pitäisikö jokaisen eronneen mennä edes pikkuisen itseensä? sinä olet itse valinnut kumppanisi ja mennyt naimisiin hänen kanssaan, väkisinkin herää kysymys mitä ihmettä päässäsi on oikein liikkunut? olisiko omassa arvostelukyvyssäsi tai suhteen kehittämiskyvyissäsi parantamisen varaa? koetko että olet todellakin antanut kaikkesi suhteelle ja mitään ei olisi ollut pelastettavissa? jos mielestäsi olet tehnyt kaiken mahdollisen suhteesi eteen niin niin olet vain huono ihmistuntija joka haaskaa aikaa tuulen tavoitteluun, jatkossa mieti muutama kerta miksi kenenkään pitäisi rakastaa sinua? ja miten se toinen osoittaa sen muullakin kuin kovilla myyntipuheilla.. järjen käyttö tunteiden täyttämässä pikku päässä ei ole kielletty! ps. yksinhuoltajuus ei ole mikään "halutus maximus juttu" useinmiten se kertoo nimenomaan kyseisen ihmisen arvostelukyvyn sekä taistelutahdon puutteesta.
sitä saa mitä tilaa.
me no exo
141509
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Sellaista sontaa joskus,mikä ei lakkaa niinvain v...sta!Mutta kun lakimme kerran puolustaa kyseistä toimintaa,niin mikä ratkaisuksi?Ehkä jossain muussa maassa,voisi järjestää muutaman reijän kyseisten päähän,vaikka kunnianloukkauksena? Mutta ei meillä.Olemme matalampaa rotua,missä kaikki on käytännössä sallittua.
Suurin kiukkuhan syntyy siitä kun valittu puoliso ei olekaan lapatossu joka pomppii valitsijan (???) pillin mukaan ja sietää mitä tahansa.
Valitsijan on lisäksi vaikea ymmärtää IHMISTÄ. Että puoliso on ihminen muuttuvine tunteineen.
Eipä puoliso yleensä ole suostunut puolisoksi päästäkseen pettämään ja jättämään, hakkaamaan, ryyppäämään jne.
"Valitsijat" asettaa suuret paineet ja odotukset "valitulleen", ymmärtämättä itse elämää.
Eivät ymmärrä että ihminen muuttuu, peilatessaan elämää puolisonsa rinnalla.
Itse ovat tietenkin täydellisiä...ja jollei ihan niin ainakin melkein, eikä koskaan yhtä viallisia kuin "valittu".
kaikenlaisia pöpejä sitä tännekin kirjoittelee. Jokaisella elämäntilanteet ja suhteet muuttuvat vuosien myötä. Joskus se kestää ja joskus ei. Tyhjänpäiväistä lässytystä tuollaiset.
taisi osua =D
todella tutulta taas. Se osapuoli josta on erottu ei vieläkään myönnä itselleen että hänessäkin oli ihan oikeasti jotain vikaa ja hänkin ois ihan oikeasti voinut muuttaa käytöstään ja YMMÄRTÄÄ että ei toista osapuolta voi kohdella ovimattona ja silloin kun puhutaan vakavista asioista niin ei valehdella. Joo, kyllä me ymmärretään ihmisiä ja ollaan 100% yritetty kaikkemme suhteen eteen mutta jos toinen on se valehtelija ja pettäjä mikä on niin ei minulla ole mitään syytä jäädä häntä katseleen. Ei sittenkään vaikka olisin kuinka huono ihmistuntija. Ja tämä asia ilmaistuna ihan näin samalla tavalla yleistäen kuin aloittajakin.
Juuri näin. Ettei kannata jäädä ruikuttamaan ja roikkumaan.
Kyllä liki parikymmentä vuotta saman ihmisen vierellä auttaa ymmärtämään senkin, että siitä ihmisestä jonka vierelleen liki lapsena otti, on hyvin vähän jäljellä siinä alkoholisoituneessa itsekeskeisessä ihmisessä joka viereltä ennen eroa löytyi.
Eivät kaikki eroa hakeneet ole itsekeskeisiä, nautinnonhaluisia, helppoa elämää hakevia, on meitäkin, lastensa vuoksi eronneita, yksinhuoltajuus on kuitenkin parempi kuin kahden holistin yhteinen talous jossa lapset huolehtivat vanhemmistaan.
Itse olen holistien lapsi, holisoiduin pikkuhiljaa, tappelin raittiuteen ja kun mieheni ei halunnut raitistua, olisin tuonkin hyväksynyt?! Se mikä pakotti eroon, oli ettei mies halunnut minun raitistuvan, vaan yritti kaikin tavoin saada minut polvilleni viinan edessä. On ihmisiä jotka kaatavat alkoholia toisen suuhun jotta tämä joisi, on ihmisiä jotka kantavat huurteisen oluen saunanlauteille, jotta toinen joisi, ja jotta omia ongelmiaan voisi noin karata loputtomiin.
