ILMEISESTI NIMIADVENTISTIT RUPEAVAT VAINOAMAAN ADVENTISTEJA
James Whiten toimittama 24- sivuinen pamfletti A word to the little flock (lyh. WLF). Pamfletin nimi viittaa Luuk 12:32 mainintaan vähäisestä laumasta. Esipuhe oli päivätty 30.5.1847, jolloin suuresta pettymyksestä oli kulunut runsaat 2½ vuotta. Julkaisu sisältää paitsi Ellen Whiten myös James Whiten ja Joseph Batesin kirjoituksia. Kaksikymppisen Ellenin tässä esiintyvät kirjoitukset julkaistiin pääpiirteissään teoksessa Early writings (1882) mikä on suomennettu nimellä Hengellisiä kokemuksia (1923).
Ellen Whiten kirjeessä Joseph Batesille 7.4.1847, jossa hän kertoo myöhemmistä näyistään, on useita 4. Esran kirjaan liittyviä viittauksia. Hän kertoo mm. miten ahdistuksen ajan alussa heidät täytettiin Pyhällä Hengellä heidän lähtiessään julistamaan sapattia:
"Tämä saattoi kirkot ja nimiadventistit raivon valtaan, koska he eivät voineet kumota sapattitotuutta. Siihen aikaan kaikki Jumalan valitut näkivät selvästi, että meillä oli totuus, ja he lähtivät ulos kärsien vainoa kanssamme. Minä näin miekan, nälän, ruton ja suuren sekasorron maassa [Hes 7:10-19; 4. Esra 15:5-27]. Jumalattomat luulivat, että me olimme tuottaneet nuo tuomiot heidän ylitsensä, ja he ryhtyivät pitämään neuvoa keskenään vapauttaakseen maan meistä, siten muka ehkäistäkseen pahan riehumisen [4. Esra 16:68-74]. Ahdistuksen aikana me kaikki pakenimme kaupungeista ja kylistä, mutta jumalattomat vainosivat meitä tunkeutuen aseineen pyhien asuntoihin. He kohottivat aseensa meitä tappaakseen, mutta ne murtuivat ja putosivat maahan yhtä voimattomina kuin oljen korret" (WLF 19; HK 39,40). Ilmeisesti viite 4. Esra 16:68-74:ään on sijoitettu yhtä virkettä liian aikaisin.
Myöhemmin ahdistuksen aikana: "Aurinko tuli esille, ja kuu seisoi alallansa [Hab 3:11]. Virtain juoksu lakkasi [4. Esra 6:24]. Mustat, raskaat pilvet nousivat ja iskivät toinen toistansa vastaan [4. Esra 15:34,35]" (WLF 19; HK 40). Auringon ja kuun epätavallinen käyttäytyminen, josta puhutaan myös 4. Esra 5:4b:ssä ja 7:39:ssä, sekä virtojen pysähtyminen ovat varsin yleisiä teemoja juutalaisessa apokalyptisessa kirjallisuudessa.
Kuvaus jatkuu taivaasta tulevalla Jumalan äänellä: "Oli kuitenkin yksi valoisa kohta, missä hohti kiinteä kirkkaus ja mistä Jumalan ääni kuului, kuten paljojen vesien pauhina, järkyttäen sekä taivasta että maata... Jumalan ilmoittaessa Jeesuksen tulemisen päivän ja hetken ja antaessa iankaikkisen liiton kansalleen hän puhui yhden lauseen kerrallaan ja sitten hän keskeytti, jolloin sanat vyöryivät kautta koko maan" (WLF 19; HK 40).
James Whiten toimittama 24- sivuinen pamfletti A word to the little flock (lyh. WLF). Pamfletin nimi viittaa Luuk 12:32 mainintaan vähäisestä laumasta. Esipuhe oli päivätty 30.5.1847, jolloin suuresta pettymyksestä oli kulunut runsaat 2½ vuotta. Julkaisu sisältää paitsi Ellen Whiten myös James Whiten ja Joseph Batesin kirjoituksia. Kaksikymppisen Ellenin tässä esiintyvät kirjoitukset julkaistiin pääpiirteissään teoksessa Early writings (1882) mikä on suomennettu nimellä Hengellisiä kokemuksia (1923).
