pettäminen ei aina ole pelkkää seksiä.minulla on kaksi lasta ja olen rakastunut parhaaseen kaveriini. molemmilla on pää sekaisin. emme ole olleet sängyssä, mutta tunne on liian vahva jo muutenkin. ymmärrämme toisiamme liiankin hyvin, mutta annammeko elämän valua hukkaan ja ystävyydenkin? olemme vielä lisäksi työkavereita.. olenko pettäjä?
toiseen rakastuminen
muru
141936
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Joo. Käyt kovaa peliä panoksina tenavat ja avioliittosi (jotenkin rivien välistä ymmärsin sinun olevan varattu)
Eihän kiimaiselle järkeä kannata puhua. Se ei kerta kaikkiaan kolahda ja myöhemmin ihmettelee, että taivaan tähden, olenko MINÄ ollut noin typerä... eikö vain.
Voi, kun pääsisit ihastumisestasi yli. Jos menet sänkyyn, menet sellaisen rajan yli, josta ei hevillä takaisin vaurioitumatta tulla, koska tunne-elämäsi on jo sekaisin.
Voi, kun joutuisitte erilleen joksikin aikaa, että järki palaisi. Olen surullinen (ihan oikeasti) ihastumistapahtumasi vuoksi.
Taas menee himon alttarille pienten lasten elämä ja unelmat. Mieti vielä, jos pystyt. Kaverisi kunnioittaisi sinua varmasti,jos et olisi itsekäs ja sortuisi. Teistä tulisi aikaa myöten luotettavat ystävät toisillenne, koska hänkin näkisi, että olet uskollinen = kunnioituksen arvoinen. Niitä ei paljoa nykyään ole. Monet vaihtavat hyvän ystävyyssuhteen huonoon seksisuhteeseen.
- Miksikö huonoon? se alkaa hämärästä ja loppuu pimeään.
Mieti sitä ja lastesi ja miehesi tunteita. tuskin otit hänet jättääksesi hänet toisen vuoksi.
CBA
hyvä että joku ymmärtää. täytyisi ottaa järki käteen ja unohtaa muu kuin ystävyys. mies toki ymmärtää, mutta kumpi pystyy ottamaan ensimmäisen eron askeleen. lapsethan ovat tärkeintä ja me tiedämme sen. toivottavasti kesäloma viimeistään palauttaa järjen hivenen..
Vetosit sisimpääni, viestisi oli jotenkin poikkeuksellisen vilpitön.
Kaikkea hyvää Sinulle ja voimia elää oikeiden rakkaittesi parhaaksi.
olen kuin häkkiin suljettu lintu, enkä tiedä kantaako siivet vapauteen päästyäni. toivon saavani lomaa tästä kaikesta ja aikaa ajatella. Vaikka jokainen haluaa löytää sen sielunveljensä, joskus olisi helpompaa ilman...
Onko Sinulla ystävää, jolle voit kertoa tilanteestasi? Se nimittäin lohduttaisi melko lailla.
Joku viisas, eituomitseva, vaan armon ja ymmärryksen kokenut henkilö. Sellainen, joka ohjaisi oikeaan suuntaan. Mietipä, löytyisikö..
Toiseen rakastuminen EI ole pettämistä, mutta se saattaa johtaa siihen, ellei pidä itseään aisoissa, kurissa ja nuhteessa.
Ystävyyttä ei koskaan kannata heittää hukkaan.
Voin hyvin asennoitua tilanteeseesi. Itse olen ollut jo usean kuukauden vähän vastaavanlaisessa tilanteessa. Tunsin tämän "ihastukseni" vuosien takaa. Kaikki alkoi tekstiviesteillä. Tunneside oli voimakas. Onneksi asumme satojen kilometrien päässä toisistamme. Välillämme ei ole minkäänlaista fyysistä kontaktia, mutta henkinen yhteys oli hyvin voimakas.
Otin järjen käteen. Punnitsin mitä minulla on mieheni kanssa ja mitä tämän ihastuksen kanssa. En ollut valmis luopumaan miehestäni ja elämästäni, vaikka meillä meni ja menee edelleenkin todella huonosti. Tässä tilanteessa olisi ollut todella helppo sortua. Tämä toinen tuntui ja tuntuu olevan kaikkea sitä mitä olen toivonut. Mutta ei siltikään. Ja pettämään minusta ei ole. Tarkoitan juuri fyysistä pettämistä. Tämän tapauksen johdosta olen joutunut paljon miettimään sitä, mitä pettäminen on, missä menee raja. Voin vakuuttaa, että yhden illan seksikontakti ei monestikkaan varmaan (ei kokemusta) merkkaa mitään henkisen yhteyden rinnalla.
