Minä tiedä, rakastetaanko minua, varsinkaan kun poikaystäväni, jonka kanssa olen seurustellut puoli vuotta, ei millään muulla tavoin kuin sanoin osoita sitä minulle.
Kun tapasimme, minä tein aloitteen. Siitä lähtien olen ollut epävarma. Elämme kaukosuhteessa ja näemme aina viikonloppuisin.
Puhumme päivittäin puhelimessa, mutta minä olen se joka pitää keskustelua yllä. Kun näemme, hän valittaa aina väsymystä ja stressaantuneisuutta ja tuijottaa tämän takia mieluummin teeveetä, kuin on seurassani. Kun sitten alan tehdä jotakin, millä viihdytän itsäni, hän lopettaa tv:n katselun ja tulee seuraani.
Minusta meillä ei ollut alkuhuuma-vaihetta, vaan poikaystäväni alkoi piakkoin puhua minusta arkistuneena tyttöystävänä, jonka kanssa kaikki ei aina ole yhtä juhlaa. Hän sanoo aina olevansa huono puhelimessapuhuja ja tekstivietsinkirjoittaja, joilla selittää huonoa yhteydenpitoaan, mikä on hieman parantunut, mutta tosi paikan tullen en voi luottaa että hän vastaa puhelimeen.
Hän ei halaile minua, osoita hellyyttä tai pahemmin edes ihaile minua.Ainoastaan seksiä harrastaaessa hän väkinäisesti voi sanoa jotakin sen suuntaista. Tämän hän selittää sillä, että ei ole sellainen ihminen. Seksiäkin harrastessamme minulla tulee usein sellainen olo, että hän sitäkin enemmän harrastaa vain siksi, että sen saa "alta pois". Hän ei ikinä huumaannu minusta niin, että tulisi kimppuuni seksin perässä.
Joskus viesteissään hän sanoo rakastavansa minua tai puhelimessa. Tai valittaa ikäväänsä. Hän ei siis oikeastaan näe paljonkaan vaivaa pitääkseen minut "tyytyväisenä". Ihannetyttöystäväkseen hän on sanonut minua puhelimessa.
Olen todella hukassa, enkä tiedä olenko vain vaativa ihminen vai eikö hän oikeasti minua rakasta. En vain ymmärrä, että miksi hän haluaa pitää minut "itsellään", vaikka ei rakastaisi.
Kun tapasimme, minä tein aloitteen. Siitä lähtien olen ollut epävarma. Elämme kaukosuhteessa ja näemme aina viikonloppuisin.
Puhumme päivittäin puhelimessa, mutta minä olen se joka pitää keskustelua yllä. Kun näemme, hän valittaa aina väsymystä ja stressaantuneisuutta ja tuijottaa tämän takia mieluummin teeveetä, kuin on seurassani. Kun sitten alan tehdä jotakin, millä viihdytän itsäni, hän lopettaa tv:n katselun ja tulee seuraani.
Minusta meillä ei ollut alkuhuuma-vaihetta, vaan poikaystäväni alkoi piakkoin puhua minusta arkistuneena tyttöystävänä, jonka kanssa kaikki ei aina ole yhtä juhlaa. Hän sanoo aina olevansa huono puhelimessapuhuja ja tekstivietsinkirjoittaja, joilla selittää huonoa yhteydenpitoaan, mikä on hieman parantunut, mutta tosi paikan tullen en voi luottaa että hän vastaa puhelimeen.
Hän ei halaile minua, osoita hellyyttä tai pahemmin edes ihaile minua.Ainoastaan seksiä harrastaaessa hän väkinäisesti voi sanoa jotakin sen suuntaista. Tämän hän selittää sillä, että ei ole sellainen ihminen. Seksiäkin harrastessamme minulla tulee usein sellainen olo, että hän sitäkin enemmän harrastaa vain siksi, että sen saa "alta pois". Hän ei ikinä huumaannu minusta niin, että tulisi kimppuuni seksin perässä.