Erosin koska en yhteisessä kodissa saanut olla raitis.
Lapseni voivat paremmin, minä voin paremmin, elämällä on hyvä suunta ja ehyet kehykset. Tästä on hyvä jatkaa.
Enkä mene itseeni, sitä tein ne viisitoista vuotta, joina syytin itseäni siitä että perhe voi huonosti, katsomatta sitä totuutta että liitoissa on aina kaksi osapuolta, myös se jätetty joka kerää säälin lähipiiristä itkullaan ja ihmettelyllään; kuinka näin saattoi käydä, hänhän yritti ihan kaiken... tai sitten ei, tai ehkä vääriä asioita, tai oli alkujaan väärä ihminen vierelleni, mutta sitä oli mahdoton tietää 17 vuotiaana.
Elämässä on lupa tehdä virheitä, silti koko elämää ei tarvitse heittää hukkaan vaikka aluksi valitsisi väärän ihmisen rinnalleen, on lupa myöntää virheensä ja erota, on lupa kokeilla elämää uusilla siivillä, uutta elämää. Parempaa elämää.
No eipä siinä juuri sitten oikein pääse valitsemaan ja tutustumaan, jos paketti istuu ovella! Heh...
ap. on luultavasti mies, jonka muija on ottanut eron tai sitten se on saanut liian monet pakit yh-äideiltä. No Barbarat on kivoja ja niitä saa eri värisinäkin jos vaikka vaihtelua haluaa:-)
Suurinta viisautta on jälkiviisaus. Jos nyt valitsisin puolison itselleni, olisi exäni jonon häntäpäässä. Jos 20 vuotta sitten olisin tiennyt tämän saman minkä tiedän nyt, olisin valinnut sen vaalean , komean Hessun enkä tätä pöljää, jonka kanssa tuhraantui suotta viimeiset 5 vuotta.
paljon sinä olet mennyt itseesi yhtään missään asiassa, kun noin korkealla olet muiden yläpuolella ja parempi ihmisenä kuin muut.
Niin se valitettavasti vaan on, että aina ei menekään sen kanssa yhteen, jonka kanssa luuli menevänsä. Voi tulla mitä tahansa eteen, siksi en itsekään voi olla ikinä varma jos se ero vaikka minun kohdalleni osuu. Mutta joskus on oikeasti parempi erota, joskus taas ei. Joskus rohkeus erota voi juuri osoittaa sitä taistelukykyä, itsensä ja lapsensakin arvostusta jos selvästi silloin on parempi vaikkakin vaikeampi. Jokatapauksessa silloin on osattava ottaa se vastuu siitä erosta ainakin, erehdyksiä sattuu, mutta siinä erotilanteessa kannattaa tiedostaa mitä tulevaisuus sen myötä voi tuoda, yksinhuoltajuus ja muut mahdolliset muutokset mitä eron myötä voi tulla. Ja valitettavaa on, että vaikka sitä itsekin nuo asiat tiedostaa ja hyväksyy, niin välttämättä se toinen ei tee samoin.
Nimimerkistä päättelin ettei itselläsi ole kokemusta erosta. Ei minullakaan, mutta ihmettelen tuota nokkimistyyliäsi eronneiden suhteen kun tulet tänne palstalle tuollaista kirjoittamaan, tietäen että täälläkin varmasti monella tosi tukala ja synkkä olo eroprosessissaan. Kannattavampaa tunnistaa ne omat vikansa, sitoutua sitten nykyiseen tilanteeseensa ja tehdä parhaansa - itsensä mollaaminen ei auta mihinkään ja tosiaan helppo sanoa, ettei se koskaan minulle tule eteen ja saati puolisonsa puolesta.
Melkein lapsena avioituneena on sanottava, että harhaan sitä haksahdin. Puoliso oli komea kuin antiikin ajan kreikkalainen patsas. Mutta siinä olikin kaikki. Lapsista tuli tietty kauniita, onneksi myös, en tiedä kuinka monen sukupolven takaa, jokseenkin älykkäitä ja menestyviä. Nyt minulla ei ole muuta kuin vanheneva, tyhmä, ei enää komea ukon rähjäs. Olen kurkkuani myöten täynnä.
Haluan pois, ja kauas.......
14 ovän sisällä? Tähän tilaukseen ei varmaan parissa viikossa tutustu. Nehän pitää palauttaa käyttämättömänä.
On sitte tilattu sikaa säkissä... heh!!