Tämä neuvo naisille, jotka kitisevät, etteivät oikein meinaa saada miehiä iskettyä. Olen netissä yrittänyt ottaa kontaktia naisiin, yli 30 kirjettä lähettänyt (ei mitään kopioita vaan jokaiselle henkilökohtaisesti kirjoitettu). Kolme vastausta olen saanut. Yksi totesi ykskantaan, ettemme ole hyvä pari (ihan kelvollinen vastaus tuo toki on), yksi vastasi ihan kirjoittamalla, ettei halua ryhtyä deittailemaan pk-seudulta toiselle paikkakunnalle, kiirettä pitää muutenkin vastailla 300 kirjeeseen! Kolmannen kanssa olemme vielä yhteydessä, muuttei tiedä vielä, kuinka siinä menee, kun emme ole tavanneet. Yksi kirje toki tuli suoraan profiilistani ilman omaa aloitettani, mutta kas, kas se oli skammeri! Että tällaista meillä miehillä... Nämä ovat naisten markkinat, on meinaan mistä valita.
Menkää naiset
nettiin!
152545
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Nuo on ollut? Ajattelin vaan että osaa varautua.
On ollut 27 - 34. Kyllä sen ymmärrän, jos tulee paljon vastauksia, ettei ehdi niihin kaikkiin vastaamaan. Pointtini on tosiaan se, että naisten on turha valitella vaikeuksista tavoitella miehiä. Jos naisilla on tässä ongelma, se on vielä enemmän heidän aloitekyvyn puutetta kuin miehillä. Jos vaativat tasa-arvoa niin siitä vaan miehiä iskemään ja tekemään töitä kumppaninhaun eteen.
Se onkin niin jännää että kun naisten pitäis vuorostaan tehdä aloitteita tasa-arvon nimissä miehille, niin se ei enään olekkaan tasa-arvoa!
..että naiset pitää netissä niitä profiileja vaan sen takia kun on kiva lukea miesten kehuja ja saa niitä kirjeitä, vaikka naisväestä suurin osa ei edes tiedä itekään mitä ne hakee..
On kaikenlaista "ihannemiehen" mallia ja pitäis olla sitä ja pitäis olla tota.. Ne kun ei "helmeä" huomaa vaikka vastaan kävelis..:) Turhaan kitisevät!
parhaat päältä. Tasan ei käy onnen lahjat, miehet joutuu näkemään suunnatonta työtä ja käymään kovaa kilpailua että saa naisen, mutta naisten ei tarvi tehdä muuta kuin valita iskijöistä paras. :(
Mielenkiintoista lukea näitä nainen - mies väittelyitä. Haukutaan kilpaa toinen toistaan. Yhtälailla saattaa naisella olla hankalaa löytää ketään. Jos ajatellaan minua. Minua varmaan pidetään "hiirulaisena" ja kaikkea muuta kuin mielenkiintoisena, koska olen kotona viihtyvää tyyppiä, pidän kutomisesta ja käsitöistä yleensä, leipomisesta, ripsiväri on ainoa meikkini, en juokse ravintoloissa enkä muotifriikki ja sellainenhan ei miehiä kiinnosta.
Ja ei kiitos typerille kommenteille. Emmekö voi keskustella asiallisesti.
Itse olen ihan nätti, pitkä, hyväkäytöksinen (ainakin julkisilla paikoilla;) ja kouluttautunut nainen, mutta minä en todellakaan voi valita "parhaita päältä"! Ongelmani on, että olen ujo - minun on vaikea keskustella tuntemattomien kanssa, vaikka läheiset eivät sitä varmaan uskoisikaan, niin "rämäpäinen" heidän mielestään olen. Missä teihin KUNNOLLISIIN miehiin sitten voisi turvallisesti tutustua?
No, netissä varmaan voisi tutustua. Esim treffipalstoilla tai keskustelussa. :)
Välillä kyllä tosiaan näyttää siltä että baarit ovat pelimiesten valtakuntaa.
Tiedätkö... Ei tod. millään pahalla, mutta ehkä sä yrität hiukan liikaa ja menetät siinä etsimisen ilon. Jos antaisit ilmoituksen olla ja osallistuisit vaan enemmän näihin keskusteluihin, niin mukava tyttö voisi löytyä ihan sattumalta. Itselleni kävi niin. Kommentoin yhtä keskustelua tällä palstalla ja tyttö alkoi kommentoida lisää. Lopulta ne muutamat viestit siinä keskustelussa johti siihen, että mun oli saatava tuntea paremmin tämä tyttö. Annoin sähköpostiosoitteeni ja jo seuraavana päivänä mua odotti pitkä kirje, ihanin ja iloisin kirje, minkä koskaan olin saanut. Siitä se alkoi, tuntikausien mesettely, pitkien kirjeiden ja korttien kirjoittelu ja lopulta oli sitten IHAN PAKKO tavata, ei kumpikaan kestetty enää. Ja nyt... ollaan menossa naimisiin!Jossain sullekin on se nainen, joka haluaa vastata sulle ja puhua sun kanssa, ehkä jakaa loppuelämänsä sun kanssa. Älä luovuta, mutta älä tee nettikohtaamisen odottelusta pakkomiellettä. Se syö miestä! Usko mua!
