itserakas paskiainen...
Siis olen elänyt suhteessa jo 18 vuotta ja alussa mennyt hyvin(niin kuin kaikilla) mutta mutta suhteen alkutaipaleella vaimo muuttui kylmememäksi ja rakastelu kerrat vähenivät ja nyt ovat jääneet kokonaan pois viimeisen 7 vuoden aikana.
En ole ollut enään uskollinen lähimpään 5-6 vuoteen vaan hakenut " hetken lohtua" milloin mistäkin. Nyt olen tavannut erään naisen joka tuntuu olevan samalla aaltopituudella kanssani,ja hän haluaisi muutta yhteen jne... mutta kun en tunne häntä enkä nykyistä naista kohtaan mitään . Itse asiassa en tiedä oikei mitä haluaisin . Pulmaa siis kerraksen. Antakaa jotakin neuvoja niin naiset kuin miehet
Siis olen elänyt suhteessa jo 18 vuotta ja alussa mennyt hyvin(niin kuin kaikilla) mutta mutta suhteen alkutaipaleella vaimo muuttui kylmememäksi ja rakastelu kerrat vähenivät ja nyt ovat jääneet kokonaan pois viimeisen 7 vuoden aikana.
En ole ollut enään uskollinen lähimpään 5-6 vuoteen vaan hakenut " hetken lohtua" milloin mistäkin. Nyt olen tavannut erään naisen joka tuntuu olevan samalla aaltopituudella kanssani,ja hän haluaisi muutta yhteen jne... mutta kun en tunne häntä enkä nykyistä naista kohtaan mitään . Itse asiassa en tiedä oikei mitä haluaisin . Pulmaa siis kerraksen. Antakaa jotakin neuvoja niin naiset kuin miehet
Vastaukset 8
Vanhimmat
asumaan. Mieti tarvitsetko naista jatkuvasti elämääsi. Ainakaan seksittömässä liitossa ei ole mitään järkeä, koska haet sitä muualta. Asut yksin, jospa se selviäisi haluatko naisen huusholliisi vai käytätkö vain irtonumeroita. Vanha suhteesi joutaa romukoppaan näiden tietojen perusteella, joita kirjoitit. Olen itse nainen, joka on pitkässä aviosuhteessa oleva, ei eronnut eikä muutakaan. Se on minun mielipiteeni.
seitsemään vuoteen. Olet siis pettäjämies? Mitä teet vaimolla?
ainakaan 7 vuoteen vaimon kanssa seksiä koska HÄN EI HALUA. Kaikki lähentely / kosketus yritykset torjutaan tokaisun ; mitä he..tiä sä tolleen ... raavi omaa persettäs. älä koske muhun...Kyllä noitten sanojen jälkeen alkaa katselemaan ympärilleen aivan uudella tavalla.
Ja on hän myös sanonut aivan suoraankin ettei enään halua seksiä ei minun eikä kenenkään kanssa. Uskoisko tota lausetta??? (ei mä ainakaan )
Haluatko olla nykyisen vaimosi kanssa naimisissa? Jos kyllä, lakkaat huoraamasta. Jos et, ota ero. Sen jälkeen voit miettiä, kiinnostaako se uusi tyyppi oikeasti vai ei. Irtopillua saa aina. Ei sitä varten tarvitse kenenkään kanssa yhteen muuttaa.
Ole mies. Lakkaa kusettamasta itseäsi ja lopeta se sählääminen.
Ei se nyt vaan ole noin yksinkertaista tämä elämä! Aviopuolison kanssa voi olla tuhat yhteistä asiaa seksin puuttumisesta tai vähyydestä huolimatta. Mutta miten kerrot kauniisti puolisollesi, että tarvitset oikeasti seksiä, jos tiedät, että se ei häntä enää juurikaan kiinnosta?
Loppujen lopuksi kysymys ei ole pelkästään enää seksistä, vaan myös halusta tuntea itsensä halutuksi, ihanaksi - ja mieheksi/naiseksi! Naisena olen todella kokenut alemmuutta, kun mieheni ei suostu ymmärtämään näitä tarpeitani, vaan kuittaa ne itsekkyytenä ja epävakautena. Kaikkea muutahan meillä jo elämässä onkin. Itse asiassa seksiäkin on ajoittain, mutta se on kaavamaista ja mieheni taholta jotenkin pakonomaista, tunnekylmää puurtamista.
Maailma on täynnä ihania ja seksistä kiinnostuneita miehiä, mutta pettämisen ja jättämisen kynnys on korkealla. Mutta kuinka kauan voi elää ilman rakkautta? Ihmisten tarpeet ovat näissä asioissa vaan niin eri tasoilla. Joskus on kai pakko hyväksyä sekin, että toisinaan puolison tarpeet nollautuvat samalla kun omat alkavat hipoa pilviä. Tämä ei varmaankaan hyvin pääty .... Silti hirvittää tehdä niin kuin usein kehotetaan, eli ottaa ero ja aloittaa kaikki alusta. Kuten sanottua, jos kaikki muu on ok, riittääkö laadukkaan seksin puute eron perusteeksi? Olen jo kallellaan salarakkaan puoleen, mutta miksi mutkistaa tilannetta sotkemalla siihen kolmaskin osapuoli.
olen kanssasi samaa mieltä siitä että miten sen kertoa toiselle niin ettei loukkaa. Ja kyllä siinä on muutakin tunnetta kuin pelkkä seksi , tulla hyväksytyksi olla haluttu... jne jne. Se myös kun on pitkä suhde takan niin oikeasti hirvittää aloitta kaikki aivan alusta jonkun toisen kanssa
Meillä on näköjään sama ongelma (kirjoitin ed. viestin). Eihän sitä pitkän suhteen alussa voinut mitenkään tietää - avioliittoa edeltäneestä n. vuoden yhdessä asumisesta huolimatta - että tilanne kääntyy tällaiseksi. En millään jaksaisi jatkaa tätä seksuaalisen neutrin elämää. Mutta miten selitän sen esim. murrosikäiselle tyttärelleni, jolle iskä on kaikki kaikessa? Aika kurjaa on myös kantaa "itsekään paskiaisen" taakkaa, kun muut miehet vaikuttavat päivä päivältä houkuttelevammalta vaihtoehdolta. Ne jotka tuomitsevat pettämisen vastaavassa tilanteessa ovat kai sitten a) kotona laadukkaasta seksistä nauttivia onnekkaita b) haluiltaan vähäisiä c) "in denial" eli totuuden torjumisvaiheessa d) hurskaita ja hyviä ihmisiä.
Pitäisi vaan löytää jostain voimia aloittaa alusta. Päällimmäisenä on outo pelko siitä, että seuraavakin lupaavasti alkanut suhde lopahtaa. Tiedän, että mikään intohimo ei kestä huipussaan vuosikausia, mutta jos toinen edes ymmärtäisi hyvän seksin merkityksen parisuhteessa, jatkossa olisi helpompi puhaltaa uutta hehkua hiillokseen. Muiden hyvien ominaisuuksien lisäksi kai juuri sitä etsimme mahdollisessa uudessa suhteessamme, vai mitä?
kyllä kieltämättä siltä,että mies pettänyt aina ja vaimo kyllästynyt siihen touhuun.