Siitä on kaksi vuotta, kun avomieheni ja minä erosimme, hänen aloitteestaan, pian yhteenmuuton jälkeen. Olin murheen murtama, mutten laittanut pahemmin vastaan, rakastin (ja rakastan)häntä ja halusin hänen olevan onnellinen, kanssani tai ilman. Asuimme kuitenkin yhdessä vielä useamman kuukauden, olosuhteiden pakosta.
Suhteeseemme ei liittynyt kolmatta osapuolta.
Olemme tavanneet eron jälkeenkin. Minut on saanut hämilleni entiseni käytös. Hän on tehnyt varsin kummallisia kysymyksiä, kerran jopa ehdotuksen (ei mitään seksiin liittyvää). Kysymykset ja ehdotus ovat liittyneet ihmissuhteisiini ja lähelläni olemiseen (fyysisesti). En pitäisi näitä kummallisina, mutta kuvittelisin tuntevani entiseni niin hyvin, että tiedän mikä on "hänen kaltaistaan". Nämä eivät ole.
Toisinaan tuntuu, kuin hän haluaisi pyytää tai kysyä jotakin, muttei uskalla, tms.
Kummallisen kontrastin tälle tekee se, ettei hän aina vastaa yhteydenottoihini, joka mielestäni on merkki välinpitämättömyydestä, suorastaan haluttomuudesta pitää yhteyttä.
Saattaa olla, että vain kuvittelen tilanteen. En uskaltaisi - kovasta halusta huolimatta - kysyä häneltä voisimmeko koittaa uudestaan, koska pelkään saavani kieltävän vastauksen.
Mitä luulette hänen minulta haluavan? Onko hän vain kiinnostunut kuulumisistani? Pitäisikö ottaa riski, esittää hänelle mieltäni kalvava kysymys uudelleen yrittämisestä (vaikka todennäköisin vastaus on ei)?
Edellisen lisäksi on toinenkin ongelma...
Olen toisinaan katsellut samassa oppilaitoksessa opiskelevaa miestä ja olen ollut huomaavinani, että hänkin on katsonut minua. Muuta ei ole tapahtunut, tuskin tulee tapahtumaankaan. Olen alkanut pohtia, että mikäli tämä mies (tai joku muu) osoittaisi kiinnostusta minua kohtaan, miten suhtautuisin? En ole ollenkaan varma, olenko valmis uuteen suhteeseen.
Miten neuvoisitte toimimaan JOS joku osoittaisi kiinnostusta minua kohtaan? Ottaako riski ja antaa mennä vai tehdä selväksi, etten ole valmis uuteen suhteeseen? En halua "turhia" suhteita, siksi tämä asia merkitsee paljon.
Kiitos kun jaksoit lukea loppuun saakka. Kiitos myös kaikista vastauksista jo etukäteen.
Oikein hyvää kevään jatkoa kaikille.
Suhteeseemme ei liittynyt kolmatta osapuolta.
Olemme tavanneet eron jälkeenkin. Minut on saanut hämilleni entiseni käytös. Hän on tehnyt varsin kummallisia kysymyksiä, kerran jopa ehdotuksen (ei mitään seksiin liittyvää). Kysymykset ja ehdotus ovat liittyneet ihmissuhteisiini ja lähelläni olemiseen (fyysisesti). En pitäisi näitä kummallisina, mutta kuvittelisin tuntevani entiseni niin hyvin, että tiedän mikä on "hänen kaltaistaan". Nämä eivät ole.
Toisinaan tuntuu, kuin hän haluaisi pyytää tai kysyä jotakin, muttei uskalla, tms.
Kummallisen kontrastin tälle tekee se, ettei hän aina vastaa yhteydenottoihini, joka mielestäni on merkki välinpitämättömyydestä, suorastaan haluttomuudesta pitää yhteyttä.
Saattaa olla, että vain kuvittelen tilanteen. En uskaltaisi - kovasta halusta huolimatta - kysyä häneltä voisimmeko koittaa uudestaan, koska pelkään saavani kieltävän vastauksen.
Mitä luulette hänen minulta haluavan? Onko hän vain kiinnostunut kuulumisistani? Pitäisikö ottaa riski, esittää hänelle mieltäni kalvava kysymys uudelleen yrittämisestä (vaikka todennäköisin vastaus on ei)?
Edellisen lisäksi on toinenkin ongelma...
