Suhteeme ei ole niin "kauko", vaikka asumme eri maissa. Olemme jo yhdessä olleet jo vuosi. Tapaamme kerran 1-2 kuukaudessa, joka mielestäni ei ole niin usein miten haluaisin. Niiden tapaamisten välillä vaihdamme viestejä tai kirjeitä vaan sitä varten, että sovitella seuraavaa kertaa. Muuten ei hän mitään itse minulle laita ja puhuu ettei hänellä ole mitään keksittävää ja paremmin kun itse häneltä kysyisin asioista. Kysyin kerran, riittääkö siis hänelle että olen jossain olemassa eikä ole välttämättä pidättää yhteyttä kovemmin? Ja hän vastasi että juuri tämä juttu on. Mutta minä naisena oleva haluan kuitenkin vaikka hiukan enempää huomiota ja se on aika normaali sellaisessa tilassa.
Ajatteletteko te, miehet, että se olisi normaali juttu? Voiko kiire olla sen syynä? Jos kysyisin naisilta, ehkä monet olisivat minun puolella.:)
Ja kaiken lisäksi en ole suomalainen ja varmaan en jotain ymmärrä tässä kulttuurissa?
Ajatteletteko te, miehet, että se olisi normaali juttu? Voiko kiire olla sen syynä? Jos kysyisin naisilta, ehkä monet olisivat minun puolella.:)
Ja kaiken lisäksi en ole suomalainen ja varmaan en jotain ymmärrä tässä kulttuurissa?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hei,
Olette olleet yhdessä vuoden, ja tapaatte kerran 1-2 kuukaudessa.. se tekee 8-12 tapaamista..
Nuilla tapaamis määrillä mies ei ehkä ole vielä täysin varma mitä haluaisi sinusta (tulevan vaimon vai ihan vain kaverin)..
Kun on ikävä toista niin sitä yrittää keksiä mahdollisimman paljon tekemistä että aika kuluisi nopeampaa, näin se seuraava tapaaminen tuntuu tulevan nopeampaa.. mutta tuossa on se huonopuoli että sitä ei tosiaankaan mieti silloin sitä toista kun on tarpeeksi tekemistä, ja kuten on sanottu "out of sight, out of mind". Toivottavasti teillä tulee kestämään tuo teidän suhde, kaukosuhteet on monimutkaisia ja luottamusta vaativia.
Kiitos vastaustasi!
En haluaisi että olisi näin...
Yleensä hän kohtelee minua ihan hyvin kun tapaamme, usein kutsuu osallistumaan tehtäviinsä, jota on minulle mukavimpia juttuja kun voin häntä auttaa, ja myös sanoi ettei unohtaisi vaikka ei laittaisi viestejä monia viikkoja.
Ei lopulta ole väliä, miten se tuttavuus päättyy, haluan vain että nyt olisi hyvää. Ei tässä ole mitään ylimääräistä kun haluan saada häneltä viestejä, näin olisin varmempi, että välillämme on hyvä. Varmaan pitää vain tottua sinne, että hän on sellainen persoona? Ja siis odottaa kärsivällisesti kun persoona on kuitenkin mukava?
Ei hyvälle kuulosta. Itse kaukosuhteessa ollaan oltu nyt puolisen vuotta, kun tyttöystävä muutti ulkomaille. Nähdään kerran kuussa tai harvemmin, mutta puhutaan puhelimessa päivittäin, lähetellään sähköposteja ja tekstiviestejä jne. Vinkki: Lopeta suhde, vaikuttaa siltä että mies haluaa sulta vaan sitä jotain aina silloin kun sitä on saatavilla, eikä ole muuten kovin kiinnostunut.
Olen valitettavasti samaa mieltä. Vakavassa suhteessa (kauko- tai lähisuhde, ei väliä) toisen pitää saada tuntea itsensä tarpeelliseksi, halutuksi ja rakastetuksi mielellään jokaikinen päivä! Kommunikaatio tavalla tai toisella on välttämätöntä, jolleivät olosuhteet sitä jotenkin estä. Ainakaan Euroopasta ei kai enää löydy paikkaa, josta ei voisi soittaa, tekstata, chatata, mailata tai lähettää maapostia?! Voihan sitä myös sopia, että ollaan yhteydessä esim. kolmasti viikossa. Mutta tyhjän saa pyytämättäkin - eli ei kannata jäädä elämään toivossa, jos näyttää siltä, että toinen ei ehdi tai jaksa satsata suhteeseen.