Ystäväpiiristä

Hei!
Meillä on yski moku-pariskunta kaverina,mies tulle samasta maasta kun mieheni.
Miehelläni on paljon kavereita suomessa ja viettää aika paljon aikaa niitten kaa.
Omat ystävät on aika pitkälle menneet omia teitä ja nähdään sillion ja tällöin..
Useimiten vietämme iltaa mieheni ja hänen kavereiden kaa koska nämä kaverit ovat ollat minunkin kavereita enne kun tapasin mieheni.

Vanhat ystävät eivät ole selkäänsä kääntäneet, välillä oikein ihmetyttää miten olen niin hyviä ystäviä löytänytkin, että sietävät välillä kuukausien tauon ja ovat edelleen yhtä ihania.. Mies ei ole vanhoihin ystävyyssuhteisiin vaikuttanut oikeastaan mitenkään; alussa jotkut ujostelivat kun piti puhua englantia ja kaikkea sellaista kamalaa ;)

Olen kyllä tutustunut todella moneen ulkomaalaisen vaimoon tai tyttöystävään sen jälkeen kun mies tuli Suomeen. Tällä hetkellä aktiivisimmat ihmissuhteet ovatkin marokkolaisen vaimon ja tunisialaisen vaimon kanssa, mikä johtuu kyllä pitkälti siitä, että he ovat kotona lasten kanssa ja siten heitä pystyy yleensä näkemään silloin, kun on esim. arkivapaa. Omaan kotiinkin tulee helpommin kutsuttua niitä, joita mieskin tosissaan haluaa tavata, eli pääasiassa arabimiehiä puolisoineen. Olen hakeutunut porukkaan, jossa on ulkomaalaisten puolisoita, ja viihdyn heidän kanssaan oikein hyvin. Joskus tehdään jotain yhdessä, siis niin että puolisotkin pääsevät mukaan, ne ulkomaalaiset, ja tuntuvat varsin hyvin miehetkin yhdessä viihtyvän.

Miehen kaverit ovat pääasiassa omanmaalaisia, pari kolme on sellaisia, joiden kanssa useimmiten aikansa viettää. Tuntee kyllä suurin piirtein kaikki kaupungin arabit ja tuntemattomiakin tervehditään ;) Meillä on sosiaalinen elämä siis ihan mallillaan. Suomalaisia kavereita ei miehellä kovasti ole, mutta ei niitä juuri nyt kaivatakaan.

Minä olen aina ollut sellainen, jolla on ollut tiukka sydänystävien piiri ja muut tuttavat ovat sitten olleet vain niitä tuttavia, joita tavataan jos satutaan kohdalle ja jos ei satuta, niin eipä juuri kaivatakaan. Tuttavat ovat edelleen tuttavia ja sydänystävät ovat pysyneet menossa mukana - kukaan ei ole ulkomaalaista puolisoa katsonut karsaasti. Äitiys on myös tuonut joukkoon pari uutta läheistä "mammakaveria", joten rinki on suurentunut.
Miehen kautta tuttavia on tullut Suomessa asuvista albaaneista, osa heistä läheisiä ystäviä vaimoineen ja lapsineen kaikkineen, osa oikeastaan vain mieheni tuttavia/ystäviä. Monikulttuurisia pareja ystävinä meillä on neljä ja yksi eronnut pariskunta. Miehellä on myös suomalaisia koulu- ja työkavereita, joista yhden tyttöystävineen tunnen myös minä hyvin. Muut ovat ainakin toistaiseksi vain mieheni kavereita.
Emmekä ole koskaan kohdanneet mitään rasismia tai hyljeksintää mieheni kansalaisuuden vuoksi, joten en osaa vastata ovatko akateemiset duunareita hyväksyvämpiä. Molempia löytyy ystävä/tuttavapiiristä.

Me tapasimme myös miehen kanssa ulkomailla, ja hänen muutettuaan Suomeen odottamassa olivat kaikki mun ystäväni. Eli ei ole kukaan karsastanut tai lopettanut yhteydenpitoa miehen Suomeen tulon jälkeen.

