mun PITI laittaa kortti ja PITI ostaa lahja mutta se sitten jäi..voi diiba daaba..."
    SIlloin voit olla kyllä pikkuisen töykeä ja sanoa että "ai, laitoinko mä teillekin kutsut? en yhtään muista".

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


-erna- kirjoitti:

Ystäväni meni naimisiin eikä kutsunut minua häihin. Kuulin häistä, kun ne oli pidetty, ja lähetin sitten vain kortin ja pienen lahjan. Kiitoskortti tuli.

Otin tosi raskaasti, etten saanut hääkutsua. Häissä oli suunnilleen "kaikki" paitsi minä. En tietenkään kehtaa kysyä, miksei minua kutsuttu, mutta epäilen, ettei minua haluttu paikalle, koska elelen yksin. Mutta juuri jossain juhlissahan sitä voisi löytää vaikkapa elämänsä ihmisen. Olen muutenkin huomannut, että parit saavat kutsuja milloin minnekin, kun taas yksinäiset istuvat yksin kotona.

Kaiken lisäksi olen nyt niin loukkaantunut, etten halua nähdä ystävääni enää ollenkaan. Vaikka tuskin hänkään enää kaipaa seuraani, kun on häämatkaa ja muuta kivaa. En osaa iloita hänen puolestaan, joten en kai ole ystävyyden arvoinenkaan.

Sydämeen sattuu ystävän menettäminen ja oma yksinäisyys.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu