8 vuotta sitten nuorena aloitimme seurustelun.
Noin 2 vuoden jälkeen koin pahan kolauksen. Poikaystäväni oli tehnyt rikoksen. Ei sovi periaatteisiini yhtään, loukkaannuin todella pahasti ja olin todella ymmälläni. Pari viikkoa meni, bileet; ajauduimme ryhmäseksiin, josta mieheni vetäytyi pois sanoen että tuli huono-olo. Jäin jatkamaan, olin liian humaltuneena ajattellakseni. Myöhemmin tajusin että jäin sänkyyn kostoksi. No, siitä kriisistä tahoillamme molemmat pahoillaan jatkoimme elämää yhdessä.
Meni taas pari vuotta. Asuimme edelleen eripaikkakunnilla niinkuin siihen asti koko seurustelun näimme pääsääntöisesti vain viikonloppuisin.
Pian huomasin tekstiviestejä naiselta jota en tuntenut. Mies selitti naisen lähettävän hänelle viestejä sille naisen veli on samassa ryhmässä intissä. Ja että hän tuntee naisen nuoruudestaan. No eipä siinä mitään, ei mennyt läpi mutta yritin taltuttaa epäilyksiäni sillä en halua sulkea häneltä kavereita jos olenkin väärässä. Puoli vuotta kasvoi epäluuloni, näin unia ja itkin, näin hänen naamastaan ettei hän kerro totuutta, hän oli monesti niin lähellä sortua kun huomasi minun olevan hajalla, mutta mitä enemmän hajosin sitä enemmän hän pelkäsi kai kertoa.
Naiselta tuli viestejä edelleen vaikka mieheni väitti ettei tule. Mieheni on sikeä uninen ja minä herään helposti. Noh, heräsimpä useana viikonloppuna viestiin keskellä yötä. Ensin katsoin vain unissani keneltä oli; siltä naiselta. Valvoin koko yön hysteerisenä. Aamulla kun mieheni oli lukenut viestinsä, annoin hänelle mahdollisuuden kertoa saaneensa viestin, ei mitään, pyysin lopulta saada lukea sen ja sanoin katsoneeni että se oli häneltä. Kumma, viesti oli poistunut ja eikä siinä mitään ihmeellistä ollut. Anelin poikaystävääni kertomaan totuuden suhteestaan tähän naiseen ja aikomuksistaan, sillä näin hänen naamastaan valehtelun ja ahdistuksen (nään edelleen jos valehtelee). Mutta ei hän ei myöntänyt kuin pari viestiä ei mitään kummempaa, vaikka näki kuinka hajalla olin ja etten tulisi unohtamaan aihetta.
Tuli tilaisuus. Samainen ryhmäseksi mies - ystäväni- tuli käymään luonani. Pitkästä aikaa mukavan päivän jälkeen kävi vaan niin että hän jäi vielä makoilemaan patjalleni lattialla. Ensin istuin lattialla ja katsottiin tv:tä. Kun tuli kylmä siirryin patjan toiseen päähän, kun hän pyysi.. Siinä sitten kun keskusteltiin ja alkoi jo unikin painaa, hän otti kiinni ja otti viereensä, ymmärsi miksi olin niin allapäin vaikken suoraan sanonutkaan. Olin koko ajan selin häneen, melkein itkin kun läheisyys tuntui tappavan hyvältä. Halaus muuttui silittelyksi, silittely hyväilyksi ja.. Katumukseni alkoi kesken seksin, suihkussa jo itkin. Hän rauhoitteli minua, että kaikki on hyvin ja vannotti ettei tapahtuneesta enää puhuta koskaan eikä kellekään (olihan poikaystäväni hänenkin ystävänsä).
Noh, meni kai pari viikkoa ja öiset viestit jatkuvat, tällä kertaa luin viestin. Viestistä ei voinut sanoa varmuudella olivatko he tavanneet ennen, mutta kovasti nainen sitä toivoi, kyseli kuulumisia ja flirttaili, kuitenkin selkeä kiinnostus paistoi viestistä ei vain vanha kaveruus. Noh, tämän viestin poistin sanomatta sanaakaan. Anelin poikaystävääni (niinkuin monesti aikaisemmin) kertomaan minulle totuuden, ei. Kerroin tulleista viesteistä ja lopulta raastavan puolen vuoden jälkeen poikaystäväni myöntyi ja kertoi viestitelleensä naisen kanssa, muttei sen enempää. Seurasi itkua, vääntöä ja kääntöä. Kuitenkin jätin kertomatta oman kostoni. Lopulta suhteemme kuitenkin jatkui niin yhteen oli kasvettu.
Nyt on vuosia tapahtuneesta kulunut ja luottamus on saatu kasvatettua takaisin. Vuosi sitten kihlauduttiin, mitä ennen sovimme että menneet saavat unohtua.
Nykyisin siis kaikki on välillämme hyvin, perhe suunnittelilla ja molemmat onnellisia toisistamme. ..silti edelleen poden satunnaisesti (kuten nyt) syyllisyyttä kertomatta jääneestä toilailustani. Itse kuitenkin edellytän rehellisyyttä vaikka mitä tapahtuisi. Tosin en vieläkään tunne että olisin rehellisyyttä silloin saanut tai että vieläkään olisin kuullut koko totuuden. Mutta eihän se pettämistäni oikeuta. Asia ei pyöri usein mielessäni, mutta riittävän usein etten sitä koskaan unohda.
