Nyt on kaikki ok. On mies joka rakastaa, elämä on ihan hyvissä uomissa, on työtä ja koti, huolehtiva perhe, eka ihkaoma koti rakenteilla ja toistan; ihana mies, jonka kanssa haluan elämäni jakaa. MUTTA... Mieltäni kalvaa katkeruus - exääni kohtaan. Rahat meni ja luottamus. Ja niin kauan kuin tämä asia painaa mieltä, en elä tätä nykyistä elämääni täysillä. Help.
Oltiin yhdessä vuosia, alkuvuodet ihanaa aikaa. Sitten tuli mukaan toinen nainen, valheet, paljastuminen, lupaukset kaiken korjaantumisesta. Annoin anteeksi ja odotin kaiken paranevan ennalleen. Hetken näyttikin hyvältä.
Sitten alkoi taas alamäki, yhteiset sopimukset vedettiin vessasta alas, olin taas suhteessa "liikaa", muut ihmiset täyttivät paikkani. Yksi päivä sitten vaistosin exässäni huonon omatunnon, joka paistoi hänen katseestaan. Totuus paljastui pian; se onneton oli vienyt mun pankkikortin (oli kai saanut jotenkin selville tunnusluvun)ja mun tililtä rahat, kaikki mun säästöt. Kun etsin apua tilanteen korjaamiseksi, sain uhkauksia ja peräännyin. Erohan siitä tuli.
Ero oli täyttä tragediaa, johon kuului kaikki todella pahan kriisin elementit. En vain voinut ymmärtää sitä kaikkea. Olin kuin shokissa kuukausia. Ei se raha, mutta se TEKO omaa tyttöystävää kohtaan.
Pakkasin laukut ja vaihdoin kaupunkia. Suurin osa yhdessä hankituista tavaroista jäi miehelle siihen meidän vuokra-asuntoon. Nyt asiasta on kulunut jo yli 3 vuotta. Exästäni en ole kuullut kuin muutaman kerran, kun hän on pyytänyt taas rahaa. Luulen, että hänellä menee tällä hetkellä todella huonosti. En ole ottanut häneen yhteyttä enkä antanut tietenkään rahaa. Se nyt tästä puuttuisi!
Ne multa varastetut rahat ja tavarat on menneet sen siljän tien, jäljellä on katkera olo. En voi tajuta, miksi mulle tehtiin noin. Olin mielestäni hyvä ja kiltti tyttökaveri, luotettava ystävä, sanoisin myös, että jopa kodinhoitaja, kokki ja suurilta osin perheen rahoittaja. Me oltiin pariskunta. LUOTIN HÄNEEN. Ja kun tililtä oli kadonnut suuri summa, en vaan voinut uskoa, että teon takana oli mun silloinen poikakaverini! Häpesin hänen puolestaan!
Tiedän, ettei saisi ajatella vaan rahaa, terveys ja onnellisuus ovat tärkeintä. Mutta en voi vieläkään ajatella voivani hyvin, 3 vuoden jälkeenkään. Hävettää, kun olin moisen roiston kanssa. Nolottaa katsoa omaa perhettä ja ystäviä silmiin, tuntuu, että kaikki tuijottavat mua kuin jotain todella TYHMÄÄ ihmistä, joka ei osaa katsoa omaisuutensa perään. Mutta miten parisuhteessa elää, jos ei kumppaniinsa voi edes luottaa?? Mulla olis nyt onnellinen elämä, mutten elä sitä, kun yökaudet mietin, miten voisin saada edes osan omastani takaisin.
