Minulla on huonoja kokemuksia parisuhteesta ja minua ahistaa, jos uusi potentiaalinen seurustelukumppani haluaa edetä liian nopeasti.
Tulee sellainen nurkkaan ajetun olo ja ilmassa leijuu sellainen pakottamisen lemu.
Miksi niin kiire ja mihin?
Minua epäilyttää sellainen väkisin eteenpäin runnominen.
Tulee sellainen nurkkaan ajetun olo ja ilmassa leijuu sellainen pakottamisen lemu.
Miksi niin kiire ja mihin?
Minua epäilyttää sellainen väkisin eteenpäin runnominen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
"Minulla on huonoja kokemuksia parisuhteesta"
..........aikaisemmat suhteet varmasti käsitelty loppuun ja ollaan valmiita uuteen? Nykyään kun on niinniin muotia uuden suhteen alun jälkeen kaivaa vuosia vanhoja juttuja uudelleen esiin ja aloittaa niiden "prosessointi". Vai viilataanko sillä vain linssiin?
Onko nyt kysymys teoreettisesta uudesta kumppanista vai oletko parisuhteen alkumetreillä ja kumppani haluaa edetä nopeammin kuin haluaisit?
Joka tapauksessa sinä olet yhtä lailla siinä PARIsuhteessa kuin se toinen. Suu auki, jos mennään liian lujaa! Sille toiselle voi kertoa, että "edetään hitaasti". Ja uusi kumppani kyllä sopeutuu siihen, jos todella haluaa olla kanssasi!
Vaikka maailma olisi täynnä viikossa kihlautuvia, kahdessa yhteenmuuttavia ja kolmessa avioituvia, niin sinulla on täysi oikeus edetä siihen tahtiin, joka on sinulle sopiva. On myös rehellistä ottaa aikaa itsellesi toipua kaikesta kokemastasi ja olla itseksesi.
Kun on uuden suhteen ja rakkauden aika, ja yhä haluat edetä rauhallisesti, kerro se kättelyssä kumppanillesi.
Kyllä nopea eteneminen ahdistaa! Itselle se merkitsee lähinnä suhteen fyysistä läheisyyttä eli "heti-punkkaan" ei kiinnosta.
Jos näin hienosti käy että kerrankin IHASTUU kunnolla, pitää tunteelle antaa tarpeeksi aikaa kehittyä. Lisäksi jää hirveästi kokematta jos ei saa haikailla, kuvitella, tekstailla, soitella, mesetellä.. En tiedä, ehkä olen tällaisen vanhanajan kädestäpitämis--ujostelu -eka suukko -- etenemisen kannattaja :) Joka vaiheessa on jotain hyvää ja vaalimisen arvoista kun hitaasti edetään!
Kun on kokemusta siitä nopeasta etenemisestä. Kun fyysinen suhde alkaa liian nopeasti. Ihan kuin pää ei pysyisi mukana ja tulee turtunut olo.
Muuten suhteen nopeasta etenemisestä IMO -- avoliitto, kihlat, naimisiin, lapsia -rundi kannattaa aloittaa sitten kun pahin kemiallinen huuma aivoissa on lieventynyt ja toisen hyvät ja huonot puolet näkee objektiivisesti.
nyt oon kokenu tässä nykyisessä suhteessani todella nopean etenemisen.Jos olisin ollut ajoissa asialla niin näin ei ehkä olis käyny.
Myönnän kans olevani vanhanajan etenemisen kannattaja:)Ja nyt kun me erettiin liian nopeasti niin sitä tunteet ehti kolmessa kuukaudessa kuolla.
Mikä sitä nykypäivänä onkaan kiire sänkyyn?miksei voi ensin tutustua kunnolla että kerkiää ihastumaan rauhassa ja tietää että tää on se oikia:)
Löytyykö enää sellasia vanhanaikaisia ihmisiä?
Edellisessä suhteessa mies halusi edetä tosi nopeasti, minä jarruttelin, ja 8kk kuluttua tuli esille monenmoista, tuurijuoppous, rahavaikeudet. Olin ystävien kanssa iltaa istumassa muutaman viikon kuluttua erosta, en todella uutta etsimässä, niin sain kintereille ihailijan, joka jo kahden illan jälkeen ehdotteli vaikka mitä tulevaisuuden suunnitelmia. Oikeasti alkoi AHDISTAA. Olen asian tehnyt selväksi, että tarvitsen aikaa ja tilaa. Kuinkahan tässä käy, kun aika kuluu????