Toisaalta haluaisin kertoa miehelleni vuosien takaisesta töppäyksestä, toisaalta en. Toki saisin itseltäni kiven sydämeltä, mutten tahtoisi satuttaa miestäni, en minä enää ole mitään kostamassa. En tiedä antaisiko hän minulle anteeksi, ehkä antaisinkin. Mutta olisiko se sen arvoista? Kuitenkin vakavasti sovittiin, ettei vanhoja enää kaiveta esiin.
Tiedän kyllä minkä metelin saan osakseni kun tänne tarinani kerron, mutta enemmän kuin moralisointia kaipaisin neuvoa/mielipiteitä miten toimisitte tässä tilanteessa?
Toisinaan mietin myös miksi petin kostoksi? En kuitenkaan ole siitä nauttinut, päinvastoin. Seksi on kai minulle jonkinlainen vallan väline kun minua todella loukataan loukkaan takaisin, pikkumaista...
Noin 2 vuoden jälkeen koin pahan kolauksen. Poikaystäväni oli tehnyt rikoksen. Ei sovi periaatteisiini yhtään, loukkaannuin todella pahasti ja olin todella ymmälläni. Pari viikkoa meni, bileet; ajauduimme ryhmäseksiin, josta mieheni vetäytyi pois sanoen että tuli huono-olo. Jäin jatkamaan, olin liian humaltuneena ajattellakseni. Myöhemmin tajusin että jäin sänkyyn kostoksi. No, siitä kriisistä tahoillamme molemmat pahoillaan jatkoimme elämää yhdessä.
Meni taas pari vuotta. Asuimme edelleen eripaikkakunnilla niinkuin siihen asti koko seurustelun näimme pääsääntöisesti vain viikonloppuisin.
Pian huomasin tekstiviestejä naiselta jota en tuntenut. Mies selitti naisen lähettävän hänelle viestejä sille naisen veli on samassa ryhmässä intissä. Ja että hän tuntee naisen nuoruudestaan. No eipä siinä mitään, ei mennyt läpi mutta yritin taltuttaa epäilyksiäni sillä en halua sulkea häneltä kavereita jos olenkin väärässä. Puoli vuotta kasvoi epäluuloni, näin unia ja itkin, näin hänen naamastaan ettei hän kerro totuutta, hän oli monesti niin lähellä sortua kun huomasi minun olevan hajalla, mutta mitä enemmän hajosin sitä enemmän hän pelkäsi kai kertoa.
Naiselta tuli viestejä edelleen vaikka mieheni väitti ettei tule. Mieheni on sikeä uninen ja minä herään helposti. Noh, heräsimpä useana viikonloppuna viestiin keskellä yötä. Ensin katsoin vain unissani keneltä oli; siltä naiselta. Valvoin koko yön hysteerisenä. Aamulla kun mieheni oli lukenut viestinsä, annoin hänelle mahdollisuuden kertoa saaneensa viestin, ei mitään, pyysin lopulta saada lukea sen ja sanoin katsoneeni että se oli häneltä. Kumma, viesti oli poistunut ja eikä siinä mitään ihmeellistä ollut. Anelin poikaystävääni kertomaan totuuden suhteestaan tähän naiseen ja aikomuksistaan, sillä näin hänen naamastaan valehtelun ja ahdistuksen (nään edelleen jos valehtelee). Mutta ei hän ei myöntänyt kuin pari viestiä ei mitään kummempaa, vaikka näki kuinka hajalla olin ja etten tulisi unohtamaan aihetta.
Tuli tilaisuus. Samainen ryhmäseksi mies - ystäväni- tuli käymään luonani. Pitkästä aikaa mukavan päivän jälkeen kävi vaan niin että hän jäi vielä makoilemaan patjalleni lattialla. Ensin istuin lattialla ja katsottiin tv:tä. Kun tuli kylmä siirryin patjan toiseen päähän, kun hän pyysi.. Siinä sitten kun keskusteltiin ja alkoi jo unikin painaa, hän otti kiinni ja otti viereensä, ymmärsi miksi olin niin allapäin vaikken suoraan sanonutkaan. Olin koko ajan selin häneen, melkein itkin kun läheisyys tuntui tappavan hyvältä. Halaus muuttui silittelyksi, silittely hyväilyksi ja.. Katumukseni alkoi kesken seksin, suihkussa jo itkin. Hän rauhoitteli minua, että kaikki on hyvin ja vannotti ettei tapahtuneesta enää puhuta koskaan eikä kellekään (olihan poikaystäväni hänenkin ystävänsä).
