Erosimme ex-mieheni kanssa muutama kuukausi sitten. Olimme yhdessä puolisen vuotta. Syy eroon oli se, että exäni oli ns. umpikujassa eikä oikein tiennyt mitä elämältään haluaa (nuori vielä)..
Yritimme erota kavereina. No, hänen ollessaan kännissä hän kuitenkin vielä haluaisi palata yhteen kanssani.. ja hän selittelee toivomiani asioita, että meillä olisi yhteistä tulevaisuutta. Nämä puheet kuulostavat minusta lähinnä ihanilta. Tosin selvinpäin hän kieltää kaikki puheensa ja sanoo, ettei halua kanssani mitään.. Lieneekö mikä hänen ongelmansa..?
Tuntuu pahalta, sillä itse minä olin se joka jätti, tosin provosoituna (sillä onhan miehille parempi olla huonossa suhteessa kuin ei ollenkaan). Itse olen ehdottanut useasti yhteenpalaamista ja tosissaan yrittämistä. Molemmat pidämme toisistamme paljon ihmisinä. Vaikkakin minä olen mielestäni sietänyt erittäin paljon exäni touhuja ja tempauksia, joiden vuoksi itkenyt paljon.
Nyt olen päästänyt lopullisesti irti erittäin kylmällä tavalla.. toivon mukaan.. suhteemme oli lyhyt, mutta silti kaipaan tätä ihmistä :( En tiedä mistä kaipuu johtuu.. jotenkin sitä vain antaa anteeksi kaiken ja herättelee turhia toiveita. Vaikka tietää, että todellisuudessa olinkin tälle miehelle vain vara2:sena..
Mitä tekisin?
Yritimme erota kavereina. No, hänen ollessaan kännissä hän kuitenkin vielä haluaisi palata yhteen kanssani.. ja hän selittelee toivomiani asioita, että meillä olisi yhteistä tulevaisuutta. Nämä puheet kuulostavat minusta lähinnä ihanilta. Tosin selvinpäin hän kieltää kaikki puheensa ja sanoo, ettei halua kanssani mitään.. Lieneekö mikä hänen ongelmansa..?
Tuntuu pahalta, sillä itse minä olin se joka jätti, tosin provosoituna (sillä onhan miehille parempi olla huonossa suhteessa kuin ei ollenkaan). Itse olen ehdottanut useasti yhteenpalaamista ja tosissaan yrittämistä. Molemmat pidämme toisistamme paljon ihmisinä. Vaikkakin minä olen mielestäni sietänyt erittäin paljon exäni touhuja ja tempauksia, joiden vuoksi itkenyt paljon.
Nyt olen päästänyt lopullisesti irti erittäin kylmällä tavalla.. toivon mukaan.. suhteemme oli lyhyt, mutta silti kaipaan tätä ihmistä :( En tiedä mistä kaipuu johtuu.. jotenkin sitä vain antaa anteeksi kaiken ja herättelee turhia toiveita. Vaikka tietää, että todellisuudessa olinkin tälle miehelle vain vara2:sena..
Mitä tekisin?
Vastaukset 7
Vanhimmat
oon kuullu väitteen, jossa sanotaan, että jos teidät on tarkoitettu yhteen, niin silloin se tulee tapahtumaan joskus.
älä tuhlaa aikaasi moiseen miettimiseen. jatkakaa molemmat elämäänne, tai muuten käy entistä enemmän huonosti.
aika parantaa!
vasta kun menettää sen jota oikeasti rakastaa. Olen koittanut itsekkin päästää kylmällä tavalla irti entisestäni ja silloin tunteet tulivat takaisin paljon voimakkaampina. Toivon että voisin palata ajassa taaksepäin ja muuttaa kaiken mutta ikävä kyllä se ei ole mahdollista.
Sinulla on kuitenkin nyt vaihtoehtoja kaksi. Voit jatkaa tai jäädä paikoilleen. Jäin itse paikoilleen kun tein lupauksen etten voi alkaa kenenkään muun kanssa suhteisiin kuin entiseni ja kunniamiehenä pidän lupauksen hautaan asti.
on vain käytävä läpi. Sitä voi yrittää välttää aikansa elättämällä toivoa, yrittämällä uudestaan, vihaamalla ja rakastamalla, ja monet etsivät ennen pitkää laastarisuhteenkin, jotta ei tarvitsisi tuntea todellisia tunteitaan. Ihminen pyrkii luonnostaan hakemaan mielihyvää ja välttämään mielipahaa. Kuitenkin kehitystä ihmisenä tapahtuu eniten juuri vastoinkäymisten kautta - jos ne uskaltaa käydä läpi.
Kriisiin kuuluvat mm. vaiheet shokki, kieltäminen ja "neuvottelu" eli yritykset palauttaa tilanne ennalleen. Todellinen kriisistä selviäminen alkaa kuitenkin vasta, kun hyväksyy menetyksensä ja antaa tunteiden tulla.
Suru vie oman aikansa, mutta ennen pitkää se helpottaa. Mikään tunnetila ei jää pysyväksi elämässä, ei ilo eikä suru. Jälkeenpäin yleensä huomaa, että kaikella on ollut jokin tarkoitus.
Hienoa, että olet työstänyt eroanne tähän saakka ilman laastarisuhteita. Selviät varmasti myös surutyöstä. Siihen vaiheeseen pääseminen on kuitenkin todella vaikeaa niin pitkään kuin ylläpidät pientäkin toivoa yhteenpaluusta, ja jos pidät yhteyttä exääsi niin silloin pidät yllä toiveita.
Jos teidät on tarkoitettu yhteen, niin tapaatte vielä toisenne; vanhempina ja viisaampina. Tuolta pohjalta, minkä kerroit, en oikein jaksa uskoa että luottamusta löytyy.
Näin se juuri menee.. siis olen päättänyt olla pitämättä täysin yhteyttä. Siis lopettaa yhteydenpidon kokonaan. Niinkuin olenkin tehnyt, vaikkei tämä toinen olisi sitä täysin halunutkaan. Viisainta on vain luovuttaa. Tiedän, kyllä se kuuluu surutyöhön nuo mainitsemasi vaiheet: shokki, kieltäminen ja "neuvottelu". Itse en pysty mitenkään näihin ns. laastarisuhteisiin, sillä minä olen ollut useille eksilleni vain ns. korvike :(
Kiitos
kiksejä sä tuosta ittellesi vastailusta ja homman perustelusta saat?
haet jotain mielenrauhaako?
yrität ärsyttää toisen haukkumaan itteäsi uuden mokauksen jälkeen, että tuntuis helpommalta(?)... aivan sama;
sait ne haukkusi, mä en enää jaksa yrittää.
hyvää jatkoa.
enää miettiä.
Okei selväks tuli!