11.07.2007

Moi,
kirjotan tänne koska en keksi muutakaan keinoa purkaa pahaa oloani. Mun tänhetkinen elämäntilanteeni on seuraava; oon 18-vuotias nuori tyttö, ja asun vielä kotona vanhempieni luona. Valmistuin tossa touku-kesäkuun vaihteessa ammattiin, ja tällä hetkellä oon kesätöissä elokuun alkuun asti, mitä sen jälkeen tapahtuu en tiedä? Mulla on poikaystävä joka on intissä, puoli vuotta takana ja toiset puoli vuotta vielä edessä. Tarkotus olisi että ens tammikuussa kun poikaystävä pääsee intistä pois, muutettais noin 300km päähän, toiseen kaupunkiin. Aloitettais puhtaalta pöydältä. Tammikuuta odotellessa mä asun kotona, etin töitä jos jotain sattuis löytymään tammikuuhun asti.
Mutta mun ongelma onkin että tuntuu kun haluisin paeta omasta elämästä. Joka aamu kun herään, mietin että onko tää oikeesti mun elämää? Miten oon ajautunu tähän tilanteeseen. Tää on ahistanu mua jo kolme kuukautta, sen aikana oon lihonu 10kg. Kun masennun=>syön=>lihon=>masennun entisestään. Rehellisesti sanottuna en tiedä enään rakastanko poikaystäväänikään. Pete on ihana mies, rakastava ja hellä. Ja oon ihan varma että oon rakastanu sitä, mut nyt on viimeaikoina tullu silloin tällöin sellanen olo että haluunko mä oikeesti olla sen kanssa. Meijän suhde on kaikkee mitä oon ikinä haaveillu, ehkä enemmänkin.. Puhutaan yheisestä kodista, perheestä, talosta.. Mutta siltikin mua ahistaa..

Mua ahdistaa se että mun oma elämä on jääny elämättä koko ton viimesen opiskelu vuoden aikana. Tein tosi ahkerasti töitä ton viimesen vuoden aikana, vähintään 3/iltaa viikko. Ja usein myös viikonloput päälle ja siihen kun lisää vielä koulun niin aikaa ei paljon jääny muuhun. Jotenpa multa kaikkos kaikki kaverit ympäriltä kun ei vaan ollu aikaa tai energiaa viettää aikaa niitten kanssa. Ja nyt mulla on menny koko kesä pilalle siinä kun vaan oon masentunu, ei kiinnosta lähtee mihinkään.. Eikä tehä mitään. Tää ylipaino masentaa mua.
Ja nyt on tainnu käydä vielä niin että mulla on ehkä pienen pieni ihastus mun työnantajaan joka on yli 40(!!!!!!!).. Ei yhtään normaalia multa! Ei tällästä pitäis tapahtua mulle. Ihmiselle jolla elämä on tähän asti ollu ihan helppoa ilman suurempia ongelmia tai vaikeuksia. Mun elämän on tähän asti ollu ihan silleen tip-top. Kaikki hyvin, ja nyt tuntuu etten tiiä yhtään mitä tekisin.
Mä oon tainnu joutua tälläseen tilanteeseen mille en osaa tehä mitään. Oon jumissa tässä mun välinpitämättömässä perheessä, ja kiinni Petessä josta mä en oo ihan varma.. Enkä tiiä mitä haluun tehdä. Haluisin vaan kadota paikkaan missä ketään ei tunne mua, vaan hävitä.. Ilman kysymksiä, ilman selityksiä.
Tän pitäis olla mun elämäni parasta aikaa, mutta ei oo. Missä on huoleton elämä, hauskanpito, ystävät? Mulla on vaan ympärillä ihmisiä jotka tuntuu päättävän kaikki asiat mun puolesta. Ja mä ite oon tullu nyt umpikujaan. Miten tästä eteenpäin? Pitäisikö muuttaa? Vai jäädä? Mistä hakea töitä? Minnepäin lähtee? Kenen kanssa olla?

Taidan päättää tän mun valituksen tähän. Jos jollakin on jotakin neuvoja niin pistäkää tulemaan.. Kiitoksia ja jaksoit lukea loppuun asti =)