ulkkis-parisuhteessa?
Mitä ulkomaalainen miehenne pitää pettämisenä?
Mitä ulkomaalainen miehenne pitää pettämisenä?
Mitä pidätte
pettämisenä
101389
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
on ihan selkeät säännöt. Baareissa tai muualla ei vietetä öitä, muiden naisten/miesten seuraan ei tuppauduta, ja jos joku muu tuppautuu, niin ollaan kohteliaita, muttei rohkaista. Tietysti saa keskustella muiden ihmisten kanssa, mutta kaikki siitä eteenpäin on meille pettämistä.
Tämä toimii meillä mainiosti.
Eli enpä usko, että tuo paljon eroaa suhteistani suomalaisiin miehiin. Tosin jotkut rilluttelivat baareissa, mitä en katsonut oikein hyvällä silmällä, mutta hyväksyin kuitenkin.
miten netissä?
Entäs flirttailu siis selkeä sellainen hyväksytkö ja lähdetkö mukaan sanalliseenkaan flirttiin vai huomautatko asiasta vai torjutko suoraan esimerkiksi netissä?
Katsotteko netissä tapahtuvat flirtit vakaviksi?
Ise katson ne ihan yhtä vakaviksi .
Ei meistä kumpikaan katso flirttailua mitenkään hyvällä silmällä... Eihän se nyt missään nimessä varsinaista pettämistä ole, mutta ei sitä kuitenkaan ole mitään syytä harrastaa. En lähde flirttiin mukaan, enkä tykkäisi yhtään jos hän lähtisi. Vaikka, tuskin se nyt suhteemme loppu olisi, mutta silti epämiellyttävää ja kyllä siitä suuri riita tulisi. Hyvä asia on se, että puhumme kaikista asioista hyvin suoraan ja avoimesti, kerromme toisillemme jos on joku tullut yrittämään jotain. Joillekin flirttailu on ihan kevyttä hupia arkipäivässä, mutta itse en ikinä oikeastaan ole ollut niitä flirttailijoita, eli ei kiinnosta. Ei hänkään mikään flirtti ole, oikeastaan aika tönkkö joissain sosiaalisissa tilanteissa joskus :-)
Eipä ole tuo nettiflirtti tullut vastaan, kun liikun asiallisissa keskusteluissa (lukuunottamatta ehkä tätä :-D), mutta jos tulisi, niin kyllä sen ihan yhtä vakavasti ottaisin, koska se nyt on jo todistettu, että nettijutuista voi lähteä vaikka mitä liikkeelle.
Kyllä mielestäni flirtit saa tosi hyvin lopetettua ihan omalla käyttäytymisellä (en nyt tarkoita sitä, että täytyy näyttää siltä että on paskaa nenän alla tmv.), eli omasta itsestä pitkälti kiinni... Kun ei anna tilaisuuksia, niin ei synny kiusauksia.
Otsikossa se, kaikessa lyhykäisyydessään. Kauniita naisia ja komeita miehiä saa katsella, puhutella ja ystävystyäkin, jos luonnollinen tilaisuus sattuu kohdalle, mutta siihen sen pitää jäädä. Meidän molempien mielestä naimisissa olevien ihmisten ei esimerkiksi kuulu tanssi hitaita vieraiden kanssa, eikä tehdä mitään muutakaan "läheistä tai seksuaalista". Kavereita ja tuttavia saa olla toisestakin sukupuolesta, mutta se oma puoliso on se, jonka kanssa halitaan. ;o)
Sama juttu meillä, katsoa saa muttei koskea. Myöskään toisen ajatuksia ei tarvitse yrittää lukea eikä ajatuksista tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa.
Kumpikaan meistä ei hyväksyisi minkäänlaista koskettelua esim. baarissa vastakkaisen sukupuolen kanssa, ellei sitten ole kysymyksessä hyvä ystävä jonka molemmat tuntevat. Käsityksemme pettämisestä ovat siis samanlaiset, joten mitään erimielisyyksiä ei aiheesta ole syntynyt.
Meidän perheessä pettämisellä on kaksi eri määritelmää. Mies minusta: Ravintolaan/baariin yms. meno on ei-vaimomaista käytöstä. Miespuoliset kaverisuhteet ei sovi. Mielellään ei myöskään hänen kavereidensa kanssa keskustella tai tulla "näytille", jos tulevat kylään. Nämä ainakin ovat hänestä huonoa käytöstä, ja aiheuttavat mustasukkaisuuden (jota ei myönnetä) värittämän riidan. Pahinta olisi hänestä seksisuhde.
