Lähisukulaisilla on ollut aina vaikea muistaa minua, edes kerran elämässä. Minulta on taas aina edellytetty jokaisen lapsen muistamista. Samoin on keljuiltu jos vanhemmat ovat jääneet joskus ilman tuliaisia. Painostivat järjestämään syntymäpäiväjuhlat vaikka ei olisi ollutkaan niihin varaa, mutta järjestinkin. Kustannuksia tuli monta tuhatta euroa. Lahjaksi saadussa maljakossa ei ollut edes luonnon kukkia.
Kalliiksi tuli juhlien pito
Maljakko kukitta
113038
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kenen elämää sinä elät, omaasi vai sukulaistesi. On aivan omaa lepsuuttasi, jos joku pystyy pakottamaan sinut johonkin, mitä et tehdo. Sinähän se päätät, mitä sinä teet, eikä sukusi!
Älä anna niiden pompottaa! Vanha viisaus täälläpäin on se, että kaikkien muiden kanssa tulee toimeen, paitsi omien sukulaisten.
Minä en ole missään väleissä oikeastaan mihinkään sukulaisiin. Ei tarvihe syytää rahaa mihinkään lahjoihin ja ei tarvi "köyhiä" köyhemmän kestittää. Erosin jopa kirkosta ettei tarvi kummiksi ruveta ja oli siinä muitaki syitä taustalla kyllä.
Inhoan yli kaiken minun sukulaisia. Luulevat olevan parempia kuin minun perheeni ja jankkaavat aina siitä paremmuudesta. Minulla hirtti niin lujasti nupissa, että tuli vuosisadan huuto kahvipöydässä. Ei ole tarvinu sen jälkiin niitä nähä. Taisi olla kyse kuinka heidän tyttö on hoitaja ammatiltaan ja mitähän muuta hienoa se oli kerenny opiskella. Äitiä otti ohtaan ku niin halveksivaan sävyyn puhuivat sitä paskaansa siinä.Mitäpä isä nyt siskolleen voi sanoa ettei pahoittaisi kenenkään mieltä. Minä kilahdin ihan totaalisesti ja karjasin, että helvettiäkö sitä sillä ammatilla tekkee ku ei ole lortti päässy ees töihin! Ite olen vähemmän opiskellu ja olen vakituisessa työpaikassa. Lähtivät samantien pois. Eivät sanaakaan sanoneet.
Olo keveni huomattavasti ja äiti rupesi nauramaan ihan hillittömästi. En ole koskaan nähnyt äitini naamalla semmoista huojennuksen ilmettä kuin silloin.
ANNAN NEUVON!
Pidä oma pääsi ja ÄLÄ järjestä enää juhlia! Helvettiäkö nuita nöyristeleen. Minä en nöyristele ketään ja ihan sama vaikka saisin koppavan maineen. On se luksusta sentäs ku saa olla rauhassa eikä tarvi "pelätä" sitä että sukulaiset tulisi kylään. AH! =)
Ihanaa rohkeutta!
Mulla kesäloma lähestyy ja olen menossa lomalla käymään pitkästä aikaa vanhempieni luona. Mahaa koskee jo päiväkausia sitä ennen, kun pelkään, et mikä hemmetin sota siellä taas syttyykään ja miten arvostellaan, et miten paska ihminen olenkaan.
Mulla vieläpä syntymäpäiväkin ens viikolla, olen melkeinpä varma, et vanhemmat eivät muista sitä sanallakaan saatikka sit muuten.
Mitäs sitä nyt huomioimaan, olenhan vain heidän ainoa lapsensa.
kun kerrot,miten olet käyttäytynyt. Luonteen on saattanut periä suvulta,mutta käytöstapojaan voi aina muuttaa. Alennuit niiden tasolle joita parjaat.
Jopas järjestit kestit?
Minulla ei olisi ikinä rahaa tuollaiseen, vaikka kaksi sukua vaatisi.
Jos olet varteenotettava vain lahjojen kanssa, niin minkä kumman takia tuppaudut?
Sanotaan aina näillä palstoilla: Hanki elämä!
Joo, ja menee toisinkin päin. Olin keväällä kummipojan häissä. Annoin häälahjaksi 200 euroa, mikä on tulotasooni ihan okei.
