eronnunut

No levitäpä niitä "paskoja" tänne niin saadaan kommentoida. Onhan tämäkin tyhjää parempi keino vähän yrittää lievittää tuskaa, ns. hätäapu.

Käväisepäs sivuilla www.eroperhe.net/keskustelu. Sieltä itsekin eronneena sain ensiapua. Jaksamista!!

Ensin sattuu, mutta sitten helpottaa ja oppii elämään tilanteensa kanssa ja jonain päivänä huomaat nauttivasi elämästä ja olevasi onnellinen neljästä lapsestasi. Sulla on 4 lasta, et ole yksin. Lapsista saat voimaa ja keskity sellaiseen omalla ajallasi mistä todella nautit tai tykkäät, joku harrastus, puuha, tekeminen tai keksi jokin aikojen pölyttämä haave jonka olet jo unohtanut, verestä vanhat unelmasi ja toiveesi... Erosta selviää, sekin lohduttaa ja hei... kohtalotovereita on jatkuvasti lisää. Et ole yksin siinäkään mielessä

Se onkin suomalaisen miehen kipupiste ja puute, kun jotain ikävää tapahtuu niin ei olekaan enää ystäviä, joille puhua. Pitäkää kaverit ja ystävät elämässä joka päivä.
Itse tuskailen sen asian kanssa, kun ei löydy mistään sitä naista, joka pitäisi minusta.
Kyllä tässä surullinen olo jatkuvasti.
Sentään monilla eronneilla miehillä on lapset, jotka on tärkeitä eronkin jälkeen.
Itse sosiaalisena ihmisenä ihmettelen tätä kovaa kohtaloani. Mutta toivoa en ole menettänyt vaikka olenkin jo yli 40 v.

niin kävi mullekin viikko sitten ei kuulemma enää rakkautta, tai onhan sitä mutta uuteen mieheen 10 vuotta oltiin yhdessä ja luulin että kaikki ok, sitten yhtäkkiä padam! laatat on sekasin ikääkin 43 mieli kuitenkin nuori, nyt vaan ahdistaa ja vihaa ehkä se joskus helpottaa toivon