Uusi työ jännittää, uudet ihmiset siellä pelottaa. Miten pärjään uudessa paikassa? Kämmäänkö pahasti ja muut nauravat? Mitä muut ajattelevat minusta? Opinko työn nopeasti? Uusi työ pelottaa, en uskalla mennä sinne, kieltäydyn työstä. Mikä avuksi?
Pitkä työttömyys on tehnyt tehtävänsä. Syrjäyttänyt minut työelämästä. Työkkärissä huudetaan ja viedään tukia pois, luullaan minua laiskaksi, tosiasia onkin, että olen syrjäytynyt ja työhön meno on todella vaikeeta. Voiko tätä kukaan ymmärtää? Olen kolmekymppinen kaveri, kohta en enää saa töitä(liian vanha), jos en pian pääse työelämään käsiksi. Help me!
Pitkä työttömyys on tehnyt tehtävänsä. Syrjäyttänyt minut työelämästä. Työkkärissä huudetaan ja viedään tukia pois, luullaan minua laiskaksi, tosiasia onkin, että olen syrjäytynyt ja työhön meno on todella vaikeeta. Voiko tätä kukaan ymmärtää? Olen kolmekymppinen kaveri, kohta en enää saa töitä(liian vanha), jos en pian pääse työelämään käsiksi. Help me!
Vastaukset 16
Vanhimmat
Esim.
http://www.sak.fi/suomi/ajankohtaista.jsp?location1=1&id=25797&sl2=2&lang=fi&ao=tiedotteet&arkisto=yes
Tutki oman lähialueen työvoiman palvelukeskusten palvelut.
Monipuolista toimintaa:
http://www.vammala.fi/sivustot/tyoteekki/
Jos et vielä tunne itseäsi kyvyttömäksi, syrjäytyneeksi ja ongelmaiseksi, niin viimeistään näissä koirakouluissa se sinulle opetetaan! lähde orjatöihin niin olet ikäsi B-luokan orja!
Ei saa jäädä ikityöttömäks lojuun, työvoiman palvelukeskus auttaa ja kannustaa eteenpäin!
http://www.cartinafinland.fi/kuvapankki/imagebank/10/10885_uploaded_thumb.jpg
Olen pari vuotta sinua nuorempi mies ja täysin syrjäytynyt. En edes työnhakijana joten tuloja ei ole ollenkaan. Ei tietenkään myös mm henkilötodistusta tai ajokorttia jne. En vain uskalla kun minut on opetettu halveksimaan itseäni ja pelkäämään kaikkea. Tätä ei helpota se että muin osin järkevänä ihmisenä kyseenalaistan melkein kaiken mitä maailmassa tapahtuu.
>>En edes työnhakijana joten tuloja ei ole ollenkaan.>>
Millä elät, jos sinulla ei ole tuloja ollenkaan? Asutko kenties vielä vanhempiesi luona, vai miten on mahdollista pysyä hengissä ilman tuloja? Kai sinun pitäisi olla oikeutettu johonkin sosiaalitukeen? Tai jos arkuutesi estää työnteon, eikö se ole tavallaan mielenterveydellinen syy, johon pitäisi saada apua (sekä rahallista että muuta tukea)?
>>En vain uskalla kun minut on opetettu halveksimaan itseäni ja pelkäämään kaikkea.>>
Itsevarmuutta voi saada pienin askelin. Jos ensin vaikka koettaisit saada pari sellaista työkeikkaa, joissa ei tarvitsisi olla niin paljon ihmisten kanssa tekemisissä. Sitten pikku hiljaa totuttautuisit muihin ihmisiin. Nämä samat neuvot annan ketjun aloittajalle.
Mieti myös, missä olet hyvä ja mikä työ sopisi luonteellesi ja taipumuksillesi. Voisitko vaikka lähteä kouluttautumaan sellaiselle alalle, tai ruveta tekemään sellaisen alan keikkahommaa (jos sellaista olisi saatavilla)? Jos kouluttautumisen estää huonot kouluarvosanat, niitä voi näin jälestä päin parannella esimerkiksi aikuislukiossa tai -peruskoulussa.
