Rakaudessa on tapahtumassa ilmastomuutos. Rakkautta ei oteta enää tosissaan, kun on helppo vaihtaa elämän muotoa kun kyllästyy. Perhe ei merkitse enää sitä mitä ennen. Kun puoliso ei täytä vaatimuksia, tai muuttuu ajan myötä, kiinnostus häviää. Kun lapset ovat pieniä, ne rasittaa, kun ne ovat isoja, ne eivät enää tarvitse vanhempia. Miten helppo on luistaa vanhemmuuden vastuusta. Ainahan voi jättää toiselle. Ei molemmat voi hylätä ja jättää.
Ennen oli ydinperhe, ja elettiin normaalia perhe elämää. Ei ollut sikinsokin meidän teidän, sinun minun hänen, yhteisiä ym lapsia. Ei kukaan riidellyt exien ja nyksien kanssa. Jokainen piti omasta perheestä huolta, eikä siihen ulkopuoliset puuttuneet.
Elämä oli tasapaksua, mutta turvallista. Lapset asuivat omassa kodissaan, eikä matkustelleet isän ja äidin kotien väliä.
Ei riidelty elareista, eikä eltty kuin elo pellossa.
Ennen oli KAIKKI ASIAT hyvin.
Kun ei voinut erota helposti. Piti olla syy. Oli häpeällistä jos oli loikkinut vieraissa, nyt se o n melein luvallista. Kukaan ei katso pitkään, jos lapsia on useamman naisen/miehen kanssa. Se kuuluu tähän päivään.
Nyt katsotaan ihmeissään, jos ET OLE eronnut, tai sulla on vain lapsia yhden miehen/naisen kanssa. Ihmetellään miten pystyt elämään koko elämän saman miehen/naisen kanssa.
Onko tämää muutos tullut jäädäkseen, vai onko se vain 2000 luvun ilmiö, joka loppuu joskus. Ja palaa muotiin joskus kymmenen vuoden päästä. Niinkuin vanhat vaatteet.
Kenenkään elämä ei ole termospullossa, mutta ei kukaan varmaan olettanut että helppo ero merkitsee perhe-elämän muutosta näin rajulla tavalla.
Yksi on varmaa: Kukaan ei selviä yhdellä avioliitolla. Jokaisen pitää erota ainakin kerran, jotta olet KUNNON KANSALAINEN, ja kuulut joukkoon!
Ennen oli ydinperhe, ja elettiin normaalia perhe elämää. Ei ollut sikinsokin meidän teidän, sinun minun hänen, yhteisiä ym lapsia. Ei kukaan riidellyt exien ja nyksien kanssa. Jokainen piti omasta perheestä huolta, eikä siihen ulkopuoliset puuttuneet.
Elämä oli tasapaksua, mutta turvallista. Lapset asuivat omassa kodissaan, eikä matkustelleet isän ja äidin kotien väliä.
Ei riidelty elareista, eikä eltty kuin elo pellossa.
Ennen oli KAIKKI ASIAT hyvin.
Kun ei voinut erota helposti. Piti olla syy. Oli häpeällistä jos oli loikkinut vieraissa, nyt se o n melein luvallista. Kukaan ei katso pitkään, jos lapsia on useamman naisen/miehen kanssa. Se kuuluu tähän päivään.
Nyt katsotaan ihmeissään, jos ET OLE eronnut, tai sulla on vain lapsia yhden miehen/naisen kanssa. Ihmetellään miten pystyt elämään koko elämän saman miehen/naisen kanssa.
Onko tämää muutos tullut jäädäkseen, vai onko se vain 2000 luvun ilmiö, joka loppuu joskus. Ja palaa muotiin joskus kymmenen vuoden päästä. Niinkuin vanhat vaatteet.
Kenenkään elämä ei ole termospullossa, mutta ei kukaan varmaan olettanut että helppo ero merkitsee perhe-elämän muutosta näin rajulla tavalla.
