Pakko jonnekkin kirjoittaa...
2005 vuoden kesällä saimme esikoisemme. Ja mä elin onnellisinta aikaa mieheni kaa. Ainakin luulin niin. Saman vuoden syksyllä aloitimme talon rakennuksen.
Mieheni oli vaan salailu haluinen puhelimestaan silloin ja piti sitä taskussaan. Mä en nähnyt koko puhelinta aikoihin. Ja jos hänelle tuli viesti ja satuin kysyyn että saanko lukea sen kerta se on kavereiltamme niin hän oli jo sen ehtinyt poistaa. No tietenkin mun epäillykset tästä heräsi. Ja sitten ku alkoi olemaan outoja numeroita, yhden numeron sitten satuin katsomaan ja yllätys, yllätys se oli jonkun naisen. Ja oli soittanut useamman kerran. JA aina silloin ku mieheni oli töissä.
No kysyin asiasta ja sain vastaukseksi että kuvittelen.
No nyt tämän vuoden puollella sain selville että miehelläni oli joku deitti ilmoitus jossain puhelin wapissa, juuri sinä syksynä, ku mä elin olevinaan onnellista perhe elämää. Siis mä en voi ymmärtää että miksi hakea seuraa, ku meillä oli kaikki hyvin. Ja poikakaan ei ollut ku parin kuukauden ikäinen.
Ja nyt sitten keväällä kävi tää sama homma... Satuin ottaa mieheni puhelimen ja se meni ihan vahingossa multa sinne deitti juttuun. ja kysyin taas mieheltäni että mikäs juttu tää on ja sanoi että ei tiedä mistä puhun. No annoin asian olla, mutta parin viikon päästä kävi taas näin ja kysyin taas.No sitten myönsi että käy lukemassa ilmoituksia. Mutta miksi?
No en mäkään ole mikään puhdas pulmunen. syksyllä tapailin toista miestä. Tai ei sitä tapailuksi voi sanoa ohi mennen kaupungilla nähtiin. ja mieheni sai tietää tästä. No asia selvitettiin ja päätettiin yhteis eloa jatkaa. No tulin samoihin aikoihin raskaaksi. Ja nyt mieheni väittää että olen häntä pettänyt ja ettei lapsi ole hänen. Ymmärrän hänen epäillyksensä. Mutta ku en ole 7vuoden aikana kenenkään toisen miehen kaa ollut ja en mä voisi toista pettää...En mistään hinnasta. Ja Rakastan miestäni. Kun oli se hetki kuusta ku pystyin raskaaksi tulemaan, niin sanoin miehelleni että entäs jos tulen nyt raskaaksi, niin itse sanoi että eihän se mitään haittaa. Ja nyt mä olen sitten mukamas halunnut niin kovasti silloin sänkyyn, ku olen ollut jo raskaana tälle toiselle., mieheni sanoin. Kauheita syytöksiä. Siis jos olisin toisen kaa ollutkin niin en pystyisi toisen miehen lasta odottamaan ja vielä väittämään miehelleni että lapsi on hänen.
Syksyllä meillä meni huonosti. mikään ei riittänyt tai kelvannut mitä tein kotona... aina tuli vaan valitusta mieheni suusta. Ja sitten ku törmäsin tähän toiseen mieheen niin oli kiva jutella sellaisen kaa joka ei moittinut ja herjannut.
Nyt meidän suhteessa sitten on vialla luottamuspula. Ja en tiedä rakastaako mieheni mua...olen asiaa kysynyt ja saan aina vastaukseksi että ei tiedä onko tää rakkautta vai vihaa mua kohtaan. Nuo sanat sattuu muhun AIVAN KAMALASTI! Aina tulee itku. Ja nykyisin on aina nin kylmä mua kohtaan. Ja jos puhun tulevasta vauvasta, minkä laskettu aika on kohta niin ei vastaa koskaan mitään. Ja ei kertaakaan koko raskauden aikana ole koskenut mahaan ei edes kokeillakseen pienen potkuja. Esikoinen on kaikki kaikessa miehelleni. Ja hyvä niin.
En oikeasti enää tiedä miten meidän pitäisi jatkaa. Jos ei ole luottoa toiseen, niin tuleeko sitä jatkossakaan. Olen miettinyt että toisiko ero meille helpotuksen, koska mä en ainakaan ole onnellinen näin ja en usko että miehenikään. Olen sanonut erosta ja saan vastaukseksi mieheltäni että sitähän mä haluan. En mä halua, mutta ku haluan että kaikki osa puolet olisivat onnellisia.
