Moikka..
en tiiä mikä on vaivannut lapsen syntymän jälkeen (7kk) olen ollu ihan älyttömän mustasukkainen miehestäni.. ei kylläkään käy baareissa yms,mutta on muuten vaan aika filmaattinen persoona, sellanen "naisten naurattaja"
itse kärsin tästä jo, "mietin" kaikenlaista, esim, jos hänelle tulee viesti ajattelen automaattisesti et nyt joku nainen tekstaa ex/joku muu..
Ja kun mietin saan itseni voimaan TOSI HUONOSTI alkaa ihan ahdistamaan ne ajatukset..
- kaippa mä kohta jo nuuskin kalsaritkin :) LOL
Onko kokemuksia vastaavanlaisesta, onko ohi menevää?
en tiiä mikä on vaivannut lapsen syntymän jälkeen (7kk) olen ollu ihan älyttömän mustasukkainen miehestäni.. ei kylläkään käy baareissa yms,mutta on muuten vaan aika filmaattinen persoona, sellanen "naisten naurattaja"
itse kärsin tästä jo, "mietin" kaikenlaista, esim, jos hänelle tulee viesti ajattelen automaattisesti et nyt joku nainen tekstaa ex/joku muu..
Ja kun mietin saan itseni voimaan TOSI HUONOSTI alkaa ihan ahdistamaan ne ajatukset..
- kaippa mä kohta jo nuuskin kalsaritkin :) LOL
Onko kokemuksia vastaavanlaisesta, onko ohi menevää?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Viisi vuotta sitten kolmisen kuukautta synnytyksestä minulla alkoi hurjan mustasukkaiset ajatukset. En päässyt niitä karkuun vaan aloin tivaamaan mieheltäni mitä milloinkin (naispuolisista työkavereista yms.) Mies joutui koville! Elämämme oli tuskaa. Kyttäsin myös mieheni tekstiviestejä. Minun oli myönnettävä ettei se ollut enää normaalia ja hain apua koska ajatukseni olivat selvästi jo pakkoajatuksia ja tuottivat tuskaa. Kävin keskustelemassa ja selvittelemässä ajatuksiani. Myös miehen kanssa tietenkin keskusteltiin. Pakkoajatuksiin ja ahdistuneisuuteen auttoi Zoloft- niminen masennuslääke. Aikaa se otti mutta nyt olen jälleen saanut vauvan ja olen kunnossa. Mustasukkaisuutta ei enää ole.
On ihan normaalia olla mustasukkainen kun on saanut vauvan. Sinä puolustat reviiriäsi ja huolehit että isä "pysyy pesässä". Mutta jos alkaa ahdistaa, niin hae apua. Ja kerro tunteistasi miehellesi ja pyydä häntä käyttäytymään huolehtivaisesti sinua kohtaan erityisesti nyt.
Et siis ole ainoa jolla on tuollaisia ajatuksia synnytyksen jälkeen! Myös eräs ystäväni on kokenut saman!
tosiaan unohdin sanoa kanssa et masennusta ja ahdistusta on myös olluy ja koko pienen iän pakko-ajatuksiakin. elikkäs liittyy varmaan tääkin siihe..
Ja kiitos kaikille tosiaan on kyl totta että sosiaaliset kontaktit on myös jääneet vauvan tulon myötä, nyt eikun vaan ulos ja nauttimaan sitten vauva-ajasta..
varsinkin kun muutin 150km päähän kaikesta tutusta ja kavereista.
No siinä tapauksessa ei kannata jäädä odottelemaan tilanteen pahentumista, vaan kannattaa ottaa asia puheeksi neuvolassa. Itse kävin oman kuntani mielenterveyshoitajalla juttelemassa ja siitä oli suuri apu. Kävin kyllä ensin jollakin yksityisellä psykoterapeutilla, mutta hän ei kyllä ymmärtänyt yhtään mistä oli kyse. Hän oli itse sellainen "tehopakkaus". Kehotti vaan minua nauttimaan imetyksestä ja menemään suihkuun ja laittamaan hyvää hajuvettä. Näin jälkeenpäin oikeen naurattaa noi ohjeet, eihän masennus nyt tollasella parane!
Eli hae sitkeästi apua, kunnes löydät oikeanlaisen terapeutin jonka kanssa on kiva jutella. Ja mahdollisesti tarvitset lääkityksen. Siitä keskustele lääkärin kanssa. Löytyy myös imettävälle sopivia lääkkeitä.
On totta että masentuneena on vaikea lähteä minnekään, mutta mahdollisuuksien mukaan kannattaa pitää kiinni jonkinlaisesta päivärytmistä. Itse kiskoin itseni väkisin lenkille joka päivä (oli koiran takia jopa pakko). Ja sitten kerran viikossa menin perhekahvilaan, paitsi silloin pahimpaan aikaan en kyllä pystynyt sinnekään lähtemään, kun makasin sängyssä ja kodinhoitaja hoiti kotihommat. Eli jottei sinulla menisi noin pahaksi, kannattaa heti hakea ainakin keskusteluapua. Pelkkä hyvä mielenterveyshoitajan luona käyminen säännöllisesti voi auttaa, etkä välttämättä tarvitse lääkitystä, mutta sitäkin kannattaa harkita jos kovin ahdistaa!
Kyllähän sitä pienen lapsen kanssa kotona ollessa tuollaisia tuli mieleen, kun itse vain oli kotona. Vauvan kanssa kotona oleminen on mitä parhainta aikaa, mutta kannattaa huolehtia, että saa itse myös ajoittain muun aikuisen seuraa kuin vain puolison. Jos vain toisella on kodin ulkopuolista sosiaalista elämää, varmasti kotona oleva alkaa ajatella kuten sinä olipa kyse kummasta sukupuolesta tahansa.
Käy kavereiden luona, joskus jonkun kanssa pyörimässä kaupoilla jne. Ja oikeasti vaunulenkki vauvan nukkuessa piristää kummasti! Ja lapsesihan alkaa olla pian sen ikäinen, että voit viedä hiekkalaatikolle istumaan ja tutustumaan siihen lasten maailmaan ja äitinä saat uusia aikuiskontakteja. Toivottavasti sait jotain:)
Tultuani raskaaksi ja vauvan synnyttyä minulle kävi aivan päinvastoin! Mustasukkaisuus loppui.
Nyt olisin onnellinen jos edes vähän olisin miehestä mustasukkainen.
Tarkoitan tällä siis sitä, että en tunne miestäni kohtaan juuri mitään.
Tuntuu etten rakasta häntä enää. Rakkaus "loppui" siinä vaiheessa kun synnytin lapsemme. Sen jälkeen mies on ollut minulle toisarvoinen.
hätäsiä johtopäätöksiä ..tarkoitan että vaikka erota kun kerran ei nyt tunne rakkautta miestä kohtaan ...voin sanoa että tilanne muuttuu kun lapsi kasvaa.