Mutta kiitos tuosta kannustuksesta! Vaikka olenkin toisinaan hieman epätoivoinen, niin on minulla vielä usko jäljellä. Ja jotenkin uskon mielummin siihen sattumaan kuin älyttömään aktiivisuuteen täällä (jälkimmäinen on kohta jo kokeiltu). Ja tieto kuitenkin siitä kuinka ihania naiset voivat olla auttaa eteenpäin tässäkin :-) Onnea teille jatkossakin!
Just tuo on se asenne, mikä pitää ottaa! Ihania vapaita tyttöjä ja aikuisempia naisia on yhta lailla kuin sitä omaa kultaa etsiviä miehiäkin. Jokaiselle on tuolla jossain joku. Itse, ennen morsiameni tapaamista, aloin olla aika epätoivoisessa mielentilassa. Olen aina halunnut ihanan vaimon ja monta lasta, ehkä lemmikkejäkin ja oman talon. Mutta olin vaan yksinäinen kundi, jolla ei ollut ketään. Ei naista, ei kavereita lähiseudulla (olin muuttanut pois pk-seudulta työn takia ja kavereita ei ollut siinä vaiheessa uudelta paikkakunnalta löytynyt). Seurana lauantai-iltana oli olut ja netti, musiikki ja telkkari. Mutta sitten se vaan yksi ilta kävi se outo tuuri, löysin todellisen enkelin, kiltin ja suloisen, joka vielä paljastui myöhemmin nätiksi kuin kaunein elokuvatähti. Yksinäinen kundi muuttui sosiaaliseksi ja iloiseksi, yhtäkkiä kaikki asiat saivat hymyn suupieliin, elämä alkoi luistaa. Kun näyttää kaikkein harmaimmalta, pitää uskoa, että kyllä se oma kulta vielä jostain ilmestyy. Itse aloin jo käyttäytyä kuin pahin pessimisti, nyt haluan rohkaista kavereita ja tuntemattomiakin ajattelemaan aina parasta. Ei saa menettää toivoa, elä elämääsi silti hyvin, vaikkei tyttöä heti löytyisikään. Kiitos onnentoivotuksista, toivon että saan tämän prinsessani pitää lopun elämäni.
Oikein kylmät väreet iskivät, kun luin tuota tarinaasi :-) Kaiken epätoivon jälkeen onni sinulla hymyilee.
Olin tänään ihan kokeeksi kaupungilla ja ajattelin, että nyt rohkaisen itseni ja tuppaudun johonkin pöytään juttelemaan. Ei siitä sitten käytännössä mitään tullut, rimakauhu yllätti taas. Paitsi, että menin yhteen teinibaariin, ostin juotavaa, ja kysyttyäni istuuduin yhteen pöytään, jossa oli "aika" nuoria tyttöjä juttelemassa. Vähän aikaa istuin siinä ottamatta osaa keskusteluun, mutta sitten hoksasin, että kyllähän vanhakin teinien kanssa pystyy juttelemaan ;-) Siinä oli jo yksi hieman tyttöjä vanhempi mies mukana. Tytöt viettivät juuri 18-vuotissynttäreitä (heh) ja päivänsankari otti kokemukseensa nähden juomaa aika tahtiin. Eihän siinä sen kummempaa tietenkään ollut, mutta poistuttuamme sieltä jouduin auttamaan tyttöä hieman käsikynkää. Kaksi asiaa siinä vaiheessa olisi saanut olla toisin: 1 tyttö vähemmän humalassa 2. tyttö n. 10 vuotta vanhempi... Meikäläisellä jokseenkin kädet sidotut, vaikka tyttö olikin HURMAAVAN oloinen! Jo pelkkä kosketus tuntui hyvältä! Täytyy myöntää, että kateeksi käy sitä poikaa, joka tämän tytön jossakin vaiheessa nappaa (taisi muuten olla joku lähihoitajaopiskelija?)
=) Saa kyllä morsiamesi olla onnellinen ja varmaan onkin. =)
No niin mies, rohkea rokan syö, ei yrittäneelle ole turhaa iskutyö, kyllä se tyttö löytyy. Ja kun osaat ottaa jo pienet jutut arvokkaina tapahtumina, nöyryytesi palkitaan. Ja kun se tyttö löytyy, muista, ettei ketään ole itsestäänselvyys. Kunnioita, rakasta, muista toista aina kun voit.
Olen loinen, jos olen edes jotenkin saanut autettua sua saamaan paremman mielen ja jopa ehkä hippusen rohkeuttakin lisää. :-)
Ensiviikolla taas baanalle, pienenä vinkkinä annan, että yksinäiselle selvälle tytölle puhuminen on ehkä kuitenkin parempi kuin känniseen tyttöporukkaan istuutuminen...Tytöt nyt vaan ovat niin seuralleen uskollisia, että kuuntelevat vähän liikaa niitä kavereitaan, lähtevät kotiin / jatkoille, kun porukan käsky käy, varsinkin jos ovat humalassa.
Mutta kyllä tuo aina auttaa jaksamaan. Kokemuskin tuo aina lisää virtaa. Minä kyllä muistan (toivottavasti) huomioida sitä tärkeintä ihmistä. Ja muistan, jos hän tärkeä on ja häntä rakastan. En pidä itsestäänselvyytenä.
Ei ole epäilystäkään kommenttiesi perusteella, ettetkö SINÄ pitäisi prinsessastasi hyvää huolta...