Joten "ihastukseni" kanssa keskustelimme tästäkin asiasta ja toin kantani esille. Voin tarjota vain ystävyyttä ja hän ymmärsi sen. Olemme nykyisin pitäneet harvakseltaan yhteyttä. Elämä jatkuu...
juuri henkinen yhteys tekee kaikesta vaikeaa. en voisi kuvitella luopuvani ihmisestä, joka lukee minua kuin avointa kirjaa. toivottavasti saan pitää hänet ystävänä, vaikka turhat haaveet ovat aina välissä
olen vähän samanlaisessa tilanteessa. olemme miesystäväni kanssa rakastaneet toisiamme jo vuosia. olemme molemmat varattuja ja molemmilla on lapsia.
yritimme jossain vaiheessa lopettaa tapailut, tekstiviestittelyt ja muutaman viikon se onnistuikin. mutta emme vain voi olla toisistamme erossa!
ja pari viikkoa sitten menimme sänkyyn. puhuimme asiasta pitkään ja tulimme siihen tulokseen että joskus sekin alue on kokeiltava.
mies pelkäsi enemmän omia tunteitaan ja omaatuntoa. mutta hänellä ei ole ollut ongelmia asian kanssa. nyt vain odottelemme ensi kertaa...
mutta sinun kannattaa kuunnella erityisesti itseäsi. haluatko kokeilla jotain ainutlaatuista vai olla yhteiskunnan silmissä siveellinen.
voithan puhua asiasta ystäväsi kanssa.
joka tapauksessa, kaikkea hyvää sinulle!!!!
Mulla sama lähtökohta näin miehen silmin. Rakastunut työkaveriin ja hän minuun. Pientä peliä ja halailua vaan ollut. Seksiä ei ole ollut.Naisella on lapsia ja avomies. vapaa-aikana tekstaillaan silloin tällöin ja baarissa joskus nähdään. Silti ollaan pysytty hyvinä ystävinä, vaikka töissä on vaikka mitä paisuneita juttuja.Siis ei ole ollut SEKSIÄ. Pysykää vähintäänkin ystävinä.Mikä on parempaa aloittaa työpäivä, kun nähdä oma ihastus hymyilemässä! :)
mutta mitä sitten, kun tilanteen toivottomuus alkaa itkettää? pystymme hillitsemään itsemme seksin suhteen mutta irti emme toisistamme pääse. tunnen, että maailma on pettänyt ja pilkkaa tuomalla sen puuttuvan osan minusta liian myöhään.
onneksi voimme olla edes ystäviä, vai onko se turhaa itsensä kiduttamista?
On minullakin ollut samantyylinen tilanne viime kesänä.
keskustelin vaimoni kanssa asiasta ja hän olikin viisas nainen. Kiitti avoimuudesta ja sanoi, että ihastukset tulee ja menee, ja sovimme, että hän auttaa minua unohtamaan ihastukseni.
Aloimme viettää enemmän aikaa yhdessä, keskustelimme yömyöhään ja menimme tenavien kanssa iltamyöhään kentälle palloa potkimaan ja muuta sellaista arjen mukavaa toimintaa lisäsimme.
Vaikka olin silloin samaa mieltä kuin sinä nyt, että henkinen yhteys... niin huomasin tänä ajanjaksona, että kun vietimme enemmän yhdessä aikaamme perheen kesken, silloin se henkinen yhteys painottuikin sinne, ajatella. Niin lähellä ja niin kaukana!
Se henkinen yhteys jäi. kiinnostavaa sen sijaan on, että hän löysi työpaikalta uuden henkisen yhteyden, joka näyttää olevan ihan yhtä "korvaamaton" kuin minä olin silloin alussa hänelle. Tosin nyt jo alkaa näkyä toisiin vikuilemista, etei se yhteys kauan kestänyt, vuoden verran.. Älä laske sen varaan mitään. Oma puoliso ja omat lapset, siinä on aarretta ja sisältöä yhdelle elämälle tarpeeksi.
Ihana ajatella, että joskus 30 vuoden kuluttua toivottavasti saamme jäädä yhdessä eläkkeelle ja oelmme yhdesä taistelleet lapset aikuisiksi ja kaikkea muuta, mitä elä on tuonutkaan.
Tsemppiä!
Elän itse ihan samanlaisessa tilanteessa.Ollaan tunnettu reilu vuosi,nähty joitakin kertoja(pitkä välimatka).Välillä itkettää,välillä naurattaa,olen kuitenkin onnellinen,että hän on olemassa.Ajattelen myös usein,että miksi kohtalo heitti meidät yhteen vasta nyt.Itsensä kiduttamistahan tämä on,pitäisi tehdä päätös johonkin suuntaan,mutta hätiköidä ei kannata!!!Tsemppiä vaan,kohtalotoverina tiedän miltä sinusta tuntuu.
Tiedän hyvin kuinka vahva tunne tuo voi olla! Se on raastavaa kun ajattelee toista ja silti se on ns. kiellettyä. Mutta oletko ajatellut, että joskus henkinen pettäminen on pahempaa kuin fyysinen? Haluaisitko itse tietää, että miehelläsi olisi vahva tunne side johonkin toiseen naiseen? Tiedän, että tämä on kaksipiippuinen asia, ja sillä punnitse tarkkaan mitä haluat. Voimia sinulle ja mukavaa kevään jatkoa!