Joskus viesteissään hän sanoo rakastavansa minua tai puhelimessa. Tai valittaa ikäväänsä. Hän ei siis oikeastaan näe paljonkaan vaivaa pitääkseen minut "tyytyväisenä". Ihannetyttöystäväkseen hän on sanonut minua puhelimessa.
Olen todella hukassa, enkä tiedä olenko vain vaativa ihminen vai eikö hän oikeasti minua rakasta. En vain ymmärrä, että miksi hän haluaa pitää minut "itsellään", vaikka ei rakastaisi.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Hänellä on toinen nainen siellä kotipaikkakunnalla? Ehkäpä hän myös pitää sua pelkkänä kaverina. Ei tunne sua kohtaan juuri mitään muuta. Sä nyt vaan satut olemaan olemassa ja miehellä ei ole tunteita sua kohtaan. Tavan vuoksi vaan roikkuu sun kanssa. Oma päätöksesi milloin lopetat sen jutun.
Se meissä naisissa on vikana, kun me sitoudutaan tuollaisinkiin miehiin, joiden kanssa ei ole hyvä olla. Siksi tulet saamaan miehiltä hyvin erilaisia vastauksia kuin naisilta.
Mitä näin ulkopuolisena voi tekstisi jälkeen sanoa kuin lähde. Koska et ole onnellinen. Mutta totuus on edelleen se, ettet siihen taida pystyä. En minäkään. Paskajuttu.
Sehän se ongelma on, että en todellakaan tiedä, että pitääkö minun hänet jättää, löydänkö koskaan parempaa. Monet tapailevani miehet ovat olleet samanlaisia. Jostakin syystä tämän seuraan kuitenkin pidemmäksi aikaa jäin. Muut olen dumpannut. Hän ei juo (joskus vain) tai polta ja on ainakin tavallisen ahkera työssä.
Hän jotenkin osaa viesteissään vakuuttaa tykkäämistään niin paljon, että alan kyseenalaistamaan itseni, vaadinko liikaa? Hän väittää, että saanhan häneltä kuitenkin jotakin. Hänen seuransa. Hän haluaisi, että näkisimme viikollakin. . .
Minä lähden, jos vain saisin jotenkin vakuuden siitä, että hän oikeasti pystyisi parempaan, että syy ei ole oikeasti hänen kylmässä persoonassaan, mistä hän puhuu paljon.
Mä elän myös kaukosuhteessa, nähdään noin 2-3 kertaa kuukaudessa yleensä ja aina viikonloppuisin niinkun tekin.
Alussa poikaystäväni jaksoi pitää yhteyttä, jutella messengerissä vaikka läpi yön ja muistaa mua muutenkin, mutta nyt tuntuu siltä että se olen aina minä kuka ottaa yhteyttä. Mies kyllä puhuu puhelimessa mielellään kanssani - kunhan vaan soitan. Sen kyllä tajuan että minun on järkevää soittaa koska en maksa siitä mitään ylimääräisä toisinkun hän maksaisi, mutta silti.. jos en soita, niin on hyvin todennäköistä että en kuule koko miehestä mitään. Miksi häntä ei kiinnosta mitä mun päivään kuuluu.... alkuhuuma on ilmeisesti jo osaksi haihtunut tai jotain... Tänään on taas ahdistanut niin paljon, ja olen miettinyt koko suhteen järkevyyttä. En tiedä edes että uskallanko rakastua häneen, pelkään että muhun sattuu vaan kohta ja pahasti (suhde on aika alussa siis). Mies on erittäin hyvän näköinen ja suosittu muutenkin, tunnen itseni niin tavikseksi, vaikka hän kyllä jaksaakin sanoa että asia ei niin ole.