Aikaisemmin olen joutunut, ja ihan mielelläni olen sen tehnytkin, huolehtimaan monissa asioissa pojan hyvinvoinnista. Hän on paljon oleskellut meillä, olemme olleet hänen kanssaan lomilla Euroopan kaupungeissa jne.
Nyt näissä häissä kävi niin, että meidät, puolisoni ja morsiamen setä oli pantu istumaan vessan oven viereen pienen pyöreän ja matalan lasipöydän ääreen. Juhlan seremoniamestari sanoi alkajaisiksi, että mennään ruokailuun pöytäkunnittain ykköspöydästä kymppiin.
No, meidän kolmen sivupöytäläisen numero oli juuri tuo 10. Ja seurauksena oli, että me emme ehtineet syödä, emme olisi pystyneetkään niin matalalta ja ruuhkaisen vessanoven viereltä, syömään. Ohjelma alkoi, kun meidän vuoromme olisi tullut.
Se kolmas eli setämies lähti hiljaksiin kotiinpäin Tampereelle. Minä en saanut puolisoani lähtemään, koska hän on tottunut elämään niin, ettei pidä aiheuttaa hämminkiä eikä pahaa mieltä kenellekään vaan pitää sopeutua.
Sanoinko jo, että puolisoni ja minä olemme sulhasen kummeja ja puolisoni lisäksi sulhasen eno. Olemme noin 70-vuotiaita. Isoissa pöydissä istui morsiusparin tuttavia, noin kolmikymppisiä.
Milloin Suomessa on tultu tällaisiin juhlakäytäntöihin? Olemmeko mieheni kanssa jotenkin pudonneet ulos tästä maailmasta?
No olipa häät. Jos ei ole varaa laittaa kutsuvieraita saman arvoiseen asemaan, ei pidä juhlia pitää ollenkaan. Se on silloin eri asia, jos syödään jossain pihalla ja kaikki valitsevat omat paikkansa ja ohjelma on vapaa. Mutta jos on määrätyt paikat ja ohjelma alkaa ennen kuin kaikki pääsevät edes lautasta hakemaan, niin semmoset juhlat on perseestä. Olen esiintyvä muusikko ja aina silloin tällöin tulee juhlissa oltua, mutta ei tällaista ole tullut missään vastaan.
Seremoniamestarin munaus ja sen poppoon, joka on saanut päähänsä laittaa nimetyt paikat.
No ei kummilapsen häissä kummivanhempia noin kohdella, oli nykyaika tahi ei.
Kohtauksen järjestäminen ei mielestäni kuitenkaan olisi ollut soveliasta, mutta setämiehen esimerkin seuraaminen olisi ollut enemmän kuin tapaukseen mukautuvaa. Jos satunnaiset kaverit ovat tärkeämpiä kuin suvun ja seurueen vanhemmat ja mahdollisesti viisaammat jäsenet, olkoot he keskenään ja kysyköön neuvoa, jos on oikea hätä. Vastaus tulee jos tulee. ;)
Lyhyellä varoitusajalla joten pitopalvelun kautta. Ja sehän maksaa! Alkomaholi maksoi. Ei se mitään, mut kun se loppui, kehdataan tulla pottuilee "onko boolia lisää", "minä en saanut tarpeeksi", Pukeutumisesta en sano mitään. Huh!!
Mutta vinkiksi vaan, että sen verran voisi JOSKUS kunnioittaa henkilöä, joka kaikkensa on antanut sukulaisille, edes pienen pienellä hyväksynnällä. On helppo sanoa "sillähän on kaikkea", "sille on niin vaikea ostaa mitään". kUN asia ei kuitenkaan ole niin.
Jokainen on oman onnensa seppä. Rajansa kaikella. PIste.
Mitkä ihmeen jahtipartyt olet onnistunut järjestämään, vielä vasten tahtoasi ja rahatta?
mulla veli tahtoo minut perheineen kaikkiin juhliin tuvan täytteeksi, mutta ei itse tule mihinkään. Siskot eivät tule eivätkä kutsu...
silti ihmettelen, että eihän juhlia lahjan toivossa järjestetä, eikä kustannusten tarvitse mennä tasan lahjan arvon kanssa.. vai mitä? Sait vaasin, jos se on ruma porukoilla on huono maku tai pihtaavat, mutta lahjahevosen suuhunhan ei katsota. Kai kuitenkin itse sait päättää millä volyymillä järjestit juhlasi.