Uskottomuus ?

mulla ainkaan ollu mitään syytä siihen kun olin uskoton miehelleni viime kesänä se vaan tapahtu ja sillä selvä.mulla on mitä ihanin ukko ja se sattu oleen pois kotoo pari viikkoo nii sit siinä tuli vähän sekoiltua.ei sen kummempaa..

Syitä on varmaan yhtä paljon kun on syrjähyppyjä. Mä luulen et yleisin on se et kadotetaan yhteinen sävel,ei puhuta rehellisesti tunteista,toiveista ja haluista. Kyllästytään arkeen,kyllästytään kerjäämään huomiota,kyllästytään olemaan itsestään selvyyksiä ja kyllästytään pettymyksiin. Eletään tunne tyhjiössä ja sitten kun satumme törmäämään toiseen ihmiseen jolla on samanlaisia ongelmia niin koemme yteenkuuluvuuden tunnetta,ihanaa kun joku ymmärtää ja kuuntelee,ihanaa kun joku huomioi.. En tiiä onko näin käynyt kenellekkään muulle kun mulle..??

Iltapäivälehdessä kerrottiin,että Iranissa kivitetään naisia ja miehiä uskottomuudesta kuoliaaksi.
Roikutko niin paljon netissä, ettet ole ajan tasalla mitä maailmalla tapahtuu?

Miehenä haluaisin puhua vaimoni kanssa ongelmista, kuitenkin vaimo tyrmää kaikki keskusteluyritykset, sillä hänen mielestään ei mitään ongelmia ole. Ei hänkään ihan syytön ole tähän tilanteeseen, halutessaan elää omaa elämäänsä yksin tässä liitossa. Hän on ilmoittanut kylmästi hänelle riittävän, kun tuon palkan kotiin ja hoidan oman osani kodin hommista.
Koskea ei ole saanut enää vuosiin, koska hänen ei tee mieli läheisyyttä. Muistan hyvin hänen inhon sävähdyksensä, kun vielä yritin lähestyä häntä fyysisesti, ei kai kukaan mies loputtomiin yritä tuntiessaan olevansa ei haluttu.
Onnekseni olen löytänyt Naisen, Naisen isolla N:llä, Naisen jolla on tunteet ja joka haluaa ne näyttää. Naiseni oli tavatessamme vasta päässyt irti hyvin vaikeasta parisuhteesta, eikä ole valmis sitoutumaan. Yhteisestä sopimuksesta elämme nyt näin, nauttien toisistamme päivä kerrallaan ilman sitoumuksia. Toivon hänen vielä haluavan minut kokonaan, kun hänen aikansa on luottaa yhteiseen tulevaisuuteen.
Hänen lapsensa on jo aikuinen, omani murrosiässä, hänen ansiostaan kestää kotona jotenkin olla.
Onneksi Naiseni luottaa minun kertomaani kotioloistani, tai ainakin näin uskon. Heti tavattuamme tein hänelle selväksi ettei hänen osattomuutensa vaimoni ja minun väleihin, väleihin joita ei ole ollut enää vuosiin.
Toivon Naiseni sanovan minua Miehekseen sillä se haluaisin hänelle olla hänen ollessaan siihen valmis.
Toivon myös ettei hän osu milloinkaan tätä palstaa lukemaan. Täällä olevat kirjoitukset eivät kovinkaan moni ole oikeasta elämästä kertovia, vaan katkeroituneen ihmisten oman pahan olon purkamista ilkeilyineen ja nimittelyineen.

Tämän osion lukijoiden kannattaisi lukea myös kertomuksia tästä linkistä http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000000299&posting=22000000027636327 siellä tuntuvat monet osaavan käsitellä pettämistä ja petetyksi tulemista huomattavasti kypsemmin kuin tämän osion kirjoittajat (lukuunottamatta muutamia), ehkä johtuen heidän todellisista kokemuksistaan, eikä vain luuloistaan. Uskokaa täi älkää, miehelläkin on tunteet joista hän lopulta päättää itse, aikansa kestettyään toisen aliarvostamista ja mitätöimistä.