Kuukausi sitten mieheni ilmoitti haluavansa erota 15 yhteisen vuoden jälkeen.
Hänellä oli ollut jo vuoden ajan uusi nainen kuvioissa mukana. En ollut tyhmyyksissäni epäillyt mitään.
Nyt hän asuu jo muualla ja minä jäin kahden pienen lapsen kanssa "yksin".
Kaipuu on sanoinkuvaamaton, sydän ymmällään ja murskana.
Ei voi kuin odottaa, että tästä yli selviäisi.
Hänellä oli ollut jo vuoden ajan uusi nainen kuvioissa mukana. En ollut tyhmyyksissäni epäillyt mitään.
Nyt hän asuu jo muualla ja minä jäin kahden pienen lapsen kanssa "yksin".
Kaipuu on sanoinkuvaamaton, sydän ymmällään ja murskana.
Ei voi kuin odottaa, että tästä yli selviäisi.
Vastaukset 10
Vanhimmat
ainakin huoli, ettet jää lastesi kanssa vain "yksin" vaan lapset miehelle tai toisaalle hoitoon ja nauti ystäviesi seurasta ja lähde ulos. Ei mikään asia ainakaan kotona murehtimalla parane. 15 vuotta on aika pitkä aika, että ei se eron tuska varmaankaan ihan hetkessä helpota, mutta pikkuhiljaa.
Eikä se tästä elämä jatku eteenpäin. Sinulla on lapset ja isänkin on velvollisuus huolehtia heistä, vaikkapa silloin kun sinulla on menoja.
Minkäs sille mahtaa. Teillä oli aikanne ja nyt elämä jatkuu. Mies halusi vaihtelua ja totesi, että 15 vuotta riitti teille.
vastaus....taidat olla itse siinä toisen asemassa,odottamassa varattua miestä?!
15 vuotta on todella pitkä aika...siitä ei selviäkkään ihan hetkessä.Vaatii aikaa ja kummaltakin asioiden läpikäymistä ennenkuin voi jatkaa elämäänsä täysipainoisesti eteenpäin.
Toivotan voimia sinulle joka tämän edessä olet!
Ole varma siitä että jos miehesi ei käy läpi asioita...hän kompastuu niihin ennemmin tai myöhemmin seuraavassa suhteessa.Tai sitten nyt sen "uuden suhteen" maun laannuttua huomaakin mitä menetti sinussa ja lapsissa.Koita jaksaa!!!
Eipä se paljoa lohduta ajatella, että mies sai minusta tarpeekseen. Eikä uutta elämää voi aloittaa vain sormen napsautuksella. Jos asioista olisi puhuttu ja annettu kunnon selitys, missä meni vikaan, niin tämä voisi olla helpompi ymmärtää.
vuosi sitten. Minulla samaten kaksi, alle kouluikäistä lasta ja mies seurusteli selkäni takana puolitoista vuotta toisen kanssa. Minusta se on törkeyden huippu, elää niin pitkään valheessa. Kun kysyin sitä mieheltä, niin hän vain sanoi, ettei ollut varma rakkaudestaan tähän toiseen, joten piti porttia auki molempiin suuntiin. Annoin hänelle kenkää, heti kun tilanne selvisi ja panin eron vireille. Nyt ollemme virallisesti eronneet ja hän asuu toisella paikkakunnalla naisensa ja tämän lapsien kanssa. Tässäkin tapauksessa piti hajoittaa kaksi perhettä. En ymmärrä mitä "toiset" naiset ajattelevat, seurustellessaan perheellisen miehen kanssa. Miehet ovat heikkoja, hehän juoksevat heti, kun joku näyttää vihreää valoa. Sen tuskan, joka tämä tilanne aiheuttaa, voi ymmärtää vain kokemalla sen itse. Syvällä sydämessäni toivon, että tämä uusikin nainen saa kärsiä nahoissaan joskus saman, kuin mitä minä olen kärsinyt.