Mä en halua mun exän uudelle naiselle mitään pahaa, enkä halua hänen perheensä kärsivän. Exä on selittänyt tapahtuneen vanhemmilleen niin väärinpäin, että he kääntyivät mua vastaan ja yhtäkkiä se roisto olinkin minä. Surulliseksi tämä tekee, jouduin painamaan kahta duunia 1,5 vuotta, jotta sain hävinneen summan kokoon. Ja jätkä vaan vietti sen ajan luksuselämää ties missä. Olen KATKERA ihminen, hampaankoloon jäi ja pahasti. Näen painajaisia exäni manipuloivista eleistä, uhkauksista ja niistä eroa edeltäneistä ja seuranneista päivistä.Miten voisin asennoitua niin, että voisin unohtaa tapahtuneen ja nauttia tämänhetkisestä elämästäni ja nukkua yöni rauhassa? En halua pilata uutta suhdetta tällä ikävällä jutulla... Haluan olla iloinen ja onnellinen, nauttia tästä hetkestä ja elää elämääni eteenpäin. Auttakaa, jos on samantapaisia kokemuksia tai muuten hyviä neuvoja! Kiitos!
Oltiin yhdessä vuosia, alkuvuodet ihanaa aikaa. Sitten tuli mukaan toinen nainen, valheet, paljastuminen, lupaukset kaiken korjaantumisesta. Annoin anteeksi ja odotin kaiken paranevan ennalleen. Hetken näyttikin hyvältä.
Sitten alkoi taas alamäki, yhteiset sopimukset vedettiin vessasta alas, olin taas suhteessa "liikaa", muut ihmiset täyttivät paikkani. Yksi päivä sitten vaistosin exässäni huonon omatunnon, joka paistoi hänen katseestaan. Totuus paljastui pian; se onneton oli vienyt mun pankkikortin (oli kai saanut jotenkin selville tunnusluvun)ja mun tililtä rahat, kaikki mun säästöt. Kun etsin apua tilanteen korjaamiseksi, sain uhkauksia ja peräännyin. Erohan siitä tuli.
Ero oli täyttä tragediaa, johon kuului kaikki todella pahan kriisin elementit. En vain voinut ymmärtää sitä kaikkea. Olin kuin shokissa kuukausia. Ei se raha, mutta se TEKO omaa tyttöystävää kohtaan.
Pakkasin laukut ja vaihdoin kaupunkia. Suurin osa yhdessä hankituista tavaroista jäi miehelle siihen meidän vuokra-asuntoon. Nyt asiasta on kulunut jo yli 3 vuotta. Exästäni en ole kuullut kuin muutaman kerran, kun hän on pyytänyt taas rahaa. Luulen, että hänellä menee tällä hetkellä todella huonosti. En ole ottanut häneen yhteyttä enkä antanut tietenkään rahaa. Se nyt tästä puuttuisi!
Ne multa varastetut rahat ja tavarat on menneet sen siljän tien, jäljellä on katkera olo. En voi tajuta, miksi mulle tehtiin noin. Olin mielestäni hyvä ja kiltti tyttökaveri, luotettava ystävä, sanoisin myös, että jopa kodinhoitaja, kokki ja suurilta osin perheen rahoittaja. Me oltiin pariskunta. LUOTIN HÄNEEN. Ja kun tililtä oli kadonnut suuri summa, en vaan voinut uskoa, että teon takana oli mun silloinen poikakaverini! Häpesin hänen puolestaan!
Tiedän, ettei saisi ajatella vaan rahaa, terveys ja onnellisuus ovat tärkeintä. Mutta en voi vieläkään ajatella voivani hyvin, 3 vuoden jälkeenkään. Hävettää, kun olin moisen roiston kanssa. Nolottaa katsoa omaa perhettä ja ystäviä silmiin, tuntuu, että kaikki tuijottavat mua kuin jotain todella TYHMÄÄ ihmistä, joka ei osaa katsoa omaisuutensa perään. Mutta miten parisuhteessa elää, jos ei kumppaniinsa voi edes luottaa?? Mulla olis nyt onnellinen elämä, mutten elä sitä, kun yökaudet mietin, miten voisin saada edes osan omastani takaisin.
