Ainakin sen että liikaa ei voi painottaa sitä asiaa että kumppanin valinta olisi syytä tehdä huolella ja ajan kanssa. Rauhassa seurata suhteen kehittymistä ja molempien osapuolten käyttäytymistä erilaisissa tilanteissa. Ovathan lähes kaikki kumppanit alussa "niin ihania" kun ollaan sokeasti rakastuneita. Epäonnistumisesta olisi syytä oppia jotain eikä syöksyä samanlaiseen kierteeseen uudelleen ja uudelleen. Jokainen ihminen Suomessa valitsee itse kumppaninsa joten itseäänkin saa katsoa peiliin kun suhde menee päin prinkkalaa. Eron lähestyessä ja vielä sen jälkeenkin on hyvin yleistä että osapuolet kritisoivat toistensa ala-arvoista käyttäytymistä ja huonoja ominaisuuksia. Eihän toinen tietenkään edes kelpaa omien yhteisten lasten huoltajaksikaan. Tottakai on sellaisiakin tapauksia mutta toinen osapuoli kyllä itse on valinnut juuri tuon miehen tai naisen omien lastensa vanhemmaksi. Onhan kieltämättä ihmeteltävä kuinka eläimellisesti aikuinen voi käyttäytyä tehdäkseen toiselle osapuolelle tuskaa. Vielä kun ottaa huomioon ettei välttämättä ole kulunut pitkääkään aikaa siitä kun vannottiin uskollisuutta juuri tälle samalle ihmiselle. Näin keskustelun ja mielipiteiden vaihdon aluksi heitän oman mielipiteeni pettämisestä miehen ja naisen suhteessa, uskottomuus kun on eräs tavallinen lopulliseen eroon johtava teko. Kukaan ei koskaan voi puolustella uskottomuutta. Se ei tapahdu erehdyksessä eikä sattumalta tai ainutkertaisena. Se ei myöskään johdu toisen ihmisen kunnioittamisesta tai ei-kunniottamisesta. Vaan - oman itsensä kunnioittamisesta, siitä kuinka alhaalle itsensä ja oman arvonsa tahtoo pudottaa. Jos tuntet ovat oikeat ei tällaista tarvetta eikä halua ole. Avioliitto on juridisestikin sitova sopimus. Uskollisuuslupaus on suurin ja tärkein lupaus minkä voi ihminen toiselle antaa. Sen rikkomisesta tulisi aina seurata rangaistus ja korvausvaatimus kuten muidenkin sopimusten rikkomisesta on säädetty. Se osapuoli joka rikkoo tätä sopimusta tulisi aina asettaa edesvastuuseen lain edessä, eikä sellaiselle, näin epäluotettavalle ihmiselle voida ainakaan lapsia antaa huostaan. Jättäköön tämä uskoton osapuoli yhteisen kodin, saamatta sieltä mitään muuta kuin omat henkilökohtaiset tavaransa.
MITÄ IHMISTEN KOKEMUKSET OPETTAA
NAISEN JA MIEHEN VÄLISESTÄ...
5723
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Seksi seksinä. Suhde suhteena. Mielestäni parisuhteen ei ole mitenkään tarpeellista loppua siihen että seksiä on harrastettu aidan toisella puolla. Avioliitto on niin paljon enemmän kuin seksi.
Tietysti seksi pitää saada toimimaan liiton sisällä, sillä jos se ei toimi, on se toki syy purkaa liitto.
Sellaiset avioliitot pitäisi kieltää lailla, joissa alunperinkään seksi ei ole koskaan kiitettävästi toiminut, vaan avioitumisen syyt ovat olleet toisaalla. (kas putkimiehen palvelut voin aina ostaa rahalla, mutta aviomiehen palveluista en halua rahalla maksaa...)
vastaan että jos aidan toiselta puolelta on haettava seksiä niin se vain todistaa ettei puolisoiden tarpeet ja toiveet kohtaa. Se taas tekee onnellisen avioliiton mahdottomaksi. Onnellisen avioliiton edellytykset ovat siinä että ollaan samalla linjalla. Se tarkoittaa että jos kummankin mielestä ja sopimuksesta ulkopuolinen seksi on tarpeen ja ok niin siitä vaan. Silloinhan asiassa ei ole mitään salaamista. Epäilen kuitenkin ettei tällainen peli toimi mutta poikkeuksiahan on jokaiseen lähtöön. Väitän että ulkopuoliset suhteet yritetään hoitaa salassa niin pitkälle kun vain mahdollista ja se jos mikään on näyttö siitä että asiassa/suhteessa on mätää. Ihminen kun on niin voimakkailla kuin herkilläkin tunteilla varustettu olento eikä mikään kone. Miehen ja naisen välinen suhde perustuu pitkälle tunteisiin riippumatta siitä kiellämmekö sen tai ei.
ainakin katkeruutta. Mihin unohdit roviolla polttamisen?
Jos teet lakialoitteen v. 1988 avioliittolain kumoamisesta ja korvaamisesta huononnetulla entisellä, muita aloitteessasi ainakin tekstin kappalejako.
Siinä olen kanssasi samaa mieltä, että ihmisten on syytä katsoa kriittisesti omaa toimintaansa, eikä haukkua ja mustamaalata erotilanteessa entista sopimuskumppania. Ihmiset voivat muuttua, erosta voi oppia.
Lasten huoltajuusasioita ei ole hyvä sotkea vanhempien parisuhteessaan tekemiin valintoihin. Uskottomuus koskee vain parisuhdetta, ei vanhemmuutta. Vanhemmuus säilyy erossakin.
on epäluotetta kaikissa asioissa aina silloin kun "oman edun" tilanne vaatii. Avio/avorikoksesta pääsee niin helpolla nyky-yhteiskunnassa ettei siitä joudu minkäänlaiseen syytteeseen. Pysäköintivirheestä saa edes sakot. Tavaran kaupankäynnissä voi sopimuksen rikkominen johtaa miljoonien korvauksiin.
Olen kanssasi yhtä ieltä siitä, että kumppanin valintaan on syytä kiinnitää enemmän huomiota. Sen lisäksi, että tarkkailee potentiaalista ehdokasta kehottaisin tutustumaan myös itseesi. Auttaa asiaa, jos kykenee mettimään mitä odottaa elämänsä naiselta/mieheltä - pelkkä ulkonäkö harvoin auttaa pitkässä juoksussa. Moni menee lankaan siinä, että päätyy ihmiseen, joka näyttelee tiettyä roolia omassa sisäisessä näytelmässä. Hyviä esimerkkejä pareista ovat kiltti mies ja päällepäsmäri nainen. Alussa naisen päättäväisyys ja tarmokkuuns viehättää lempeää miestä, mutta pitkän päälle alkaa ahdistaa ja koetella itetuntoa. Mies muuttuu naisen silmissä nahjukseksi ja syntipukiksi. Samoin alistuva nainen ja valtaa käyttävä mies, joka sanoo kaikesta viimeisen sanan ja turvautuu jopa väkivaltaan. Ja onhan näitä onnettomia pareja pilvin pimein muitakin...