Minä hain unilääkkeitä, kun olin viikon valvonut. Otin illalla yhden pillerin, kun lapset nukkuivat. Se auttoi, en tarvinnut kun muutaman pillerin, kunnes pääsin taas normaalisti uneen.
Kyllä sinä siitä selviät. Sinulla on lapset. Minua ainakin auttoi, kun sain lasten kanssa touhuta. Nyt minulla on uusi ihana mies, täysin toisenlainen kuin exäni. Mutta en ole enää niin sinisilmäinen, kuin ennen. Sen ainakin opin.
Voimia sinulle.
Minun ex muutti heti pois yhteisestä kodistamme, kun oli saanut kerrottua, että hänellä on toinen nainen. Myös se toinen oli naimisissa ja heilläkin on ero vireillä. Nämä asiat koskettavat yllättävän monia ihmisiä. Nyt entinen mieheni ei ehdi lapsiamme juurikaan tapaamaan, koska hän on reissuhommissa ja vapaa-ajat hän on tämän uuden naisen luona.
runsk 2 v sitten mies iloisena kyseli työpvän kuulmisia kun tulin kotiin.ukko meni suihkuun ja lähti pomonsa(mies)luona jutustelemaan. no oli siellä käynyt ja jatkanut matkaa toisen naisen luo. Aamulla tuli kotiin ja ilmotti, että OLIVAT NAISEN kanssa päättäneet että hän muuttaa sinne.
"kyllästy" arkeen ym.Se nainen on kuulema niin ihana luonne.Tosta pölmistymisestä en ole vieläkään selvinnyt.
Käy edelleen 1-2 kertaa vkossa kodissamme. Haluaisi puheidensa mukaan jatkaa, mutta joku epäilyttää.Olen puun ja kuoren välissä. Rakastan edelleen, välillä raivoan,itken jne. lapset ei halua mennä isin "uuteen" kotiin, joten eivät näkisi isäänsä ollenkaan.Pillerin voimalla tässä mennään pvä kerrallaan. Kun olisi edes kunnon selityksen saanut, mutta ei...Haavat auki koko ajan....miten ihmeessä tästä voi selvitä, en tiedä. Ei se varmaan hirv. lohduta ettet ole yksin, mutta kuitenkin.Itseäni joskus hetken helpottaa kun luen toisten tarinoita, ne kun on niin uskomattomia juttuja mitä ihmisille tapahtuu. JAKSAMISTA SINULLE JA KAIKILLE MUILLE:
on ollut minullakin kova ja odottelin vain, että mies alkaisi katumaan lähtöaan ja palaisi takaisin. Ja vielä kun hän sanoi ettei pariin vuoteen tule takaisin. Minä itkin täällä silmät päästäni ja ajattelin odottaa vaikka loppuelämäni häntä takaisin.
Mutta nyt on jo välillä parempiakin päiviä, jolloin käy mielessä että takaisin en häntä ennää ottaisi.
Tunteet menevät ihan laidasta laitaan.
Onneksi minulla on ollut iso joukko ystäviä tukena tässä vaikeassa elämänvaiheessa. Ei näistä asioista yksin selviä.
Jos hän joskus palaisi luokseni, niin sitä en edeltäkäsin voi kuitenkaan sanoa, otanko vai en.
Mutta turhaa sitä on jäädä odottelemaankaan, olen päättänyt selvitä lasten kanssa kolmistaan.
...Voin olla vain pahoillani!
Mutta vähintään yksi hyvä puoli kannattaa ottaa heti ajatukseksi: sinulla on lapsia! Et ole yksin!
Sydämmesi on nyt jotain sanoin kuvaamattoman hirveässä tilassa. Keskustele ystäviesi kanssa, omaat tietokoneen(?) ja jos sinulla on mikä tahansa tekstinkäsittely ohjelma niin kirjoita vaikka päiväkirjaa... Lue vanhoja vaikka kuukausittain niin huomaat, että edistyt tuskassasi.
Odottaminen on ainoa lääke... Aika parantaa haavoja.