Sellaista asiaa tässä murehdin ja mietin, jo pitemmän aikaa kylläkin...
Eli olemme mieheni kanssa jo 6 vuotta yrittäneet lasta, siinä onnistumatta. Viime vuoden kesällä sitten kerroin vanhemmilleni asioiden todellisen laidan. Hoidoissa olemme. Sen enempää en kertonut. Siksi kerroin silloin sen tarpeellisen tiedon, koska veljeni oli saamassa ensimmäistään, enkä jaksanut enää kuunnella niitä iänikuisia juttuja kuinka ihanaa äitinä on olla. Noh, ongelmani on se, että vanhempani ovat tämän vuoden aikana soittaneet minulle ihan muuten vain 6x (1x kk) ja nähneet olemme ehkä 5kertaa. Välimatkaa vain 20km.
Jos olemme menossa kylään, niin yhtäkkiä eivät olekaan kotona. Syntymäpäivilleni lähetin kutsun, että tulkaa kahville. Ei kuulemma ehtineet. Silti olivat päivä ennen kahvitteluja soittaneet veljelleni, että saisivatko tulla hoitamaan lapsenlastaan. Olin kipeänä ennen juhannusta, ja pyysin, että voisiko äiti tulla auttamaan juhannussiivojen kanssa, (koin keskenmenon juuri). Ei kuulemma ehdi, sillä on työkiireitä. Olivat olleet koko viikon hoitamassa lapsenlasta. Itse vielä pyytäneet sen jälkeen kun olin soittanut.
Sydämmeeni koskee kun haluaisin tukea ja apua omilta vanhemmiltani mutta kun ei niin ei. Teidän kyllä että he varmaan pelkäävät, kun ei tiedä mitä sanoa, mutta silti, olenhan minä silti heidän lapsensa!! Itku...
Eli olemme mieheni kanssa jo 6 vuotta yrittäneet lasta, siinä onnistumatta. Viime vuoden kesällä sitten kerroin vanhemmilleni asioiden todellisen laidan. Hoidoissa olemme. Sen enempää en kertonut. Siksi kerroin silloin sen tarpeellisen tiedon, koska veljeni oli saamassa ensimmäistään, enkä jaksanut enää kuunnella niitä iänikuisia juttuja kuinka ihanaa äitinä on olla. Noh, ongelmani on se, että vanhempani ovat tämän vuoden aikana soittaneet minulle ihan muuten vain 6x (1x kk) ja nähneet olemme ehkä 5kertaa. Välimatkaa vain 20km.
Jos olemme menossa kylään, niin yhtäkkiä eivät olekaan kotona. Syntymäpäivilleni lähetin kutsun, että tulkaa kahville. Ei kuulemma ehtineet. Silti olivat päivä ennen kahvitteluja soittaneet veljelleni, että saisivatko tulla hoitamaan lapsenlastaan. Olin kipeänä ennen juhannusta, ja pyysin, että voisiko äiti tulla auttamaan juhannussiivojen kanssa, (koin keskenmenon juuri). Ei kuulemma ehdi, sillä on työkiireitä. Olivat olleet koko viikon hoitamassa lapsenlasta. Itse vielä pyytäneet sen jälkeen kun olin soittanut.
Sydämmeeni koskee kun haluaisin tukea ja apua omilta vanhemmiltani mutta kun ei niin ei. Teidän kyllä että he varmaan pelkäävät, kun ei tiedä mitä sanoa, mutta silti, olenhan minä silti heidän lapsensa!! Itku...
Vastaukset 4
Vanhimmat
et kateellinen vaan kaipaisit tukea. olet myös herkässätilassa.unohda ilmoittaa kun olet lapsesi synnyttänyt. kerro että luulit etteivät he ole kiinnostunut teidän perheestä. ja kun et saanut tukea kun olisit sitä tarvinnut.
Olet herkässä ja haavoittuvaisessa tilassa. Kaikki nuo hormonihoidot sekoittavat mielesi ja kehosi, samoin tilanne stressaa muutenkin äärimmilleen.
Tunnen asiaa sikäli, että kolmesta tyttärestäni kaksi käy läpi juuri samaa kuin sinä. Kaikki Suomesta saatavat hoitotoimet on käyty läpi, biologinen kello käy, toisella parilla adoptiopaperit vetämässä, ovat jonossa.
Vaikeaksi asian tekee se, että sisaruksista nuorin on vaivatta tullut raskaaksi. Hänellä ja miehellään on kolme pientä lasta, joita joudun olosuhteiden pakosta toisinaan hoitamaan.
Olen huomannut tyttärieni välillä jonkinlaista kireyttä. Tavallaan on epäoikeudenmukaista, että se, mikä yhdelle parille on selvää ja helppoa, ei onnistu millään kahdelle muulle.
Sinulle sanoisin, että kaipaat tukea. Mutta olen huomannut, ettei oikeanlaista tukea pysty antamaan tietyissä tilanteissa. Jos jollakin on oikein vaikeata, hän helposti myös torjuu avun tai näkee siinä sääliä tms. Joskus sitä ei kai itse edes huomaa, että torjuu toisen tai näkee auttajan motiivit väärin.
Ei niin kauheesti kannata hinkua lapsia itselleen väenvängällä, ei ne lapset elämää autuaan onnelliseksi tee. Huolet vain lisääntyvät, sun muut murheet pahimmassa tapauksessa.
ei tod. kannata sanoa noin. toiv et ole loukannut ketään ystävääsi tuollaisella puheella.
Lapsettomat (useimmat) Ovat hyvinkin tietoisia lapsiperheen arjesta, yövalvomiset/sairaudet jne. Juuri se on se kovin pala kun tietää ettei omia lapsia tule.
On toki osa aivan itsekkyyttäkin en kiellä sitä, mutta mielestäni tuollaiset kommentit kannattaa jättää niillr ihmisille jotka väenvängällä hommaavat lapsia ilman kykyä hoitaa niitä. Meillä ei ainakaan niin ole!