Olen itse 22v ja 25v, että nuoria ollaan. Ehkä me ollaan kasvettu erilleen ja ollaan yhdessä vaan tottumuksesta.
Tiedän että jos ero tulee, että mä saan sen huoran maineen ja että ero on mun syy. Kaikkihan niin ajattelee. Ja miten mä erosta kertoisin kaikille... Ja mun mummo ainakin paheksuu yh-äitejä. Onko mulla edes sitten ketään joka mua tukee, koska vanhempakin pitävät miehestäni.
Ja meillä on kuitenkin niin paljon menetettävää...
Kiitos jos joku jaksoi lukea ja sanoo jotakin....
2005 vuoden kesällä saimme esikoisemme. Ja mä elin onnellisinta aikaa mieheni kaa. Ainakin luulin niin. Saman vuoden syksyllä aloitimme talon rakennuksen.
Mieheni oli vaan salailu haluinen puhelimestaan silloin ja piti sitä taskussaan. Mä en nähnyt koko puhelinta aikoihin. Ja jos hänelle tuli viesti ja satuin kysyyn että saanko lukea sen kerta se on kavereiltamme niin hän oli jo sen ehtinyt poistaa. No tietenkin mun epäillykset tästä heräsi. Ja sitten ku alkoi olemaan outoja numeroita, yhden numeron sitten satuin katsomaan ja yllätys, yllätys se oli jonkun naisen. Ja oli soittanut useamman kerran. JA aina silloin ku mieheni oli töissä.
No kysyin asiasta ja sain vastaukseksi että kuvittelen.
No nyt tämän vuoden puollella sain selville että miehelläni oli joku deitti ilmoitus jossain puhelin wapissa, juuri sinä syksynä, ku mä elin olevinaan onnellista perhe elämää. Siis mä en voi ymmärtää että miksi hakea seuraa, ku meillä oli kaikki hyvin. Ja poikakaan ei ollut ku parin kuukauden ikäinen.
Ja nyt sitten keväällä kävi tää sama homma... Satuin ottaa mieheni puhelimen ja se meni ihan vahingossa multa sinne deitti juttuun. ja kysyin taas mieheltäni että mikäs juttu tää on ja sanoi että ei tiedä mistä puhun. No annoin asian olla, mutta parin viikon päästä kävi taas näin ja kysyin taas.No sitten myönsi että käy lukemassa ilmoituksia. Mutta miksi?
No en mäkään ole mikään puhdas pulmunen. syksyllä tapailin toista miestä. Tai ei sitä tapailuksi voi sanoa ohi mennen kaupungilla nähtiin. ja mieheni sai tietää tästä. No asia selvitettiin ja päätettiin yhteis eloa jatkaa. No tulin samoihin aikoihin raskaaksi. Ja nyt mieheni väittää että olen häntä pettänyt ja ettei lapsi ole hänen. Ymmärrän hänen epäillyksensä. Mutta ku en ole 7vuoden aikana kenenkään toisen miehen kaa ollut ja en mä voisi toista pettää...En mistään hinnasta. Ja Rakastan miestäni. Kun oli se hetki kuusta ku pystyin raskaaksi tulemaan, niin sanoin miehelleni että entäs jos tulen nyt raskaaksi, niin itse sanoi että eihän se mitään haittaa. Ja nyt mä olen sitten mukamas halunnut niin kovasti silloin sänkyyn, ku olen ollut jo raskaana tälle toiselle., mieheni sanoin. Kauheita syytöksiä. Siis jos olisin toisen kaa ollutkin niin en pystyisi toisen miehen lasta odottamaan ja vielä väittämään miehelleni että lapsi on hänen.
Syksyllä meillä meni huonosti. mikään ei riittänyt tai kelvannut mitä tein kotona... aina tuli vaan valitusta mieheni suusta. Ja sitten ku törmäsin tähän toiseen mieheen niin oli kiva jutella sellaisen kaa joka ei moittinut ja herjannut.
Nyt meidän suhteessa sitten on vialla luottamuspula. Ja en tiedä rakastaako mieheni mua...olen asiaa kysynyt ja saan aina vastaukseksi että ei tiedä onko tää rakkautta vai vihaa mua kohtaan. Nuo sanat sattuu muhun AIVAN KAMALASTI! Aina tulee itku. Ja nykyisin on aina nin kylmä mua kohtaan. Ja jos puhun tulevasta vauvasta, minkä laskettu aika on kohta niin ei vastaa koskaan mitään. Ja ei kertaakaan koko raskauden aikana ole koskenut mahaan ei edes kokeillakseen pienen potkuja. Esikoinen on kaikki kaikessa miehelleni. Ja hyvä niin.
