Ajattelin kirjottaa, en tiedä onko hyötyä.
Asuin avomieheni kanssa yhdessä 3v.. seurustelin 5v. Olen nyt vuoden sairastanut vakavaa masennusta ja bulimiaa.
Harmikseni en avokille mennyt aikonaan siitä kertomaan, vaan pitkitin ja pitkitin totuutta sille, että käyn juttelemassa ammattilaiselle.
Oletin, että ei tarvitse vaivata avokkia ja että ammattilaisauttajan ansiosta tämä menee ohi.
Masennukselle syynä avokin ainainen huuto ja tunne sille, että en ole riittävän hyvä missään. Edes tarpeeksi. Bulimiaan löytyy syynä se, että koin itseni niin inhottavaksi.. syynä taas avokin huuto ja mm. porno. (porno ei liity masennukseen)
Jouduin tietenkin bulimian takia seurantaan ja kertoivat, että aletaan olla jo anoreksian puolella laihuudessa.. joskaan ei vielä vakavasti. Siinä vaiheessa alkoi liikasyönti ja oksennus olla jo vähän historiaa.. alkoi enemmänkin jäädä syöminen kokonaan pois.
Olin avomiehelle yrittänyt monta kertaa sanoa.
Anoreksia analyysin jälkeen soitin avolle, että tulee ruokatunnilla töistä kotiin ja että minulla on tärkeää asiaa.
Hän avasi oven ja alkoi syyttelyt, että taasko minulla turhaa sanottavaa.. aloitin keskustelun, että "oletko huomannut että olen laihtunut aikalailla".. avo tuhahti ja sanoi, että on ja on siitä tyytyväinen ja valitti, että tämänkö takia joutui tulemaan.Saman tien lähti oven kiinni paiskaten, koska kuulemma oli kiire.. vaikka oli ruokatunti.. oli kuulemma mennyt hampurilaiselle siitä sitten, kotonakin olisi ollut ruokaa.
Vuoden yritin kertoa, mutta avo aloitti aina sen saman "taasko sinulla on jotain valitettavaa ja ei-niin-tärkeää kerrottavaa".. osasyy tähän itsellänikin, alkumasennuksessa tuli valitettua yhdestä sun toisesta.
No.. reilu kk sitten pakkasin tavarani erään keskustelun jälkeen, kun yritin kertoa ja mies lähti ruokatunnilta töihin taas ovet paiskoen.
Soitin, että olen saanut tarpeekseni kun minua ei kuunnella ja arvosteta.
Aneli jäämään kotiin ja että juteltaisiin illalla.
Pakkasin tavarat ja lähdin parhaan ystävättäreni luokse.
Tästä järkyttyneenä avo suostui kuuntelemaan.. kerroin miten asiat on.. olen vuoden ajan käynyt ammattilaisella, bulimia löytyy, tosin menossa ohi jo ja anoreksian puolelle ollaan kuulemma jo kääntymässä jos tällain jatkuu..
Mies yrittänyt minun lähdöstä asti saada minua takaisin kotiin.. on jättänyt työpaikkansa ja valmis auttamaan minua kokopäiväisesti.. heittänyt pornot roskiin yms.. oli kuulemma käynyt itsekkin ammattilaisella juttelemassa omasta huutamisestaan ja pahasta mielestä, kun ei ollut kuunnellut ja toki erosta.
Hyvä asia, että laittaa elämän kuntoon ja miettii tekemisiään.
Tosin työpaikkaa ei olisi kannattanut jättää, koska en ole palaamassa enään takaisin siihen helvettiin.
Kuulemma tajusi liian myöhään mitä saattaa menettää.
Toivottavasti tästä lähte elämä nousemaan.
Kirjoitin vain, koska pitkästä aikaa tunnen edes jotain iloa.
Olen siis 25 vuotias nainen ja ex-avo on 22.
Kiitos jos jaksoitte lukea. Hyvää kesää.
Asuin avomieheni kanssa yhdessä 3v.. seurustelin 5v. Olen nyt vuoden sairastanut vakavaa masennusta ja bulimiaa.
Harmikseni en avokille mennyt aikonaan siitä kertomaan, vaan pitkitin ja pitkitin totuutta sille, että käyn juttelemassa ammattilaiselle.
Oletin, että ei tarvitse vaivata avokkia ja että ammattilaisauttajan ansiosta tämä menee ohi.
Masennukselle syynä avokin ainainen huuto ja tunne sille, että en ole riittävän hyvä missään. Edes tarpeeksi. Bulimiaan löytyy syynä se, että koin itseni niin inhottavaksi.. syynä taas avokin huuto ja mm. porno. (porno ei liity masennukseen)
Jouduin tietenkin bulimian takia seurantaan ja kertoivat, että aletaan olla jo anoreksian puolella laihuudessa.. joskaan ei vielä vakavasti. Siinä vaiheessa alkoi liikasyönti ja oksennus olla jo vähän historiaa.. alkoi enemmänkin jäädä syöminen kokonaan pois.