Itselläni työ ja itsevarmuus löytyivät näin: työttömänä ollessani kehitin itsessäni tiettyä taitoa, johon minulla on luontaisia taipumuksia. Kävin myös alaan tutustuttavan lyhyen harrastuskurssin. Sitten sainkin pari kyseisen alan keikkahommaa, ja itsevarmuuteni kasvoi huimasti. Hain alan opintoihin ja pääsin, kun kokemustakin alalta hieman oli. Ja taas itsevarmuus kasvoi. Edelleen olen tosin pätkätöissä, mutta töissä kuitenkin. Ja tiedän olevani ammattilainen ja hyvä jossain.
Toinen vaihtoehto on nostaa ensin itsevarmuutta vaikka jonkin harrastuksen tai vapaaehtoistyön kautta. Vähän kerrallaan. Ja etsi vaikka vertaistukea samanlaisten ongelmien kanssa kamppailevilta myös oikeassa elämässä, ei vain netissä.
Sinulla tuntuu olevan hyviä ideoita. Tuo vapaaehtoistyö on minunkin suositus. Kun olet töissä, mutta et työharjoittelussa etkä työkkärin määräämänä, se antaa ihanaa itsevarmuutta.
Minä tein kerran muutaman kuukauden vapaaehtoistyötä pelastusarmeijalle kirppiksellä vaatteiden lajittelussa. Ja sain sen verran itsevarmuutta, että rohkenin pistää ilmoituksen että otan lapsia joskus hoitooni. Hoidin sitten silloin tällöin lasta ja sain pienen palkan. Kun se on ihan oikea palkka vaikkakin pari euroa, tekee se tosi hyvää itse tunnolle.
Siitä sitten itsetuntoni koheni, ja sain erään sijaisuuden, oikeaa palkkaa ja oikea sijaisuus. Sen kaiken kyykytyksen jälkeen se pienikin pätkä teki ihmeen. Aloin luottamaan itseeni.
Nytkin vaikka on töitä ollut pätkissä, niin nuo kokemukset kantavat ja vaikka epätoivonhetkiä tulee välillä, niin taas minä muistan, että kun minut huolittiin kerrankin oikeisiin töihin.
Nyt alkaa uusi työ ja oikea palkka ja vuodeksi edteenpäin. Kovasti pelottaa, ja välillä epäilyttää onko minusta siihen. Mutta sitten taas muistan ne muutamat kannustavat lauseet, kun sain tuntea itseni tärkeäksi siellä vapaaehtoistyössä. Kuin niin pieni asia saa ihmisessä paljon aikaiseksi, toisen ihmisen hyväksyvä lause tai pelkkä hyväksyvä katse.
Et ole tainnut ennen koskaan ollakkaan työelämässä, jos tuolaisia asioita mielessäsi pyörittelet. Työpaikalla ja työtä suoritettaessa, ei ihmiset välitä muista työntekijöistä tai saatika miettien toisten ihmisten tekemisiä. Mutta jos työ on sisällöltään keskustelevaa ryhmätyöskentelyä, voi työskentelyyn osallistuvien henkilökemiatkin olla silloin koetuksella rakaisuja tms . pähkäiltäessä.
Ihminen on siitä erikoinen, että ihmiset ajattelevat toisistaan samoja asioita, jolloin ihmisten välille kehittyy tietynlainen oravanpyörä joka saa ihmiset ajattelemaan ja toimimaan tietynlaisesti.
jos tuon ikäinen jo olet lähteä jo pika pikaa työelämään eikä mihinkään humpuukikursseille. kyllä se siitä lähtee. vaikka pari rohkaisu ryyppyä aamulla ennen töihin menoa.
>jos tuon ikäinen jo olet lähteä jo pika pikaa työelämään eikä mihinkään humpuukikursseille.
Ai, sitä niin vain lähdetään.
>vaikka pari rohkaisu ryyppyä aamulla ennen töihin menoa.
Ja yrität vielä opettaa omille tavoillesi.
Ei kiitos, alkoholisti.