Meni taas tilitykseksi, ei ole ollut kovin hyvä päivä. Kiitos ja anteeksi :D
Semmoista se siis on...Sulla se sentään jaksaa kehua - ainakin toisinaan - sinua. Minulle sitä ei tipu. Ehkä poikaystäväsi on tottunut siihen, että koska sun puhelus ei maksa, sä soitat. Mutta silti minusta tuntuu, että hieman välinpitämätöntä toimintaa. Inhottavaa!
Sitoutuminen on ilmeisesti se viimeinen asia, mitä kannattaa tehä, ku se tappaa kaiken.
Niin, tuntuu kyllä aika hölmöltä välillä :( Onneks sentään vielä sillon kun nähdään niin kaikki on ollut ihan hyvin.
Asutko muuten missäpäin Suomea? Uusia kavereita olis kiva saada, varsinkin samanlaisessa tilanteessa olevia :) Itse asustelen Etelä-Savossa..
...Etelässä. Vaihdellaan vaikka sähköpostia. Mie en tota omaa oikein taho julkistaa. Onnistuisiko toisella tapaa?
tein uuden mailiosotteen ihan tätä varten :D [email protected]. Se toimii myös messengerissä jos sellasta käytät, mutta tietysti myös mailissa. Voin sitten antaa sen varsinaisen osoitteeni myöhemmin :)
kuulostaan kovin tutulta..:S sellasta se välillä on.
Oon ite viimeisessä suhteessa pelänny et jos en löydäkään yhtään parempaa kuin nykyinen, vaikka ahdistus kasvoi kasvamistaan. Tänä päivänä kokemukseni sanoo, että on parempi olla yksin ja onnellinen kuin jonkun kanssa ja olla onneton tai epävarma. Miksi tyytyä yhtään vähempään kuin siihen rakkaudelliseen tunteeseen ja suhteeseen, jossa kokee olevansa haluttu ja rakastettu? Jos on pienikin epäilys siitä, että pitäisikö jatkaa, niin vastaus on ei. Vastaan kävelee vielä se josta tuntee että tämä on se juttu!
siitä ei pääse mihinkään. Jotkut pelkää sitoutumista ihan hulluna. ehkäpä poikaystäväsi on pitää sinua itsestäänselvyytenä?
se on silleen, että jos ei tiedä rakastetaanko, niin ei rakasteta.
Tuntuu siltä, että tyyppi ei vaan osaa rakastaa, tai näyttää tunteitaan sillai kuin me naiset usein haluttaisi. Kun ei hän kerta paljoo jaksa syvällisiä puhua ja viestitellä, eikä vaikuta innokkaalta muutenkaan (aika normaali suomalien mies), niin hän voi vaan olla semmoinen. Muuten ihan hyvä kaveri varmaan. Itse elin yli 4 vuotta juuri tuollaisessa suhteessa, ja lopulta tajusin, että ei se miksikään muutu. Minulle se vaan ei sopinut, kun olin aina epävarma ja aika ooneton.
Nyt olen onnellinen kun elän suhteessa, jossa mies teki aloitteen (tää on tärkeää, silloin tiedät, että hän oikeasti haluaa sinut). Kun miehen antaa muutenkin aina vähän odottaa itseään, ja esim. lopettaa puhelut ja treffit aina ajoissa yms. eïkä roiku miehessä yhtään, vaan antaa tilaa olla ja elää, niin mies pysyy paremmin kiinnostuneena.
Lue kirja: Säännöt, miten vangita herra oikean sydän/ Sherrie Schneider
Se oikeasti toimii! Nykyään kun naiset roikkuu miehissä ja tekee aloitteet, niin ne joutuu aina miettimään, että haluaakohan toi oikeasti olla mun kanssa.
Tätä kannattaa miettiä!
Kokeile ensin tuon kirjan ohjeita tähän nykyiseen suhteeseen, ja jos homma ei tunnu hyvältä, nauti vapaudesta, kunnes joku parempi tulee ja ottaa sinut!