Minun mielestäni ex:n kanssa ei pysty olemaan pelkästään kaveri, jos taustalla on rakkaussuhde. Ainakin itse koen sen näin, sillä aina kun satun näkemään ex:n mieleeni muistuu meidän yhteiset hetket ja hänen seksuaalisuus, yhteiset saunaillat jne. Jos suhde on ollut vain kaveripohjalla, kaveruus onnistuu. Mitä muut olette mieltä?
ex kaverina
sanni
9998
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
en osaa sanoa kun mulla on aina vaan toi sama miäs,ei siitä eroon pääse...mutta kyllä jotkut tulee eron jälkeen jopa paremmin toimeen keskenään kuin yhdessä ollessa....
Juuh, luulen että kaveruus eksän kanssa onnistuu vasta siinä vaiheessa, kun erosta on kulunut niin paljon aikaa, että molemmat ovat varmasti päässeet toisistaan yli, eikä enää tulisi mieleenkään seurustella kyseisen ihmisen kanssa. Jos toisella on vähänkin syvempiä fiiliksiä, ei kaveruus onnistu, tai ole ainakaan luonnollista. Itse erosin eksästäni n. 7kk sitten. Molemmilla on edelleenkin tunteita toista kohtaan, eikä ystävyys ole onnistunut koskaan. Olemme toisillemme aina enemmän ja tiedostamme sen kumpikin. Onkin hankalaa tavata tai olla välillä yhteydessä, koska tulemme niin hyvin juttuun ja hommaa meinaa lipsua niin helposti yli... Toisen eksäni kanssa en edes haluaisi olla missään tekemisissä, enkä usko että sekään toimisi, ei ole mitään tarvetta pitää enää yhteyttä...
Hankalia juttuja kuitenkin...
ole ex, ellei kysymyksessä joskus ole ollut rakkaussuhde hänen kanssaan!
Itse tapailen exääni edelleen, vaikken enää edes koe häntä "exäksi" vaan ystäväksi (ja vieläpä erittäin hyväksi sellaiseksi, hän on paras ystäväni aviomieheni jälkeen). Siitä kun seurustelimme on kulunut jo lähemmäs kaksikymmentä vuotta ja melkein tuon saman ajan olen ollut yhdessä mieheni kanssa.
Toi ex kaverina on pitkälti tapauskohtainen juttu. Eli riippuu siitä, kuinka pitkä ja syvä juttu oli ja miten ero tapahtui. Ensimmäisen jätkäni kanssa ei olla puhuttu sen jälkeen (harmi, hyvä kaveri meni sen sotkun myötä) ja toisen kanssa ollaan pysytty ihan hyvinä kavereina. Alussa tiiviimminkin, mut nyt pikkasen laimeemmin (kiireitä jne). Molemmat noista jutuista oli kyllä tosi lyhyitä. Jos nykyiseni kanssa menis poikki, niin siinä vaiheessa fiilikset tod.näk. olis, etten halua ko. ihmistä nähdä enää koskaan. Ja vain sen takia, että näkeminen toisi liikaa muistoja mieleen ja se sattuisi aivan liian paljon...
Ystävistä voi tulla rakastavaisia, mutta
rakastavaisista ei yleensä ystäviä.
Sad, but true!
ollessa toistensa parhaita ystäviä, ei ystävyys katoa, vaikka parisuhde loppuu. Näin se ainakin kohdallani on ollut.
olin exäni kanssa kihloissa ja asuttiin yhdessä - erottiin. Edelleen pidetään yhteyttä silloin tällöin vaikka molemmat ovat suunnillaan menneet monta vuotta eteenpäin uuden ihmisen kanssa. Ja todellakin muistellaan yhteisiä juttuja. Se on kivaa. Mutta aina tietää sen ettei sovittu yhteen eikä sitä aleta jauhamaan...
Heippa!
Omasta mielestä se ei ainakaan ole helppoa.
Omakohtaisista kokemuksista tiedän että vaikka
ollaan "kaverita" niin toisen nykyelämän kohtaaminen on vaikeata.
Kundikaverit soittelevat... se ainakin tuntuu
pahalta kun on vielä tunteet toista kohtaan.
Ehkä se on helpompaa sitten myöhemmin kun kummallakaan ei ole enää "sillaisia" tunteita toista kohtaan. Voin vain todeta että se onnistuu varmasti helpommin jos eroaminen tapahtuu yhteisellä päätöksellä.
Niin no minä olen ainakin exäni kanssa todella hyviä kavereita.. puhun hänelle jopa uudesta rakkaastani eikä oo tullut mitään ongelmia. erostamme on n. vuosi