Olin avomiehelle yrittänyt monta kertaa sanoa.
Anoreksia analyysin jälkeen soitin avolle, että tulee ruokatunnilla töistä kotiin ja että minulla on tärkeää asiaa.
Hän avasi oven ja alkoi syyttelyt, että taasko minulla turhaa sanottavaa.. aloitin keskustelun, että "oletko huomannut että olen laihtunut aikalailla".. avo tuhahti ja sanoi, että on ja on siitä tyytyväinen ja valitti, että tämänkö takia joutui tulemaan.Saman tien lähti oven kiinni paiskaten, koska kuulemma oli kiire.. vaikka oli ruokatunti.. oli kuulemma mennyt hampurilaiselle siitä sitten, kotonakin olisi ollut ruokaa.
Vuoden yritin kertoa, mutta avo aloitti aina sen saman "taasko sinulla on jotain valitettavaa ja ei-niin-tärkeää kerrottavaa".. osasyy tähän itsellänikin, alkumasennuksessa tuli valitettua yhdestä sun toisesta.
No.. reilu kk sitten pakkasin tavarani erään keskustelun jälkeen, kun yritin kertoa ja mies lähti ruokatunnilta töihin taas ovet paiskoen.
Soitin, että olen saanut tarpeekseni kun minua ei kuunnella ja arvosteta.
Aneli jäämään kotiin ja että juteltaisiin illalla.
Pakkasin tavarat ja lähdin parhaan ystävättäreni luokse.
Tästä järkyttyneenä avo suostui kuuntelemaan.. kerroin miten asiat on.. olen vuoden ajan käynyt ammattilaisella, bulimia löytyy, tosin menossa ohi jo ja anoreksian puolelle ollaan kuulemma jo kääntymässä jos tällain jatkuu..
Mies yrittänyt minun lähdöstä asti saada minua takaisin kotiin.. on jättänyt työpaikkansa ja valmis auttamaan minua kokopäiväisesti.. heittänyt pornot roskiin yms.. oli kuulemma käynyt itsekkin ammattilaisella juttelemassa omasta huutamisestaan ja pahasta mielestä, kun ei ollut kuunnellut ja toki erosta.
Hyvä asia, että laittaa elämän kuntoon ja miettii tekemisiään.
Tosin työpaikkaa ei olisi kannattanut jättää, koska en ole palaamassa enään takaisin siihen helvettiin.
Kuulemma tajusi liian myöhään mitä saattaa menettää.
Toivottavasti tästä lähte elämä nousemaan.
Kirjoitin vain, koska pitkästä aikaa tunnen edes jotain iloa.
Olen siis 25 vuotias nainen ja ex-avo on 22.
Kiitos jos jaksoitte lukea. Hyvää kesää.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Heippan
Voimia sinulle. olet tehnyt ison askeleen elämässäsi. Ja osoittanut että osaat pitää itsestäsi huolta ja hakea apua ajoissa.
Toivottavasti elämä hymyilee sinulle jatkossakin.
Ja unohda henkisesti piinaavat poikaystävät.
Minulle tuli sellainen fiilis tarinan luettuasi että halusti jo eroa reilusti ennen kuin pakkasit tavarasi...
"No.. reilu kk sitten pakkasin tavarani erään keskustelun jälkeen, kun yritin kertoa ja mies lähti ruokatunnilta töihin taas ovet paiskoen.
Soitin, että olen saanut tarpeekseni kun minua ei kuunnella ja arvosteta.
Aneli jäämään kotiin ja että juteltaisiin illalla."
En siis sano etteikö miehesi olisi keskustelutaidoton tai muuten potentiaalinen antikristus... mutta et kirjoituksesi perusteella itsekkään saanut asiaasi ajoissa kunnolla ilmaistua.
"Mies yrittänyt minun lähdöstä asti saada minua takaisin kotiin.. on jättänyt työpaikkansa ja valmis auttamaan minua kokopäiväisesti.. heittänyt pornot roskiin yms.."
Miksi ihmeessä hän jätti työpaikkansa? Oletteko lottovoittjia?
Yhteenvetona siis ihmettelen sitä että johtuiko miehen idioottimainen käytös siitä että hän ei ikinä ymmärtänyt sinua ja se johtui siitä kun et kertonut miten asiat oikeasti ovat.... Sen jälkeen kun kerroit tapahtui reiluja muutoksia, mutta liian myöhään.
Ei minulla siis muuta sanottavaa, mutta puhukaa hyvät ihmiset ajoissa toisillenne jos joskus huomaatte elävänne samanlaisessa tilanteessa...