Ellen Whiten kirjeessä Joseph Batesille 7.4.1847, jossa hän kertoo myöhemmistä näyistään, on useita 4. Esran kirjaan liittyviä viittauksia. Hän kertoo mm. miten ahdistuksen ajan alussa heidät täytettiin Pyhällä Hengellä heidän lähtiessään julistamaan sapattia:
"Tämä saattoi kirkot ja nimiadventistit raivon valtaan, koska he eivät voineet kumota sapattitotuutta. Siihen aikaan kaikki Jumalan valitut näkivät selvästi, että meillä oli totuus, ja he lähtivät ulos kärsien vainoa kanssamme. Minä näin miekan, nälän, ruton ja suuren sekasorron maassa [Hes 7:10-19; 4. Esra 15:5-27]. Jumalattomat luulivat, että me olimme tuottaneet nuo tuomiot heidän ylitsensä, ja he ryhtyivät pitämään neuvoa keskenään vapauttaakseen maan meistä, siten muka ehkäistäkseen pahan riehumisen [4. Esra 16:68-74]. Ahdistuksen aikana me kaikki pakenimme kaupungeista ja kylistä, mutta jumalattomat vainosivat meitä tunkeutuen aseineen pyhien asuntoihin. He kohottivat aseensa meitä tappaakseen, mutta ne murtuivat ja putosivat maahan yhtä voimattomina kuin oljen korret" (WLF 19; HK 39,40). Ilmeisesti viite 4. Esra 16:68-74:ään on sijoitettu yhtä virkettä liian aikaisin.
Myöhemmin ahdistuksen aikana: "Aurinko tuli esille, ja kuu seisoi alallansa [Hab 3:11]. Virtain juoksu lakkasi [4. Esra 6:24]. Mustat, raskaat pilvet nousivat ja iskivät toinen toistansa vastaan [4. Esra 15:34,35]" (WLF 19; HK 40). Auringon ja kuun epätavallinen käyttäytyminen, josta puhutaan myös 4. Esra 5:4b:ssä ja 7:39:ssä, sekä virtojen pysähtyminen ovat varsin yleisiä teemoja juutalaisessa apokalyptisessa kirjallisuudessa.
Kuvaus jatkuu taivaasta tulevalla Jumalan äänellä: "Oli kuitenkin yksi valoisa kohta, missä hohti kiinteä kirkkaus ja mistä Jumalan ääni kuului, kuten paljojen vesien pauhina, järkyttäen sekä taivasta että maata... Jumalan ilmoittaessa Jeesuksen tulemisen päivän ja hetken ja antaessa iankaikkisen liiton kansalleen hän puhui yhden lauseen kerrallaan ja sitten hän keskeytti, jolloin sanat vyöryivät kautta koko maan" (WLF 19; HK 40).
Vastaukset 2
Vanhimmat
Adventistien ikioman totuuden valo profeetta Ellen White kantoi AINA mukanaaan APOKRYFIKIRJOJA. Sen aikaiset Raamatut olivat painavia n. 15 kg ja niihin oli sisälletetyt apokryfikirjat.
Todistetusti varhaisadventismissa apokryfikirjat saivat mielikuvituksen liikeelle eskatologisissa ihmisiä kiehtovissa tulkinnoissa.
Rabbiinisen ja apokalyptisen kirjallisuuden käsitettä bath qol pidetään joko Jumalan äänen kaikuna tai itse Jumalan äänenä. Äänen ei katsota nousevan ihmisen omasta tajunnasta. Tällaisen audition objektiivista luonnetta voidaan perustella seuraavalla tekstillä, missä Uriel tiedustelee Esralta (eri käännösten mukaan):
Show me the picture (image) of a voice (RSV);
Make visible the shape of a voice (NEB);
Visa mig röstens skepnad (Ruots. 1901);
Näytä minulle äänenkuva (OHP)(4. Esra 5:37)
Aikaisemmin uskottiin, että äänteellä, kuten muillakin olemisen tasoilla, oli muoto, jonka vain taivaallinen näköaisti saattoi havaita. Alemmille olemassaolon tasoille, kuten ihmisille, tällaiset muodot ovat näkymättömiä. 2 Tässä WLF:n tekstissä vanhurskaat saattoivat ymmärtää sen, jumalattomat eivät.
"Jumalan Israel seisoi silmät ylös suunnattuina kuunnellen sanoja, jotka lähtivät Jehovan suusta ja vierivät kautta maan kuin mitä ankarimman ukkosen jyrinä. Tuntui pelottavan juhlalliselta. Kunkin lauseen lopussa pyhät kajahuttivat: "Kunnia! Halleluja!" Heidän kasvojaan valaisi Jumalan kirkkaus. Ne loistivat aivan kuin Mooseksen kasvot hänen astuessaan Siinailta. Jumalattomat eivät saattaneet niihin katsoa kirkkauden vuoksi [Viis 5:1-5]." (WLF 20; HK 40).
onhan se täällä nähty.