Enkä myöskään hänen miestään.
Syy.
Sisareni pojanpoika tappoi itsensä ja he eivät halunneet että sisareni miehen äiti, eli pojan mummo tulisi hautajaisiin.
He eivät edes ilmoittaneet hänelle milloin tai missä siunaus tapahtuisi.
Keskustelin asiasta sisareni kanssa ja kertoessani mielipiteenäni, että jokaisella on oikeus tulla ainakin siunaustilaisuuteen hän loukkaantui minulle tästä.
Siunaustilaisuudessa sekä muistotilaisuudessa ei sisareni eikä hänen miehensä tervehtineet minua ja he käyttäytyivät muutenkin hyvin vihamielisesti kohtaani.
Pääsin itse saattojoukkoon, koska olen hänen lapsensa menettäneen tyttären kummitäti ja kummilapseni tukeutui suuresti minuun.
Mummon kutsumatta jättäminen ei johtunut mistään huonoista väleistä lapsenlapsen tai hänen äitinsä välillä.
Syy.
Sisareni pojanpoika tappoi itsensä ja he eivät halunneet että sisareni miehen äiti, eli pojan mummo tulisi hautajaisiin.
He eivät edes ilmoittaneet hänelle milloin tai missä siunaus tapahtuisi.
Keskustelin asiasta sisareni kanssa ja kertoessani mielipiteenäni, että jokaisella on oikeus tulla ainakin siunaustilaisuuteen hän loukkaantui minulle tästä.
Siunaustilaisuudessa sekä muistotilaisuudessa ei sisareni eikä hänen miehensä tervehtineet minua ja he käyttäytyivät muutenkin hyvin vihamielisesti kohtaani.
Pääsin itse saattojoukkoon, koska olen hänen lapsensa menettäneen tyttären kummitäti ja kummilapseni tukeutui suuresti minuun.
Mummon kutsumatta jättäminen ei johtunut mistään huonoista väleistä lapsenlapsen tai hänen äitinsä välillä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kriisitilanteissa ihmisistä näyttää tulevan esiin mitä merkillisimpiä luonteenpiirteitä ja käyttäytymistä.
Minä en enää seurustele siskoni kanssa hänen miehensä kuoleman jälkeen. Mies kuoli äkillisesti onnettomuudessa. Sen jälkeen ainoa sisareni ensin jaksoi haukkua minua ties mistä lapsuudessa sattuneesta asiasta. Hän kaivoi kaikki sanomiset esille, en enää itse muistanut mitään noista jutuista. Muistamattomuutenikin laskettiin minulle miinukseksi - en edes sen vertaa välittänyt surevasta siskosta.
Tätä on nyt jatkunut kolme vuotta. Sisko käy töissä, elää muuten normaalia elämää. Mutta kun viime viikolla tultiin kaupungilla vastakkain ja olisin halunnut puhua jotakin, hän valitti kiirettä ja meni puolijuoksua pois. Enkä millään saa häntä käymään kotonani, matkaa olisi alle 10 kilometria samassa kaupungissa. Aina kun yritän soittaa hänelle, hän vastaa lyhyesti, ettei ehdi nyt puhua. Olen käynyt hänen kotonaan, mutta siellä on niin kalsea tunnelma, etten millään keksi mitä sanoisin, kun toinen vastailee vain ynähdyksillä.
Olen tosi surullinen. Sisar sanoo, ettei häntä mikään vaivaa vaan minua, joka olen aina ollut kylmä ihminen.
Kirjoita sisarellesi kirje. Joskus siitä on helpompi ottaa vastaan toisen ajatuksia kun ei tarvi heiti ottaa kantaa. Luultavasti hänkään ei ole onnellinen kun ei ole yhteyttä siskoon. Tärkeää on että otat vastaan hänen syytöksensä torjumatta niitä esim. sanomalla että ei pidä paikkaansa. (En tarkoita että sinun pitäisi ottaa tilillesi sellaista mitä et ole tehnyt, mutta hänen kokemuksensa kannattaa ottaa vastaan, jos haluaa olla edelleen suhteissa)
miehensä kuolemasta ja purkaa sen sinuun.
