joskus pelotamme amatöörejä diskurssillamme. Siitä ei pidä kuitenkaan ottaa pultteja vaan ottaa opiksi. Olen täällä jo varhain saarnannut musiikin teorian ja analyysin merkitystä sen sijaan että paukutetaan saappaalla rytmiä lattiaan ja ryystetään keppanaa romanttisen räkämusiikin tai paikallaan polkevan Sibeliuksen rämistessä transistoritoosasta, ja lopulta toivottu katharsis tulee keltaisen kymin muodossa, ja sitä sitten soittamaan kännykällä toiselle nyyhky-ystävälle. Asiaan, romantikot! Jo riittää
sentimentaalisuus ja pateettisuus! Ryhtiä sieluun!
sentimentaalisuus ja pateettisuus! Ryhtiä sieluun!
Vastaukset 14
Vanhimmat
Oletko se Pernajan kylähullu vai se saapasnahkamies (vai mikä se oli)?
Mikä sun juttus tarkoitus on, en ymmärrä vaikka luin ihan monta kertaa?
Ehkei juttu ollut tarkoitettu sulle.
Tevveiset A-laiselle
Nämä tämän palstan "ammattilaiset" ovatkin oiva otos todellisista musiikin ammattilaisista. Tai sitten ei.
Todelliset musiikin ammattilaiset tekevät lujasti työtä elättääkseen perheensä musiikilla sen sijaan, että istuisivat boheemeina kuuntelemassa Sibbeä, juomassa konjakkia ja diskursoimassa muka-tietävästi musiikin teoriasta ja musiikin ylemmistä sfääreistä. Ne, jotka tällaista harrastavat, ovat kaukana todellisista ammattilaisista. He ehkä haluavat olla ammattilaisia, mutta koska taidot eivät riitä, on turvauduttava hienoihin termistöihin ja diskurssiin. Kaiken eniten musiikista tietävät ihmisethän ovat itse muusikkoina keskinkertaisuuksia, sehän nyt on selvä.
Todelliset ammattilaiset istuvat, silloin harvoin kun istuvat, mieluummin yhdessä vitsailemassa rennosti ja juttelemassa arkisista asioista hyvässä hengessä. Musiikista keskustellaan kyllä myös, mutta ilman mitään snobbailua. Heidän ei tarvitse snobbailla, koska taidot näyttävät sen, että musiikin todellinen merkitys on jo ymmärretty. Tai aina ei edes tarvitse ymmärtää, jos muusikolla on taitoa, nimittäin kriitikot kyllä silti ymmärtävät taiteilijan puolesta.
Suurinta osaa niistä ammattilaisista, jotka tekevät musiikkia työkseen, ei edes kiinnosta snobbailevat diskurssit musiikista. He puhuvat kyllä musiikista paljon, mutta arkipäiväisenä asiana, joka on osa elämää.
Siitä kannattaa ottaa opiksi.
Onko sinulle joku ammattilainen kertonut vai oletatko vain?
Minusta on turhaa kirjoitella olettamuksia totena, joten sanotaanko vaikka, että kokemusta löytyy.
Asioista ymmärtämättömien hölmöjen kanssa ammattimusikko valitsee joko:
A. Kohteliaan kättelyn (ja naurun takanapäin)
tai...
B. Säälin ja halun auttaa pimeydessä kulkevia eli opettamisen.
"Ammattilainen" kallistuu näköjään täällä enemmän vaihtoehtoon 2.
Kuka tahansa ammattilainen rentoutuu toisen samanmoisen seurassa eikä hänen tarvi todistaa enää mitään...
Vaikkapa syystä ettei hänen tarvitse pelätä kohtaavansa niin suurta typeryyttä kuin netin keskustelupalstoilla.
Olen kurkkuani myöten täynnä tuota "edessäpäin kohtelias, nauraa takanapäin" -asennetta. Jokainen
muusikko voisi herätellä itseään miettimään, että
hän on yksi vain tavallinen tallaaja muiden joukossa. Ehkä osaa musiikkia paremmin kuin se amatööri, mutta se ei oikeuta tuntemaan ylemmyyttä.
