Eron jälkeen uusi elämä?

ja teet juuri nyt sitä mitä olisit joskus liitossasi halunnut tehdä, mutta jostakin kumman syystä se jäi tekemättä.

Eroseminaareista jotkut saavat voimaa ja uusia ystäviä. Jokin uusi harrastus jonka myötä saat ystäviä. Ehkä kannattaisi viritellä uudelleen kenties jonkun vanhan ystävän kanssa ystävyyttä, jos se on vähän parisuhteen aikana hiipunut.

Teidän että on vaikeita päiviä, mutta juuri sillä hetkellä lähde ulos tuulettumaan... leffaan, kävelylle, ikkunaostoksille, syömään... se mikä sinusta tillä hetkellä tuntuu kaikista mukavimmalta.

Murheet on tietenkin käytvä läpi ja toivottavasti sinulta löytyy luottoystävä jonka kanssa voittei vaikka istua iltaa ja puida asioita... löytyy myös ammattiapua jota ei kannata väheksyä.

Itse olen perheellinen ja tässä on ollu monennäköstä mutkaa, olen turvautunut perheneuvolaan josta olen saanut apua. Ja silloin ennen eroa ajattelin että minun on pakko kertoa jollekkin jos minulle sattuu jotakin....

Elämä voittaa ... 2 v erosta

tsemppiä

Ero sinällään on rankka. Mutta paaaaaljon rankempaa on se, kun ero johtuu siitä että tulee jätetyksi "paremman miehen/naisen" vuoksi. Eli se, ex-kumppanilla onkin heti toinen syli valmiina odottamassa ja itse on YKSIN. Se on pahinta, siinä menee itsetunto.

Mulla erosta vajaa kaksi vuotta ja vähän samanlainen tilanne kuin sulla. Mies vaan vaihtoi toiseen naiseen ja hänen kanssaan elelee entisessä kodissamme. Meillä on lapsia jotka pitäneet kiinni arjessa. Voin sanoa että sulla on vielä pitkä tie, mutta älä lannistu. Hakeudu ihmisten pariin, ala pikkuhiljaa luomaan uudelleen sitä sosiaalista verkostoa. Tee asoita josita pidät, aloita uusi harrastus tai joku kiinnostava kurssi. Hemmottele itseäsi ja pyri viihtymään myös ihan itseksesi.Unohda katkeruus, se myrkyttää mielen. Ihmeitä ei tapahdu yhdessä yössä mutta ONNEA MATKAAN, tee sitä itsellesi kiehtova. Sinä onnistut siinä! Minäkin onnistuin...

Olin toista kertaa naimisissa ja mies kai kyllästyi.Hänellä oli jo toinen katsottuna ja jatkaa uuden kanssa elämäänsä kuin mitää ei olisi tapaahtunutkaan,matkustelevat jne... niin kuin me ennen.Ainoa "lohduttava" asia on se että appivanhemmat haluavat olla kanssani edelleen tekemisissä(en siinä kohtaa tunne itseäni AIVAN surkeaksi yksilöksi) kun he kuitenkin arvostavat minua.Anoppi sanoi että tulen aina olemaan heidän miniänsä.Meillä ei ole yhteisiä lapsia,olin jo 40 kun menimme naimisiin ja edellisestä liitosta on kaksi,nyt jo aikuista tyttöä.Ystävät ja sisarukseni ovat onneksi olleet tukemassa.Kyllä silti välillä tulee alakulo hetkiä,koitan ne kuitenkin työntää pois ajattelemalla mitä positiivistakin elämässäni on tapahtunut.Koitan ajatella että se ihminen ei ollut ansainnut minua ja minä ansaitsen parempaa....koska loukkasi ja kohteli minua hunosti. .Toivon sinulle voimia löytää niitä hyviä juttuja elämääsi,minun erosta on nyt n. 1 1/2 vuotta ja uskon että kyllä tämä tästä vielä iloksi muuttuu,usko sinäkin.

Itselläni alkoi rankka eroprosessi 7 v. sitten. Onneksi näin aikakauslehtijutun Fisher eroseminaarista, joka oli alkamassa muutaman kk:n päästä. Ilmoittauduin 10 viikkoa kestävälle kurssille (3 h/ilta/1 krt viikko) joka oli käänteentekevä! Kurssilla oli vertaisiani ja jaoimme surut, murheet ja toiveet. Kirjallisuuden ja kotitehtävien avulla opimme paljon itsestämme, tavastamme toimia parisuhteessa, rakentavaa keskustelua ja vuorovaikutustaitoja. Opimme myös kiinnittämään huomiota parinvalintaan ja tiedostimme toipumissuhteet! Mietimme omaa ja parisuhteemme seksuaalisuutta ym. Kurssin anti oli niin käänteentekevä että opiskelin seminaarin vetäjäksi (R) ja vedän 2 seminaaria/vuosi Helsingissä, seuraava kurssini alkaa ke 26.9. ja siihen mahtuu vielä muutama. Jokaisella kurssillani olen nähnyt suuren helpotuksen tapahtuvan osallistujissa! Lisätiedot www.fisher.fi