Kuinka moni teistä kokenut saman kohtalon??
Tunsimme toisemme jo nuoruus ajoilta, niiltä jolloin paineltiin mopoilla pitkin kyliä.
Niistä ajoista vierähti 7vuotta tähän nykyisyyteen.Silloin ennen en koskaan ollut osoittanut mitään kiinnostusta, olimme vain kavereita.Baareissa olimme nähneet tosiamme aina sillotällöin ja jutelleet kavereina.Olin kyllä aina tiennyt että kyseinen ihminen on jollain tasolla ollut aina kiinnostunut.Kunnes sitten kerran, baarissa taas törmäsimme ja keskustelimme pitkään toisiamme syvälle silmiin katsellessamme.Miehellä aina ollut lasit ja kun se sitten otti ne pois ja näin ne silmät, olin myyty.
Olemme nyt tapailleet tiivisti jo hyvän hetken, ja sovimme ettemme edes hyppää sänkyyn ennen kuin olemme tutustuneet kunnolla jottemme pilaisi jonkin hyvän alkua turhaan säätämiseen.Ainut ongelma tässä on se että minä seurustelen ja ihastukseni on siitä tietoinen.Olenkin sanonut jättäväni mieheni siinä vaiheessa jos ja kun suhteemme olisi vakavoitumassa.
Tiedän tekeväni väärin, mutta minkäs ihminen tunteilleen mahtaa...
Eikä tänne sitten kiitos miään kommentteja siitä kuinka huono ihminen olen kun seurustelen ja silti ajatukseni ja tunteeni muualla...
Tunsimme toisemme jo nuoruus ajoilta, niiltä jolloin paineltiin mopoilla pitkin kyliä.
Niistä ajoista vierähti 7vuotta tähän nykyisyyteen.Silloin ennen en koskaan ollut osoittanut mitään kiinnostusta, olimme vain kavereita.Baareissa olimme nähneet tosiamme aina sillotällöin ja jutelleet kavereina.Olin kyllä aina tiennyt että kyseinen ihminen on jollain tasolla ollut aina kiinnostunut.Kunnes sitten kerran, baarissa taas törmäsimme ja keskustelimme pitkään toisiamme syvälle silmiin katsellessamme.Miehellä aina ollut lasit ja kun se sitten otti ne pois ja näin ne silmät, olin myyty.
Olemme nyt tapailleet tiivisti jo hyvän hetken, ja sovimme ettemme edes hyppää sänkyyn ennen kuin olemme tutustuneet kunnolla jottemme pilaisi jonkin hyvän alkua turhaan säätämiseen.Ainut ongelma tässä on se että minä seurustelen ja ihastukseni on siitä tietoinen.Olenkin sanonut jättäväni mieheni siinä vaiheessa jos ja kun suhteemme olisi vakavoitumassa.
Tiedän tekeväni väärin, mutta minkäs ihminen tunteilleen mahtaa...
Eikä tänne sitten kiitos miään kommentteja siitä kuinka huono ihminen olen kun seurustelen ja silti ajatukseni ja tunteeni muualla...
Vastaukset 3
Vanhimmat
No,
jos en kerran saa sanoa, kuinka huono ihminen olet, niin eipä minulla oikeastaan ole tuohon tekstiisi mitään kommentoitavaa.
Sinä se vaan koit tarvetta avautua? Jos joku vaikka sattuisi paikalle ja siunaisi petoksesi?
Mitäs jos me kaikki opittaisiin siihen, että seurustelukumppaneita olisi hyvä pitää YKSI KERRALLAAN? Koiria, kissoja, marsuja ja heppoja voi sitten pitää useampia - ja kavereita.
Juu - ja silmiin katsomalla se ikuinen rakkaus syttyy, näin meille kertoo kioskikirjallisuuden helmet. Kuulkaas, ikuinen rakkaus ei syty, se posottaa hiljalleen kuin minimaalinen tunturimopo ja sammahtelee välillä.
Hyvä, että tiedät tekeväsi väärin - sitten sinulle ei tarvitse sitä rautalangasta vääntää. Senkus jatkat vaan, kun kerran noin suvereenisti pääsit vauhtiin.
Aloittajan motiivi kirjoittaa tänne palstalle on hämärän peitossa. Olisiko sellainen vanhanaikainen elin kuin OMATUNTO alkanut kolkuttaa?
meillä vaan vierähtäny jo 33 vuotta...aina välillä törmätty ja nyt sit rakkaus roihahti täysillä.....ei kai kohtalolle mitään voi...onnea teillekin!