Elämä olisi paljon helpompaa ilman tällaista höpötystä ihmisten arvojärjestyksistä.
tallaajia kaikenmaailman sontakärsien seassa joita tännekin tunkee esitelmöimään siitä mitä klassisen musiikin pitäisi olla (jotta käsite mahtuisi heidän kaaliinsa tai myyntistrategiaansa).
Me yksinkertaisesti vain olemme parempia, aidompia, älykkäämpiä, seksikkäämpiä ja halutumpia. Meissä elää se liekki joka kaduntallaajalta on omaa voimattomuuttaan kuollut. Me ammennamme siitä lähteestä, minkä sontakärsät ovat omaa tyhmyyttään kuivattaneet.
Niin on aina ollut ja niin on aina oleva.
Onhan niitäkin joilla on huono itsetunto, jotka joutuvat selittelemään mitä tekevät, tai leppyyttämään kateellisia tyyliin "rauhoittukaa, olen ihan tavallinen pulliainen", mutta se on heidän ongelmansa...
Ei kannata sillä kateellisia on aina ollut ja tulee aina olemaan.
Ymmärrätkö ydinfysiikkaa? Voidaanko olettaa, että kaikki tajuaisivat musiikkia kuten me - ja samalla tavalla? Musiikki on hyvää oloa, surua, kaikkea... Maallikoilla on omat konstinsa selittää maailmaa...
eikä kannata huolehtia siitä. Ymmärrys kasvaa vapaaehtoisesta uteliaisuudesta ja olennaisen hyväksymisestä. Ja silti se kasvaa aina yksilöllisellä tavalla.
Ns. todellisuutta pelataan rajojen avulla, myös fysiikassa (tieteissä), vain jotta peliin saadaan yhteisiä termejä. Että voidaan jakaa kokemuksia, tunteita jne. mutta "syvä" ymmärtämys on aina henkilökohtainen kokemus, epäilemättä myös tieteissä. Kun sen pystyy jonkun kanssa jakamaan, vaikkei löytäisi edes termejä, se on juhlan hetki.
Kuka mittaa sen käsittivätkö kaksi ihmistä asian samalla tavalla? Individuaali luultavimmin käsitti sen eri tavalla koska peilasi siinä vahvemmin omaa kokemustaan.
Silloin kun liikutaan valmiiksi samalla maaperällä (=olennainen hyväksytty), ns. yhteisymmärrys kuitenkin toimii.
Tuo on vain harhaa. Jokainen voi kehittää kykyjään
jossakin asiassa huippuunsa. Emme me muusikot sen kummempia olla.
Tuollainen ajattelutapa kuin sinulla on monella
muusikolla ja en tiedä, miten hedelmällinen se lopulta on suhteessa siihen, miten hyvää musiikkia tehdään. Jos tehdään hyvää musiikkia, ylemmyydentunne ei pitäisi olla osana sitä..ellei haluta erityisesti kuvata musiikilla ylemmyydentunnetta.
Aika kapeaksi menee käsitys elämästä, jos ei voi sallia muusikolle tervettä minä-kuvaa. Tämä on vain minun mielipiteeni. :)
Silloin kun teet musiikkia yleisölle sun pitää uskoa itseesi täysin, kertakaikkiaan aivan sokeasti. Ei vain luulotella, vaan oikeasti *tietää* että käsityksesi on se oikea ja olet se paras! ;)
Tämä on tervein minäkuva, jota voin suositella. (Sanomattakin selvää että tätä edeltävä vuosikausien jakso sisältää rankkaa itse-epäilyä, itsetutkiskelua, kriisejä, itsekriittikiä... joka on sitä kovempaa mitä lahjakkaampi olet.)
Näitsä "ammattilaisista" voisi siteerata sanontaa
joka hyvin kuvaa heitä; "Ja sitten me papit nauroimme niin, sanoi Kangasalan korkonvartija".
Kuulostat ihan RSO:laiselta, kun luettelet ominaisuuksiasi meihin muihin verrattuna. Mutta mitä minä olen kuullut, niin ne varsinaiset sontakärsät siellä orkesterissa vasta ovatkin. Minun liekkini ei ainakaan ole sammunut, päinvastoin!