Taas alkaa olla yksi päivä takana ja toinen edessä... reilu kaksi kuukautta yksineloa kodissa jonka tein peheelleni lähes 4 v. sitten. Muksut viettää kesää äidin kanssa. Mummo (anoppi) ajaa ylitseni joka hoito asiassa. "Ripityksen" olen pitänyt molemmille "appivanhemmille" lasten hoidosta (taisi osua appiukkoon kipeimmin, kaikkia virheitään ei voi korjata edes eläkkeelä ollessaan) siitä kuka on vastuussa lasteni kasvatuksesta. Vaimo "bilettää ankarasti", se hänelle suotakoon, mutta miksi lapset jää mummolle ja papalle eikä minulle kerrota mitään??? haluan joustaa omista menoistani jos vain lapset saan seurakseni...
Kun on lapset hoitanut (miehenä) lähes heidän koko heidän lapsuuden (10 v.)ja toinen opiskelee ja on "viikonloppu äiti", alkaa miettiä mitä oikein tästä jää käteen... pelkkä luu?
Olen "pehmo" ja sen tiedän. Toivon kuitenkin kaikkea hyvää Sinulle rakkaimpani ja myöskin ymmärrystä ja pitkämielisyyttä lastemme tulevaisuuden sopimiseen kanssani.
Toivon että löydät elämänilon ja -onnen jostain muualta ja saat sen kauniin loisteen silmiisi, josta sain monta vuotta nauttia.
Voimia myös muille "pehmo isille" eron hetkellä... lapsissa on tulevaisuus, yriteään vaalia ja suojella heitä...
Kun on lapset hoitanut (miehenä) lähes heidän koko heidän lapsuuden (10 v.)ja toinen opiskelee ja on "viikonloppu äiti", alkaa miettiä mitä oikein tästä jää käteen... pelkkä luu?
Olen "pehmo" ja sen tiedän. Toivon kuitenkin kaikkea hyvää Sinulle rakkaimpani ja myöskin ymmärrystä ja pitkämielisyyttä lastemme tulevaisuuden sopimiseen kanssani.
Toivon että löydät elämänilon ja -onnen jostain muualta ja saat sen kauniin loisteen silmiisi, josta sain monta vuotta nauttia.
Voimia myös muille "pehmo isille" eron hetkellä... lapsissa on tulevaisuus, yriteään vaalia ja suojella heitä...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Toivottavasti minäkin pystyn vielä joskus ex-miehestäni noin kauniisti kirjoittamaan. Eron tuska on nyt vain niin kipeä, että kadun oikeastaan hetkeä kun hänet tapasin ja häneen rakastuin. Tuhlasin elämäni hänen kanssaan. Toki saimme aikaan paljon; lapset, kodin ja yrityksen. Jäljellä on nyt vain lapset, koti ja tuska sydämessä. Ja suru lasten puolesta, kun isää ei kiinnosta heidän tapaaminen vaan töistä jäävä vapaa-aika menee uuden rakkauden kanssa. Mutta tästä on vain jatkettava päivä kerrallaan ja yritettävä uskoa, että vielä se aurinko tähänkin risukasaan paistaa.