En oikeasti enää tiedä miten meidän pitäisi jatkaa. Jos ei ole luottoa toiseen, niin tuleeko sitä jatkossakaan. Olen miettinyt että toisiko ero meille helpotuksen, koska mä en ainakaan ole onnellinen näin ja en usko että miehenikään. Olen sanonut erosta ja saan vastaukseksi mieheltäni että sitähän mä haluan. En mä halua, mutta ku haluan että kaikki osa puolet olisivat onnellisia.
Olen itse 22v ja 25v, että nuoria ollaan. Ehkä me ollaan kasvettu erilleen ja ollaan yhdessä vaan tottumuksesta.
Tiedän että jos ero tulee, että mä saan sen huoran maineen ja että ero on mun syy. Kaikkihan niin ajattelee. Ja miten mä erosta kertoisin kaikille... Ja mun mummo ainakin paheksuu yh-äitejä. Onko mulla edes sitten ketään joka mua tukee, koska vanhempakin pitävät miehestäni.
Ja meillä on kuitenkin niin paljon menetettävää...
Kiitos jos joku jaksoi lukea ja sanoo jotakin....
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tämä lienee sama tarina pidennettynä, jonka kirjoitit muutama päivä sitten? Että sinä et suostu isyystestiin? Sillä tavalla ei sitä luottamusta ainakaan rakenneta.
ei ole sama. Mulle ku on sama tehdäänkö isyystestiä vai ei.Jos se on se asia että asiat saadaan kuntoon niin voin tehdä niin monta isyystestiä ku hän haluaa.... mutta muuttaako se loppujen lopuksi mitään? ku en mä itse pysty jatkaan niin etteikö mitään olisi tapahtunut.
mieheltäsi, että silläkö isyystestillä sitten saadaan suhde kuntoon ja luottamus palautumaan.
Mielestäni nyt olisi kyllä perheneuvolan paikka koko perheelle tai parisuhdeleirille.
Mieti millaista on sitten kun uusi tulokas tulee ja ehkä valvottaa alkuun yöllä tai päivällä jotakin masunvääntöö ja sitten vielä sukset on ristissä miehen kanssa.
Rohkeesti nyt puhdistamaan sitä pöytää jotta voitte nauttia uudesta tulokkaasta täysin rinnoin :)
tsemppiä
Teidän suhteen solmu on valitettavasti sellaista lajia että se ei aukene kuin pariterapiassa. Varatkaa aika sinne niin pääsette avaamaan lukkoja nopeasti ennen lapsen syntymää. Lapsella pitäisi aina olla vanhempien toimiva parisuhde esimerkkinä, tai sitten toimiva yhteishuoltajuus. Mutta huono parisuhde tekee vain hallaa. Kysy mieheltäsi jos lähtisi hakemaan apua. Toinen vaihtoehto on sitten se että alistut osaasi sillä aikaa kun miehesi kostaa sun "temppua". Lapsellista! Anteeksianto olisi kyllä nyt paikallaan teille molemmille. Vastuu tulisi haluta kantaa. Tajuaakohan teistä kumpikaan mitä lapsen tuleminen perheeseen tarkoittaa? Sitä ei voi korostaa liikaa. Se on huolenpitoa, huolenpitoa, valvomista, valvomista, pallo jalassa 24/7, siis KOKO AJAN. Siihen pitää olla valmis toisen kanssa. Niin että molemmat sitä haluaa ja tahtoo kantaa vastuuna. Teistä ei oikein kumpikaan tahdo.
Muuten, näytä tämä viestiketju miehellesi ja puhukaa avoimesti oikeista asioista! Tahdotteko jatkaa vai ette? Tolla pelillä ero tulee 100 varmasti! Mä voin sen sulle jo nyt kertoa niin ei tarvitse miettiä. :)
sano miehellesi vaan, että voidaan tehdä dna-testi lapselle. Siitä selviää 100 % tarkkuudella kenen lapsi on. Tästä asiasta ei tarvitse kinastella. Suurempi ongelma on suhteenne. Tarvitsette avioliittoneuvontaa. Seurakunnat tarjoavat ilmaista palvelua.