Olen jonkin aikaa lukenut tätä palstaa, ja muitakin kuolemaan liittyviä keskusteluja. Mieltäni askarruttaa se, miksi kuoleva ihminen katselee kattoon, silmät liikkuu, mutta läheisiään hän ei näe, tai halua / pysty näkemään.
Isäni teki tätä muutaman päivän ennen kuolemaansa. Ensin hän kyllä puhui meille läheisille, mutta vähitellen hänen katseensa alkoi harhailemaan kattoon, ikään kuin ohittaen meidät, jotka olimme hänen edessään. Kunnes viimeisenä elinpäivänään, hän ei muuta tehnytkään, kuin tuijotti kattoon. Silmät liikkui ikään kuin olisi nähnyt siellä jotain. Meidät (minut ja äitini) hän ohitti täysin, ei reagoinut mitenkään. Myös puhekyky hävisi. Kunnes hän sulki silmänsä, ja siitä muutaman tunnin päästä hän lähti.
En tiedä miksi kysyn tätä, ehkä yritän ymmärtää kuolemaa. Useat ihmiset ovat kertoneet kuinka heidän kuoleva läheinen tekee tuota samaa. Kait se vaan on niin, että tässä vaiheessa surua on tärkeää ymmärtää jokaikinen pieni ele, jonka rakas ihminen silloin viimeisillä hetkillään teki :(
Vaikka teillä ei olisi tietoa tuosta, niin kertokaa jos on samanlaisia kokemuksia, sekin auttaa varmasti paljon..
Isäni teki tätä muutaman päivän ennen kuolemaansa. Ensin hän kyllä puhui meille läheisille, mutta vähitellen hänen katseensa alkoi harhailemaan kattoon, ikään kuin ohittaen meidät, jotka olimme hänen edessään. Kunnes viimeisenä elinpäivänään, hän ei muuta tehnytkään, kuin tuijotti kattoon. Silmät liikkui ikään kuin olisi nähnyt siellä jotain. Meidät (minut ja äitini) hän ohitti täysin, ei reagoinut mitenkään. Myös puhekyky hävisi. Kunnes hän sulki silmänsä, ja siitä muutaman tunnin päästä hän lähti.
En tiedä miksi kysyn tätä, ehkä yritän ymmärtää kuolemaa. Useat ihmiset ovat kertoneet kuinka heidän kuoleva läheinen tekee tuota samaa. Kait se vaan on niin, että tässä vaiheessa surua on tärkeää ymmärtää jokaikinen pieni ele, jonka rakas ihminen silloin viimeisillä hetkillään teki :(
Vaikka teillä ei olisi tietoa tuosta, niin kertokaa jos on samanlaisia kokemuksia, sekin auttaa varmasti paljon..
Vastaukset 6
Vanhimmat
sinulle ehkä vaikea ymmärtää, mitä nyt kerron sinulle.Kyllä hän "lähtevä" omainen todella näkee siellä "katossa" Vastaanottajat, jotka ovat valmiina ottamaan hänet rakastavaan huomaan, ja saattamaan toiselle puolelle, valoon, todelliseen kotiimme.He eivät voi viedä väkisin, vaan heidän täytyy odottaa, että lähtevä itse tahtoo astua sen rajan yli.Siksi "kuoleva" saattaa tehdä lähtöä useita päiviäkin. Meistä jokainen on päättänyt takaisin paluun hetken, niin sen vuoksi meitä ollaan vastassa ottamaan takaisin rakastavasti.Usko vaan "kuolema ei todellakaan ole mitään pelottavaa ja hirveätä.Se on syntyminen takaisin kotiin.Olemme vaan täällä maanpäällä suorittamassa kuka mitäkin tehtäviä ja oppiläksyjä.Jos asia kiinnostaa, niin etsi kirjallisuutta joka käsittelee jälleensyntymää. Se muuttaa elämäsi ja kuoleman pelko katoaa.Valoa elämääsi.
tapahtuu, paitsi ne, jotka ovat kuolleet ja sitten vironneet henkiin. Monet luulevat tietävänsä. Monet uskovat jälleensyntymään toisena ihmisenä. Jotkut uskovat, että elämme saman elämän, synnymme samoille vanhemmille lukemattomia kertoja. Jotkut uskovat taivaaseen. Kukaan ei tiedä. Jokainen voi uskoa ja toivoa niin kuin hänelle parhaalta tuntuu.
Noita tarinoita on kuitenkin paljon, että ennen kuolemaa näkee jotain kaunista, jota kohti haluaa lähteä. Tyttökaverini kertoi nähneensä valoisan kohdan, joka oli ylimaallinen, eikä hän osannut sitä laittaa sanoiksi, vaikka oli etevä sanankäyttäjä. Hän kuoli pian sen jälkeen.
Haluan uskoa, että kuoltuamme muutumme jotenkin, mutta en tiedä, miten. Uskon, että jatkamme elämää. Uskon, että siinä elämässä ei ole vihaa eikä surua, vaan yhdymme rakkauteen osaksi. Siksi en pelkää kuolemaa.
Isäni on syövän takia ns. saattohoidossa. Hän on tasaisesti heikentynyt. Tänään hän oli hyvin väsynyt.
Viime viikolla puhuin äidilleni juuri tuosta asiasta, mistä kirjoitit. Isäkin katseli kattoon. Meidän puheisiimme hän ei ottanut kantaa, oli kuin puolihorroksessa.
Setäni kuoli pari vuotta sitten ja aivan viimeisinä päivinään, hän tuijotti kattoon ja sanoi jotakin. Emme saaneet selvää, mutta arvelimme hänen puhuvan kukista.
Minä en pysty sisäistämään sitä, että isän kuolema lähestyy koko ajan. Välillä itkin, nyt olen vain todella väsynyt. En tiedä, mitä sitten, kun isää ei enää ole. Onneksi meille jää äiti ja olemme saaneet pitää isän jo yli 70 v.
Voimia Sinulle toivotan koko sydämestäni.
Siitä on kauan, kun mummoni kuoli. Hän oli viimeiset pari viikkoa sairaalassa. Olimme äitini ja lapseni kanssa katsomassa mummoa ja muistan, kuinka hän paria päivää ennen kuolemaansa kohottautui istumaan, katsoi seinään päin ja sanoi: "Nyt ne tulevat hakemaan minua." Hänen silmissään oli lasittunut katse, eikä hän enää sen jälkeen puhunut meille. Hän kuoli rauhallisesti nukkuessaan. Äitini ja äitini sisko valvoivat mummoni vierellä.
Äitini oli töissä sairaalassa, jossa vanha nainen(potilas) käveli pitkin käytävää kaikessa rauhassa.Yht'äkkiä hän pysähtyi, katsoi suoraan kattoon ja huusi kovalla äänellä:"Jeesus! Tule hakemaan minut!" Ja se jälkeen hän kuoli välittömästi ja kaatui lattialle.Itse näin Jeesuksen myös tulossa hakemaan isääni, mutta se tapahtui unessa.Ystäväni vauvan haki 20 enkeliä (valveilla, hän näki ne) ja joitakin hakevat omaiset.Aina on joku vastassa, hakijat vain vaihtelevat, en tiedä miksi.
vierellä,hänen kuolinhetkenään-yhtä äkkiä hänen silmänsä alkoivat loistamaan ja hän katsoi jonnekin kauas ja sanoi;oi kultainen koti,oi kultainen kaupunki-ja nukkui pois!Mitä he näkevät,sitä me elävät emme voi tietää-mutta kaunista se oli-niin kovin kaunista!!!