Olen täysin kyllästynyt appivanhempiini ja varsinkin anoppiini. En ole koskaan missään erikoisen hyvissä väleissä heidän kanssaan ollutkaan, mutta lapseni syntymän jälkeen kaikki on muuttunut entistä kamalemmaksi.
Appivanhempani ovat alkoholisteja, vaikka eivät sitä myönnäkään. Juovat joka päivä ja arkisinkin niin paljon, että muisti menee. Ovat hirveän täynnä itseään ja kehuvat aina omia lapsiaan/tavaroitaan/tekojaan ja mollaavat muita.
Olen nyt jonkin aikaa jo miettinyt, että en tiedä jaksanko enää mieheni kanssa, koska appivanhemmat ovat niin suuri rasite suhteellemme. Heidän näkemisensä tekee minut tavattoman ahdistuneeksi ja surulliseksi ja kadun syvästi, että he ovat lapseni isovanhemmat.
Mieheni ymmärtää minua kyllä, mutta ei halua sulkea vanhempiaan pois elämästämme eikä uskalla heille myöskään mitään sanoa.
Lapseni ristiäisissä anoppini oli aivan hirveä. Minun puoleni sukulaiset olivat aivan järkyttyneitä anoppini käytöksestä ja ihmettelivät suuresti miten kestän häntä, sillä hän oli niin loukkaava ja ylimielinen. Esitin toki urheaa, mutta sisälläni kuohui. Totuus on, että en tiedä kestänkökään häntä enää.
Oikeastaan en tiedä mitä tehdä. Jatkanko elämääni vain näin vai yritänkö jotenkin muuttaa sitä. Jotenkin tuntuu, että tälläisenä en tule jaksamaan enää kovin kauaa. Toisaalta olisi väärin erota miehestänikään, sillä ei hänkään ole vanhempieen valinnut.
Jos saisin kääntää aikaa taakse päin, niin voisi hyvin olla, että en ikinä alkaisi edes seurustella mieheni kanssa.
Appivanhempani ovat alkoholisteja, vaikka eivät sitä myönnäkään. Juovat joka päivä ja arkisinkin niin paljon, että muisti menee. Ovat hirveän täynnä itseään ja kehuvat aina omia lapsiaan/tavaroitaan/tekojaan ja mollaavat muita.
Olen nyt jonkin aikaa jo miettinyt, että en tiedä jaksanko enää mieheni kanssa, koska appivanhemmat ovat niin suuri rasite suhteellemme. Heidän näkemisensä tekee minut tavattoman ahdistuneeksi ja surulliseksi ja kadun syvästi, että he ovat lapseni isovanhemmat.
Mieheni ymmärtää minua kyllä, mutta ei halua sulkea vanhempiaan pois elämästämme eikä uskalla heille myöskään mitään sanoa.
Lapseni ristiäisissä anoppini oli aivan hirveä. Minun puoleni sukulaiset olivat aivan järkyttyneitä anoppini käytöksestä ja ihmettelivät suuresti miten kestän häntä, sillä hän oli niin loukkaava ja ylimielinen. Esitin toki urheaa, mutta sisälläni kuohui. Totuus on, että en tiedä kestänkökään häntä enää.
Oikeastaan en tiedä mitä tehdä. Jatkanko elämääni vain näin vai yritänkö jotenkin muuttaa sitä. Jotenkin tuntuu, että tälläisenä en tule jaksamaan enää kovin kauaa. Toisaalta olisi väärin erota miehestänikään, sillä ei hänkään ole vanhempieen valinnut.
Jos saisin kääntää aikaa taakse päin, niin voisi hyvin olla, että en ikinä alkaisi edes seurustella mieheni kanssa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Isovanhemmilla ei ole mitään oikeutta tavata lastenlastaan tai sinua joten voit pysyä pois alkoholistiappivanhempien luota. Miehesikin on luultavasti täysi-ikäinen ja täysvaltainen joten hän saa nähdä vanhempiansa jos haluaa mutta muussa tapauksessa ei tarvitse.
Pitääkö nyt monelle palstalla panna sama juttu.
Onhan se sama, anteeksi vaan. Laitoin sen ensin tänne ja huomasin vasta sitten, että on olemassa anoppi&appi -palstakin, joten ajattelin että sopisi paremmin kuitenkin sinne.