Olen toisinaan katsellut samassa oppilaitoksessa opiskelevaa miestä ja olen ollut huomaavinani, että hänkin on katsonut minua. Muuta ei ole tapahtunut, tuskin tulee tapahtumaankaan. Olen alkanut pohtia, että mikäli tämä mies (tai joku muu) osoittaisi kiinnostusta minua kohtaan, miten suhtautuisin? En ole ollenkaan varma, olenko valmis uuteen suhteeseen.
Miten neuvoisitte toimimaan JOS joku osoittaisi kiinnostusta minua kohtaan? Ottaako riski ja antaa mennä vai tehdä selväksi, etten ole valmis uuteen suhteeseen? En halua "turhia" suhteita, siksi tämä asia merkitsee paljon.
Kiitos kun jaksoit lukea loppuun saakka. Kiitos myös kaikista vastauksista jo etukäteen.
Oikein hyvää kevään jatkoa kaikille.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hei.. noi asiat on aina vaikeita.. ja kun pitkään on suhteessa niin tokihan siinä on paljon yhteistä ja on tottunut toisen läheisyyteen. Yhtäkkiä kaiken sen jälkeen on yksin niin tuntuu turvattomalta ja oudolta. Ehkä ei pitäisi kamalasti enää miettiä ja tutkailla sitä ex:ää.. ehkä sun ois aika jatkaa elämää omillasi.
Jos ei mies ei vastaisi minun yhteydenotto pyyntöihini jne.. niin hän saisi siitä lähtien olla se joka ottaa yhteyttä.
Jos et ole valmis suhteeseen niin voithan ystävystyä miesten kanssa, käydä ulkona kahvilla jne. Ei siitä heti suhteeseen tarvii hypätä. Pian huomaatkin miten kivaa on olla sinkku ja vähän tutkailla markkinoita. Tutustu uusiin ihmisiin.
Minä aikoinani pelkäsin jäädä omilleni, kun päätimme 8 vuotisen suhteen päättyneen. Koskaan en katunut sitä että muutin pois, mutta heikkoina hetkinä joskus mietin että tulikohan sittenkään ntehtyä oikein.. Mutta siinä vaiheessa palautin mieleeni kaiken pahan.. riidat, tappelut.. mustelmat, ryypiskelyn jne.. ja karistin moiset ajatukset mielestäni. Ystäviä olemme edelleen.. puhumme puhelimessa joskus ja textailemme.. mutta siinä kaikki. Meillä on kumpaisellakin nyt oma uusi elämä.
Koita vaikka hetken aikaa olla niin ettet ota ollenkaa yhteyttä entiseen mieheesi? Muutaman kuukauden jälkeen näet sitten mikä mielipiteesi on.. tee asioita joista pidät ja vietä aikaa kavereidesi kanssa. Jos vielä jonkun ajan kuluttua tuntuu, että haluat hänet takaisin niin kysäse ihmeessä.. ei se ota jos ei annakkaan.. ja sitten ainakin tietäisit missä menette.
Mutta ehkä paras ois ottaa ensin välimatkaa vaikka väkisin ja .. sitte katella asiat uudelleen vähän ajan kuluttua.
Voimia ja mukavaa kevättä!
Kiitos vastauksestasi, piinu.
Oikeastaan en ole ottanut vähään aikaan yhteyttä entiseeni. Asumme eri paikkakunnilla, näemme harvoin. Näiden kahden vuoden aikana olemme tavanneet/pitäneet yhteyttä vain muutamia kertoja.
Vaikeaa ylipääsemisestä tekee ehkä se, että mielestäni olimme "täydellinen" pari, ei ollut selkeää syytä erota. Emme tapelleet, kumpikaan ei juonut, ei muita miehiä/naisia... Kaikki oli todella hyvin. En siis voi muistella huonoja aikoja/tilanteita koittaessani päästä yli :)
Toki olen samaa mieltä siinä, että miesten kanssa voi ystävystyä ensin. Niin olen tehnytkin. Valitettavasti jostain syystä useat heistä ovat ennemmin tai myöhemmin osoittaneet kiinnostusta muutenkin kuin ystävänä. On ollut ikävä torjua osittain siksi, etten tiedä olenko vielä valmis. Vaikka eipä he ole _siinä_ mielessä kiinnostaneetkaan.
Olen ollut nämä pari vuotta lähes yksin. En ole sosiaalinen, kavereita ei siis juurikaan ole, enkä niitä kaipaakaan. Suhteeni entiseeni merkitsi minulle valtavasti. En vieläkään usko, että voisin saavuttaa samaa kenenkään muun kanssa. Moni on varmasti toista mieltä, mutta näin itse tunnen. Se oli todella jotakin erityistä, enkä ole ainoa, joka sen huomasi.