Mä en halua mun exän uudelle naiselle mitään pahaa, enkä halua hänen perheensä kärsivän. Exä on selittänyt tapahtuneen vanhemmilleen niin väärinpäin, että he kääntyivät mua vastaan ja yhtäkkiä se roisto olinkin minä. Surulliseksi tämä tekee, jouduin painamaan kahta duunia 1,5 vuotta, jotta sain hävinneen summan kokoon. Ja jätkä vaan vietti sen ajan luksuselämää ties missä. Olen KATKERA ihminen, hampaankoloon jäi ja pahasti. Näen painajaisia exäni manipuloivista eleistä, uhkauksista ja niistä eroa edeltäneistä ja seuranneista päivistä.Miten voisin asennoitua niin, että voisin unohtaa tapahtuneen ja nauttia tämänhetkisestä elämästäni ja nukkua yöni rauhassa? En halua pilata uutta suhdetta tällä ikävällä jutulla... Haluan olla iloinen ja onnellinen, nauttia tästä hetkestä ja elää elämääni eteenpäin. Auttakaa, jos on samantapaisia kokemuksia tai muuten hyviä neuvoja! Kiitos!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olen kohtalontoveri,minulle teki samanlaiset tepposet ex avokki.
Tyhjensi kodin,nosti yhteisen tilin tyhjäksi ja vielä kuukausien päästä toisti nostamalla rahani toistamiseen jotka sain takaisin uhkaamalla viedä asian poliisin tietoon.
Tapahtui paljon muutakin mutten jaksa niistä nyt kertoa.
Olin katkera,vihainen ja pettynyt.
Satuin sitten törmäämään avokkini vanhempiin jolloin sain kuulla että minusta oli tehty huijari ja valehtelija,tietenkään en saanut edes mahdollisuutta kertoa asiasta toista puolta ja hänen sukulaisilleen jäi tapauksesta avokkini kertomus.
Tämä lisäsi katkeruuttani vielä entistä enemmän,rahan huijauksista olisin selvinnyt mutta vielä tämä syylliseksi leimaaminen.
Voin kertoa vuoden pyörittelin asioita mielessäni,kävin keskusteluja hänen vanhempiensa kanssa asiasta ajatuksissani..
Sitten aloin pikkuhiljaa pakottamaan itseni ajattelemaan asiaa positiivisesti,pääsinhän huijarista eroon ja olihan se hyvä että edes tuossa vaiheessa selvisi hänen todellinen minänsä.
Rupesin ajattelemaan myös avokistani hyviä ajatuksia,muistelemaan niitä aikaisempia hyviä aikoja ja miettimään asiaa siltä kannalta että kai hänen oli pakko toimia niin.
Väliin tietenkin iski katkeruus ja viha välillä mieleeni mutta silloinkin yritin vaan ajatella asiaa positiivisellä tavalla..
Lopulta tunsin häntä kohtaan jopa säälin tunnetta ja ajattelin että toivottavasti hänellä menee hyvin uuden miehensä kanssa,olin oppinut tällä tavoin hyväksymään tapahtuneen tosiseikat ja etsimään väkisin siitä hyviä puolia.
Asia joka kiusasi mieltäni eniten oli hänen vanhempiensa luulo minun pahuudestani sai myös uuden merkityksen,ajattelin niin että sille asialle en voi mitään koska puolustus mahdollisuutta ei ollut.
Olen varma että heillä kumminkin saattoi olla sisällään pieni epäilys asioiden oikeasta laidasta.
Hyväksymällä asian niin kuin se oli,ja ajattelemalla koko juttua positiivisesti itseni kannalta huomasin katkeruuden pikku hiljaa häipyvän kalvamasta sisintäni.
Nyt on kulunut kaksi vuotta,asia ei ole ollut mielessäni enää,se kuuluu menneisyyteeni palana elämää jolle en voinut tehdä muuta kuin hyväksyä.
Katkeruus ei poistu mielestäsi niin pitkään kun haudot kostoa,manaat poikakaverisi alimpaan helvettiin tai mietit asiaa vihan tunne sisälläsi,koska kaikki sellainen ruokkii katkeruutta ja se elää mukanasi hautaan asti.
Kokeile edes keinoani,se tuntuu hölmöltä alkuun ja ei tunnu toimivan ollenkaan mutta pikkuhiljaa se alkaa vähentämään vihaa sisälläsi ja katkerat ajatukset poistuvat viikko viikolta.
En suosittelisi sinua olemaan missään tekemisessä tai näkemisessä exäsi kanssa.
Jätä asia historiaan ja suuntaa eteenpäin!