Itselläni on auttanut tiukemmassakin tilanteissa usko. On meinannut tulla veistä kylkeen, useampi karpaasi porukalla päälle jne jne, vaan täällä mennään ja mitään ei ole viime aikoina pahemmin käynyt.. ja sama sitten myös työnpaikan suhteen. Pitempään olin työttömänä ja sossun luukulla, nyt hyvä työ, etuudet, pitkät lomat useampaan kertaan vuodesta.
Aina ovat asiat "sattumalta" järjestyneet.
Mitä muuta tuohon voisi sanoa, että älä pelkää. Pelko on heikon ihmisen heikkouksia. Jokainen siihen sortuu, mutta harva tajuaa siitä olevan mitään apua.
pitämään pää kylmänä. Älä ajattele mitä muut sinusta ajattelevat vaan keskity omaan tekemiseesi.
On jumalauta aika pitkälle tultu. Päiväkoti aikuisille jossa pyöritellään peukaloita ja kyniä ja sitten mennnään takaisin kotiin : kotona ei saa olla se on huono asia .
Vittu miten surrealistista skeidaa!!!
Oonko mä vittu enää planeetta maassa vai jossain kuussa !
"Uusi työ jännittää, uudet ihmiset siellä pelottaa. Miten pärjään uudessa paikassa? Kämmäänkö pahasti ja muut nauravat? Mitä muut ajattelevat minusta? Opinko työn nopeasti? Uusi työ pelottaa, en uskalla mennä sinne, kieltäydyn työstä. Mikä avuksi?
Pitkä työttömyys on tehnyt tehtävänsä. Syrjäyttänyt minut työelämästä. Työkkärissä huudetaan ja viedään tukia pois, luullaan minua laiskaksi, tosiasia onkin, että olen syrjäytynyt ja työhön meno on todella vaikeeta. Voiko tätä kukaan ymmärtää? Olen kolmekymppinen kaveri, kohta en enää saa töitä(liian vanha), jos en pian pääse työelämään käsiksi. Help me!"
Pitkä työttömyys on nostanut sisun ja itseluottamuksen todella ylös ! Olen aina ollut todella suorituskeskeinen luonne ja nyt olen keskittynyt osaamistason nostoon, kuntoiluun ja nyt olen kovemmassa henkisessä ja ammatillisessa kantissa kuin koskaan. Olen hyvä töissäni ja TIEDÄN sen, itsetunto on kohdallaan.
Olen aikaisemmassa työhistoriassani ylennyt melkoisen ripeällä vauhdilla. Pystyn varmasti samaan ja parempaankin nyt. Nyt arvostan työtä, olen raitis, vahva ja tasapainoinen. Tieto siitä, että työttömyys ei ole onnistunut eikä onnistu minua nujertamaan eikä masentamaan on lisännyt työkykyni ja -haluni huippuunsa.
Ja, niin perverssiä kuin se onkin, juuri itsevarmuuden, etenemishalujen ja -kykyjen takia en ilmeisesti sitten töitä enää saakaan.
>juuri itsevarmuuden, etenemishalujen ja -kykyjen takia en ilmeisesti sitten töitä enää saakaan.>
Eli valaisepa tätä hieman. Luulisi, että olisit nyt työnantajien lähes ihannetyöntekijä. Hyväkuntoinen, niin henkisesti kuin fyysisesti, ja lisäksi tavoitteellinen, kyvykäs ja työhaluinen.
Onko sinulla siis sama ongelma kuin monilla korkeakoulutetuilla, että hanttihommiin ei välttämättä oteta "kun lähdet kohta kuitenkin oman alasi hommiin" ja niitä oman alan hommia ei ole saatavilla? Ja sitten esimiehet eivät välttämättä uskallakaan palkata liian ylipätevää alaista, kun pelkäävät oman työnsä ja arvovaltansa puolesta. Eli että uusi alainen olisikin heitä pätevämpi ja syrjäyttäisi pian heidät. Vai mitä tarkoitat?
...puhelintiedusteluissa yleisin kommentti ollut nimenomaan ylikokemus haettuun tehtävään. Ja aika kovatasoinen työhistoria. "Omantasoisiin" taas ilmeisesti liian pitkäaikaistyötön. Mitään kommentteja kun niissä tapauksissa ei saa, ainakaan kirjallisesti.