Kirjoituksetasi olen huomaavinan että olet hiukan masentunut.Nyt kun kevät taas koittaa niin liiku ulkona ja anna aikaa itsellesi,ja samalla katsele ympärillesi,jos vaikka jotain mielenkiintoista tapahtuis.Älä aristele jos sinua pyydetään ulos voithan käydä katsomassa,ja jos et pidä niin peräänny.Eiköhän se exäkin jossain vaiheessa unohdu.Hyvää kevään jatkoa.
..mä ymmärrän. Tunsin kans itseni aika yksinäiseksi välillä, mut piti sit vaan keksiä jotain tekemistä. Mutta jos tosiaan tuntuu siltä, että haluat koittaa uudelleen ex:n kanssa, niin ota se puheeksi hänen kanssaan. Voittehan kokeilla.. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja tulet jälleen onnelliseksi.
Kiitos taas vastauksistanne.
Olen nyt ajatellut, että voisin koittaa jatkaa vielä eteenpäin näillä eväillä, jotka tällä hetkellä omaan. Kun alkaa tuntua, etten enää kestä kantaa tätä suurta kysymystä mukanani, esitän sen entiselleni.
Täytyy varmaankin koittaa keskittyä tuohon ulkoiluun ja itseni hoitamiseen, se vie ainakin hetkeksi ajatukset muualle.
Kiitos teille vielä ja aurinkoista kevättä :)
Niin, tämä saattaa kuulostaa vähän oudolta kysymykseltä, mutta mainitsit tuosta, ettet tapelleet? Kai teillä oli jotain riitoja edes pieniä joskus? Kun se paljolti varmasti puhdistaa ilmaan... Tai no en kyllä ole itse siihen niinkään hyvä sanomaan, sillä nykyisen jätkäni kanssa, minulla on jatkuvasti jotain riitaa tms ja se on todella väsyttävää...välillä tuntuu, ettei vaan jaksa...
Mutta siis mitä halusin sinulle sanoa, että sinä selviät. Aika parantaa haavat ja pikkuhiljaa pystyt rakentamaan uudelleen ihmissuhdeverkostoa. Itse olen tekemässä sitä virhettä, että elämästäni alkavat kaikki kaverit kadota, mutta ehkä se tästä. Ja muista, että mitään painetta sinulla ei tarvitse olla uuteen suhteen. Alottele hiljalleen alusta. Kuten joku vastaajista sanoikin, heti ei tarvitse pompata suhteeseen, miesten kanssa pystyy aivan hyvin olemaan hyviäkin kavereita. Ja elämä kyllä johdattaa kulkijaa. Niin fraasilta kuin kuulostaakín, sä olet voittaja ja elämä voittaa =)
Kiitokseni sinullekin vastauksestasi, Valkoinen jänö.
Niin, tosiaan, vaikka se vähän kummalliselta kuulostaakin, emme tosiaan tapelleet -voisi sanoa- koskaan. Tokihan niitä riitoja joskus oli, mutta äärimmäisen harvoin. Ei meillä ollut aihetta riidellä. Ja molemmat olivat kotonaan nähneet sitä aivan riittämiin. En muista koko suhteemme ajalta kuin aivan pari, kolme riitaa.
Mutta kaipa minä tästä selviän. On vain tuntunut tähän saakka kovin vaikealta, mutta eiköhän se tästä. Katsotaan nyt, minne elämä kuljettaa :)
Olen itse ollut samanlaisessa suhteessa, ei riitoja, ei varsinaisesti huonoja aikoja paitsi ihan lopussa kun suhde kaatui pettämiseen. 98% siitä viidestä vuodesta oli erittäin hyvää aikaa, loppu oli sekavaa ja tuskaista. Erosta on vajaa vuosi ja joskus itsekin mietin sitä että tuliko tehtyä virhe kun pakkasin kamani niin nopeasti kasaan.
Mutta se mitä halusin sanoa on että vaikka edellinen suhde tuntui täydelliseltä ja silti päättyi, elämä jatkuu. Vaikka yhä välillä mietin että teinkö virheen, se ajatus tulee mieleen yhä harvemmin. Omaan itseesi panostaminen on ihan paikallaan ja omasta kokemuksesta voin sanoa että se kannattaa ja se auttaa. Itseluottamus ja mieliala kohenee kummasti kun tekee itselle mieluisia asioita ja se alkaa näkyä ennenpitkää myös ulospäin.
Nauti alkavasta kesästä, aurinko paistaa sinullekin. :)