Minä hänestä: Enpä tiedä. Ehkä ainakin seksisuhde, yhdenkin illan seksi ja luottamuksellinen rakkaussuhde toiseen. Pahinta musta taas olisi rakkaussuhde toiseen, se että mä olisin se tylsä vaimo, lasten äiti ja toinen se hellyyden ja hauskan pidon nainen. Sitä en antaisi anteeksi. Satunnainen seikkailu kyllä vielä on anteeksi annettavissa.
Saanko arvata että miehesi on muslimi? Tuossa on niin kliseemäinen asetelma. Äijä saa käydä vieraissa mutta nainen ei saa edes näyttäytyä miehen kavereille. Toivottavasti sulle ei käy kuten tälle musliminaiselle:
"This picture was sent to Dr. Homa Darabi from a woman in Iran.This picture was taken 20 days after she was lashed fifty times for being present at a family gathering where men other than her father and brother were present."
http://www.homa.org/Processing/ImageProcess.asp?PictureUploadID=2065691419
Uskomatonta että joku länsimaalainen ihan vapaaehtoisesi suostuu tuohon. Noilla muslimimaissa syntyneillä naisilla ei ole ollut vapautta valita vaan on kyselemättä pakkonaitettu serkulleen.
Voi sua, älä viitsi tulkita liikaa. Aihe oli mikä synnyttää mustasukkaisuutta, ei se mihin annetaan lupa. Joo on kulttuurisidonnaista se miehen "nainen piiloon kavereiden seurasta", niin on kotonaan oppinut. Mun mielestä se on turhaa mustasukkaisuutta, hänen mielestään täysin normaalia käytöskoodia. Siitä tulee riitaa.
Ja jos mä en osaa olla mustasukkainen, kun mun oma pää on niin järjestyksessä, niin se ei tarkoita sitä, että olisin alistetty typerys. Eikä sitä, että mulle olis ihan sama kuinka monta sivusuhdetta - lyhyttä tai pitkää - mun miehellä olis. En vaan minkään ennakkotuskan vallassa pohtimassa mitä hän tekee eli jos en ole mustasukkainen ei siis tarkoita, että toisella olis lupa mennä ja porskuttaa. Surraan vasta sitten kun maito on kaatunut.
Ja pakkonaittaminen serkulle koskee myös miestä. Se serkku-tyttö on yhtä pakkonaitettu miehelle. Siitä sitten lähtevät rakentamaan liittoa.
Kummallakin on samat tiukahkot periaatteet. En olisi sellaista miestä ottanutkaan, joka suhtautuisi asiaan toisin kuin minä itse, oli sitten ulkkis tai ei.
Mutta luottamus pelaa, eikä kummankaan tarvitse olla huolissaan, jos käymme joskus erikseen juhlimassa. Emme vahdi toisiamme :-) Tuttavallinen hali-tervehdys on kummallakin rajana. Sen enempään ei pitäisi normaalioloissa olla edes tarvetta.
En ole huolissani miehestä kun se on yksinään eikä mies minusta kun olen yksinäni. Parhaita poikakavereita halaan tavatessa ja erotessa, tosin sattuvat olemaan myös miehen parhaita kavereita. Mies ei yleensä halaile ketään, hänellä ei ole niin hyviä tyttöystäviä, paitsi meidän äitiä joskus halaa. Poskisuudelmat kuuluvat hänen kulttuuriinsa joten hyväksytään, muu suuteleminen on meidän välistä, muista aktiviteeteista puhumattakaan.
Mies ei kovasti tykkää jos puhun ulkomaalaisten miesten kanssa netissä. Olen kyllä huomannut itsekin, että monesti yrittävät puhua tapaamaan itseään tietyissä merkeissä, vaikka kuinka selväksi tekisi olevansa naimisissa jne. Suomalaisten kanssa en ole vastaavaan oikeastaan törmännyt. Ei sitä silti pettämisenä pidetä ja mies kyllä tuntee minut, ärsyyntyy vaan kun vieraat miehet yrittävät. Viimeksi kun juttelin mesessä exän kanssa, miestä ärsytti kun exä kiroili niin hirveästi, mutta (humalaiset) rakkaudentunnustukset enemmänkin huvittivat..