Noh, meni kai pari viikkoa ja öiset viestit jatkuvat, tällä kertaa luin viestin. Viestistä ei voinut sanoa varmuudella olivatko he tavanneet ennen, mutta kovasti nainen sitä toivoi, kyseli kuulumisia ja flirttaili, kuitenkin selkeä kiinnostus paistoi viestistä ei vain vanha kaveruus. Noh, tämän viestin poistin sanomatta sanaakaan. Anelin poikaystävääni (niinkuin monesti aikaisemmin) kertomaan minulle totuuden, ei. Kerroin tulleista viesteistä ja lopulta raastavan puolen vuoden jälkeen poikaystäväni myöntyi ja kertoi viestitelleensä naisen kanssa, muttei sen enempää. Seurasi itkua, vääntöä ja kääntöä. Kuitenkin jätin kertomatta oman kostoni. Lopulta suhteemme kuitenkin jatkui niin yhteen oli kasvettu.
Nyt on vuosia tapahtuneesta kulunut ja luottamus on saatu kasvatettua takaisin. Vuosi sitten kihlauduttiin, mitä ennen sovimme että menneet saavat unohtua.
Nykyisin siis kaikki on välillämme hyvin, perhe suunnittelilla ja molemmat onnellisia toisistamme. ..silti edelleen poden satunnaisesti (kuten nyt) syyllisyyttä kertomatta jääneestä toilailustani. Itse kuitenkin edellytän rehellisyyttä vaikka mitä tapahtuisi. Tosin en vieläkään tunne että olisin rehellisyyttä silloin saanut tai että vieläkään olisin kuullut koko totuuden. Mutta eihän se pettämistäni oikeuta. Asia ei pyöri usein mielessäni, mutta riittävän usein etten sitä koskaan unohda.
Toisaalta haluaisin kertoa miehelleni vuosien takaisesta töppäyksestä, toisaalta en. Toki saisin itseltäni kiven sydämeltä, mutten tahtoisi satuttaa miestäni, en minä enää ole mitään kostamassa. En tiedä antaisiko hän minulle anteeksi, ehkä antaisinkin. Mutta olisiko se sen arvoista? Kuitenkin vakavasti sovittiin, ettei vanhoja enää kaiveta esiin.
Tiedän kyllä minkä metelin saan osakseni kun tänne tarinani kerron, mutta enemmän kuin moralisointia kaipaisin neuvoa/mielipiteitä miten toimisitte tässä tilanteessa?
Toisinaan mietin myös miksi petin kostoksi? En kuitenkaan ole siitä nauttinut, päinvastoin. Seksi on kai minulle jonkinlainen vallan väline kun minua todella loukataan loukkaan takaisin, pikkumaista...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Pahoittelen etukäteen jälkiviisasteluani, mutta muutama asia ihmetyttää.
Ensimmäinen tapaus:
"koin pahan kolauksen. Poikaystäväni oli tehnyt rikoksen."
Tehnyt rikoksen? Millaisen? Sinua kohtaan? Miten se "oikeutti" sinut pettämään häntä.
"ajauduimme ryhmäseksiin, josta mieheni vetäytyi pois sanoen että tuli huono-olo. Jäin jatkamaan"
Tosin jos molemmat olivat jo tuossa vaiheessa hyväksyneet ryhmäseksin, raja alkaa olla aika häilyvä + alkoholit. Jos tilanne lähti jostakin yhteispäätöksestä ja päätöksentekokyky oli muuten sekavassa tilassa, tuo on tuskin kovin iso juttu.
Toinen tapaus:
Ymmärsin niin että on 99% varmaa että mies on pettänyt - se ei kuitenkaan ole varmaa. Tai ainakaan ei ole varmaa mitä tarkasti ottaen on tapahtunut.
Yksityisyyden loukkaaminen on vakava ja "eiei" juttu, mutta tilanteen huomioon ottaen olis kyllä voinut olettaa että tuossa voisi jo lukea toisen viestit ja kärsiä sitten suraumukset siitä jos on tullakseen.
Ilman todisteita tai tunnustusta kostaminen on vähän paska homma... ehkä itsekin alitajuntaisesti vielä kärvistelet kun et voi olla täysin varma.
Mielenkiintoista olisi myös tietää ajoiko ensimmäinen tapaus jotenkin miehen pettämään.
"Nyt on vuosia tapahtuneesta kulunut ja luottamus on saatu kasvatettua takaisin. Vuosi sitten kihlauduttiin, mitä ennen sovimme että menneet saavat unohtua."
Ihmettelen mihin tämä luottamuksen takaisin kasvu perustuu jos vaan sovitte että unohdetaan menneet... Tiedä vaikka jos mies sai vain omantuntonsa puhtaaksi ja oppi paremmaksi pettäjäksi(?)
"Toisinaan mietin myös miksi petin kostoksi? En kuitenkaan ole siitä nauttinut, päinvastoin."
Kostamisen kääntöpuoli joka ilmenee varmaan aiheesta ja tavasta riippumatta hyvinkin usein kenellä tahansa.
Aininin ja varsin vittumainen "ystävä" miehelläsi...
olet säälittävä ja sairas ämmä enpä ihmettele yhtään jos ukollas olisikin vieras ämmä ei kukaan täysjärkinen kattoiskaan tollasta niin kuin sinä olet.en minäkään jos mulla olis tollanen ukko loppuis yhteiselo siihen paikkaan...