Yksi on varmaa: Kukaan ei selviä yhdellä avioliitolla. Jokaisen pitää erota ainakin kerran, jotta olet KUNNON KANSALAINEN, ja kuulut joukkoon!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Suomessa asuttiin pääasiassa maaseudulla pitkälle 1900-lukua, joskus 50-luvulla alkoi kunnolla kaupungistuminen. Tämä ydinperhe-ajattelu ei todellakaan ole niin pitkäaikainen, ehkäpä ydinperhe on ollut parhaimmillaan tuossa 50-60-luvulla, mutta kyllä sitä ennen, ennen elintason ja koulutuksen nousua asuttiin monen sukupolven perheissä. Ja se että loikki vieraissa, ei todellakaan ole ollut harvinaista ennen. Se oli ehkä naisille aivan varmasti häpeällistä, miehille ei asia ei mikään. Jopa asia, minkä kaikki tiesivät, tiesivät isännän lehtolapsista siellä täällä. Ja niitä halveksittuja aviottomien lasten äitejä. Sellaistako sinä ihannoit? Tämä, että 'ennen oli aina paremmin', siinä kyllä vain ne näkyvät hyvät asiat mielessä, kyllä siellä taustalla oli niin paljon enemmän, mistä kannattaisi ottaa selvää.
Aloita vaikkapa kuuntelemalla sopivan lyhyt esitelmä:
http://oppiminen.yle.fi/artikkeli?id=6105
Ei niissä entisajan ydinperheissä aina hyvin voitu, väkivaltaa ja uskottomuutta on ollut aina sekä aviottomia lapsia.
Olen kuunnellut iäkkäiden naisten tarinoita, ja niistä ymmärtänyt ettei mitään kultaista idylliä ei ole ollutkaan.. Monet olisivat eronneet, jos olisivat voineet lasten kanssa jonnekin mennä. Eipä ollut turvakoteja silloin.
Olosuhteet olivat sellaiset, että hyvän miehen kriteereiksi riitti jos mies ei juonut kaikkia rahoja eikä hakannut.
Nykyisin vanhemmat huolehtivat lapsistaan taloudellisesti paljon pitempään kuin ennen, vaikkakin ehkä eri osoitteista.
Nykyisin on puutetta ajasta. Työ taitaa olla niitä suurimpia aikasyöppöjä.
Näinpä. Oman äitini - olen keski-ikäinen nainen - ja isoäitini sekä äitini ystävättarien kertomukset sen ajan perhe-elämästä eivät todellakaan mieltä ylennä. Ja kyse on perheistä, joissa on vietetty tätä peräänkuuluttamaasi tasaista ja rauhallista elämää, ei mitään erityisiä tragedioita.
Sosiaaliset normit ovat olleet tiukemmat, siksikin eroaminen on ollut vaikeampaa. Siispä on hiljaa kärsitty ja kiduttu epäsopivissa avioliitoissa. Täytyy myös muistaa, että noina menneinä "kulta-aikoina" hyvin suuri osa naisista on ollut kotiäitejä eli miehestä taloudellisesti täysin riippuvaisia, joten vaihtoehdot ovat olleet todella vähissä.
Mitä tulee uskottomuuteen, niin sitä on ollut aina vaikka kuinka paljon. Homma on vain enimmäkseen hoidettu peitetymmin kuin nykyisin. En ole mikään helposti otettujen avioerojen puolestapuhuja, mutta on kovin lapsekasta väittää, että kaikki oli ennen paremmin, kun kyse on vain siitä, että asioita tehtiin enemmän salassa.
ajasta yhä suuremman osan. Lapset ja varhaisnuoret ovat arkisin paljon keskenään, ilman aikuisia. Aikuiset (asuvatpa yhdessä tai erillään) eivät työelämän vaatimusten vuoksi välttämättä ole kotonakaan henkisesti läsnä.
Tässä näitä OIKEITA nykypäivän ongelmia.
Rakkaudeksi kuvitellaan se kun on perhe. Ja että se riittää. Että perheen jäsenille etenkin puolisolle voi sanoa ja tehdä mitä tahansa eikä ne häivy minnekään.
Se on harhakuvaa. Onneksi Suomessa voi lähteä kun painetaan lattianrakoon ja vittuillaan, kenties lyödäänkin.
Kaikkea ei tarvitse sietää. Ei edes avioliitossa.