Ajattelen, että hän saattaisi tarvita ammattiauttajaa.
Toinen asia on, että jos menisit sellaista ehdottamaan, hän saattaisi tulla silmillesi.
Minä olen vuosikausia seurannut läheltä kuinka hyvän ystäväni yli nelikymppinen tytär alkoi ensin törkeästi syytellä äitiään kaikenmaailman lapsuuden tapahtumista. Aivan kuten sinunkin sisaresi.
Hetken kuluttua sisko rupesi saamaan osansa ja tilanne meni niin pahaksi, että välit sekä äitiin, että siskoon katkesivat täydellisesti.
Oli uskomatonta kuulla kaikki törkeät haukkumiset, joita tytär oli laukonut. Olimme varmoja, ettei hän koskaan menisi äitinsä hautajaisiinkaan.
Kuitenkin hän voi olla aivan päinvastainen, siis todella fiksu ja suorastaan lempeä.
Kaikki oli ilm. saanut alkunsa vanhempien avioerosta, kun mies kylmästi, yllättäen jätti hyvin nuoren vaimonsa ja lapsensa toisen ja ilm. toistenkin naisten takia.
Tiedän varmasti, että äiti teki kaikkensa pystyäkseen pitämään perheensä koossa. Siihen kuitenkin sisältyi muutaman vuoden opiskelu ym.
En usko, näkemäni perusteella, että isä oli koskaan ollut mikään rakastava isä.
Jotakin lapsessa kuitenkin tapahtui. Myöhemmin kävi ilmi, että hän lapsenmielessään oli ajatellut myöhemmät tapahtumat eri tavalla, eikä muistanut todellisuutta. Hän oli vuosia pyöritellyt asioita mielessään ja uskoi lopulta omia kuvitelmiaan. Niitä sitten on äidin kanssa yhdessä purettu.
Vaikka lapset saivatkin uskomattoman hyvän isäpuolen, joka tähän päivään asti on rakastanut heitä kuin omiaan (tytärkin myöntää sen ja on nykyään katkaissut välit omaan isäänsä) niin lapsen mieli kuitenkin jotenkin vaurioitui. Jo murrosiässä siitä oli havaittavissa merkkejä, mutta lopullinen romahdus tuli sitten vasta myöhemmällä iällä.
Äiti ja sisko eivät ollenkaan tajunneet miten vakavasta jutusta loppujen lopuksi oli kysymys. Hoito on vaatinut vuosien terapiaa ja lääkehoitoa.
Tosin siinä äitikin joutui hakemaan apua loppujen lopuksi. Jatkuvien keskustelujemme jälkeen en voinut olla kuin helpottunut, kun äiti lopulta, oman mielenterveytensä vuoksi, päätti antaa asian olla ja yrittää elää omaa elämäänsä.
Ja eikös, vaan kerran tytär olikin oven takana arkana ja sovinnonhaluisena. Tottakai äiti oli valmis antamaan kaiken anteeksi, vaikka kestikin muutaman vuoden ennenkuin pystyi myöntämään, että kaikki tyttären törkeät hyökkäykset olivat johtuneet sairaudesta. Pikkuhiljaa heidän välinsä ovat tulleet erittäin läheisiksi.
Kuitenkin vasta lähiaikoina välit sisaren kanssa ovat lähentyneet. Koko ruljanssiin on kulunut kymmenisen vuotta. Sisarenkaan ei ole ihan helppoa unohtaa vuosien katkeruutta, mutta pahin on ohi. Uskomme, että he lopulta kuitenkin voivat olla sisaria toisilleen. Vihaa ei ainakaan enää ole.
Toivottavasti tekin voitte vielä päästä tämän yli ja tehdä sovinnon.
Sinulta kuitenkin vaaditaan silloin anteekisiantokykyä ja ymmärrystä, että olet ilm. ollut, läheisenä ihmisenä syntipukki, johon sisaresi on konkreettisesti voinut purkaa pahaa mieltään.
En ollenkaan usko, että kaikki on vielä menetetty.
Voimia kuitenkin sinulle toivon.