Kurja tilanne. Mulla on kans ollut vastaavaa, tiliä ei tyhjennetty mutta olin sen verran miehen pauloissa että lainasin hänelle isoja summia sumupäissäni että hän saisi mukamas asiansa kuntoon ja voisimme elää "huoletonta" elämää.
TYPERÄÄ, näin jälkikäteen. Jälkiviisaus ei ole viisautta. Sitä teki niinkuin silloin hyväsydämisesti luuli tekevänsä oikein.
Mutta sähän olet joutunut täysin rikoksen kohteeksi! Teitkö mitään rikosilmoitusta?? Et vaan kiltisti pakersit töitä saadaksesi menetetyt rahat kokoon. Ehkä soimaat itseäsi sinisilmäisyydestä?
Se mitä avokin perhe ajattelee on turha miettiä. Kyllä he tuntevat jälkikasvunsa ja arvaavat elleivät tiedä asian todellista laitaa kuka syyllinen ja kuka uhri. Ja se mitä asiaan kuulumattomat arvelevat ei ole mitään merkitystä. Ei yhden pariskunnan tragedia ole kenenkään kahvipöytäkeskustelussa ikuisesti :)
MIKSI pidät kiinni katkeruudesta? Todellako syytät itseäsi etkä ole sitä mieltä että koskaan ansaitsisit onnea ja kunnon suhteen?? Se on ihan sun oma päätös, se onnellinen elämä.
Ennenkaikkea älä "rankaise" nykyistä luottamuksen arvoista miestäsi näillä vanhoilla SINULLE tapahtuneilla asioilla.
Sulla on nyt rahaa ja onnea. Raha on maallista ja fyysistä vahinkoa ei ole tapahtunut. Parhaiten parantelet henkisiä haavojasi nauttimalla siitä mitä sulla nyt on, ja arvostamalla sitä että olet kokenut rankkoja juttuja mutta selvinnyt ja oppinut!
Tää on kaikki kiinni omasta päästä! Sun ei tarvitse päivittäin muistella tapahtuneita vaan keskity siihen mitä on NYT.
Päästä ihan oikeasti irti omasta päätöksestäsi!
Sori kiihkeä paasaus, kai koin tän hyvin omakohtaisesti ja huijarit ärsyttää aina :)
tuo tekstisi, täällä toinen "sinisilmäinen". Myös minä, hyvässä uskossa, lainasin exälleni isojakin summia rahaa ja yhtä äkkiä vain huomasin, että ne rahat käytettiin toisen naisen kanssa tehtäviin matkoihin ym. Että voi ihminen olla tyhmä! Mutta jälkiviisaus ei auta, ne rahat on menneet, niitä en tule koskaan enää näkemään eikähän tässä tuo raha niin paljon harmita kuin se, että kuinka toinen ihminen voi olla noin häikäilemätön ja käyttää hyväkseen ihan tullen mennen. No, nyt elelen yksin ja tästä noustaan! Hyvää kesää kohtalotovereille!
Sen siitä saa, kun antaa pettämisen anteeksi...
Kuulostaa siltä, että exälläsi on pahoja ongelmia. Päihde-, mielenterveys-, itsetunto-...?
Ajattele asiaa niin, että sinä PÄÄSIT hänestä eroon. On kuitenkin ihmisiä (esim. äitejä, isiä, siskoja, veljiä, lapsia) joilla on samanlainen verisukulainen, ja jotka joutuvat elämään tilanteen kanssa ikuisesti.
Unohda katkeruus, se tappaa sisältä. Sinulla on vain yksi elämä ja oikeus onneen, ole armollinen itsellesi ja anna itsellesi anteeksi.
KAIKKI tekevät virheitä ja virhearviointeja, myös sinä ja jopa exäsi. Ehkä hän kasvaa, ehkä ei, mutta hänen kasvamisensa EI ole sinun vastuullasi. Älä ole häneen enää missään yhteydessä. Äläkä suostu kuuntelemaan hänen rahanpyyyntöjään.
Sinun vastuullasi on oppia luottamaan itseesi ja kasvaa itse ihmisenä. Et ole exäsi äiti!