Mies sai Suomeen muutettuuaan onneksi todella pian myös ihan omia tuttuja kielikurssiltaan. Yksi näistä sen aikaisista tuttavista on edelleen erittäin hyvä ystävä tyttöystävänsä kanssa sekä miehelleni että minulle. Ranskalainen, seurustelee suomalaisen tytön kanssa.

Alkuvaiheessa mies sai tuttuja juuri noiden kielikurssien kautta, mutta sitten kun työn vuoksi muutti toiseen kaupunkiin tuttavia on löytynyt työn kautta. Täällä uudella paikkakunnalla minäkin olen joutunut ihan samaan tilanteeseen kuin hän, eli aloittamaan koko sosiaalisen verkoston luomisen ihan alusta. Täällä suurin osa ystävistä onkin sitten tullut miehen kautta. Täältä mies on myös löytänyt ensimmäisen, ihan oman suomalaisen oikean ystävänsä, ja hänestä on tullut hyvä ystävä myös minulle.

Muuten tunnetaan jokunen pariskunta miehen työn kautta, joista toinen on ihan suomalainen ja toinen suomalais-espanjalainen. Miehelläni ei ole kovin paljon maanmiehiään kaverina. Ei ole kuulema vielä tavannut niin kovin montaa mukavaa marokkolaista jonka kanssa voisi oikeasti ystävystyä. Kansalaisuus ei kuulema ole ainoa syy ystävystyä. Yksi marokkolais-venäläinen ystäväpariskunta löytyy kuitenkin, siis mies Marokosta ja nainen Venäjältä.

Eli siis uudet tuttavuudet tuppaa aina vähän luonnostaankin olemaan kaksikulttuurisia pariskuntia tai ulkomaalaisia sinkkuja esim. miehen työn kautta, mutta joukossa on onneksi muutama ihan supisuomalainenkin. Tosin näiltä uusilta, suomalaisilta tuttavilta löytyy kyllä selvästi yhteisinä piirteinä avoimuus, hyvä kielitaito ja koulutus. Vanhat ystävät taas on säilyneet entisellään ja ovat ottaneet miehen vastaan hyvin. Heidänkin yhteiset piirteensä kyllä ovat avoimuus, hyvä kielitaito ja koulutus.

Entiset ystävät ovat tallella. Lapsuudenystävissä löytyy tietenkin niin duunaria kuin tohtoriakin. He kuitenkin luottivat heti kättelyssä arviointikykyyni eikä ennakkoluuloja syntynyt.

Ystäväpiiri on kirjavan kansainvälinen niinkuin melko automaattisesti ulkomailla asuessa. Suurin osa suomalaisistakin paikallisista kavereista on moku-suhteessa, suomi-enkku pari on yleisin.

Olemme molemmat työelämässä ja opiskelleet yliopistossa maisteriksi asti. Kaverit ovat lähinnä molempien entisiä opiskelukavereita ja entisiä ja nykyisiä työkavereita, pääasiassa muita eurooppalaisia ja amerikkalaisia.

Mieheni on alunperin Egyptistä kotoisin, mutta hänellä ei ole nykyään yhtään tuttavaa siltä suunnalta, hän ei hakeudu näiden seuraan, ennemminkin välttelee. Meillä ei siis ole yhtään juuri meidänlaistamme moku-tuttavapariskuntaa.

Mies on itse sitä mieltä, että hyvä ja kohtelias käytös, siisti pukeutuminen ja iloinen ilme ovat aina kaikkein parhaiten karistaneet ulkomaalaisuudesta johtuvia ennakkoluuloja. Hän itsekin usein arvostelee niitä maahanmuuttajia, jotka vetelehtivät kaupungilla ja vetävät naama väärinpäin sätkää paskaisissa verkkareissa. Hän sanoo itsekin suhtautuvansa tällaisiin ihmisiin ennakkoluuloisesti. Mies sanoo, että jokainen voi omalla käytöksellään ja antamallaan yleisvaikutelmalla vaikuttaa siihen miten häneen suhtaudutaan.

Minä menetin monta ystävää, moni lakkasi pitämästä yhteyttä, osa sanoi suoraan ihmettelevänsä että miten sekaisin minä olen mennyt kun alan suhteeseeen mustan miehen kanssa.
Osa sitten vain lakkasi soittelemasta, pitämästä yhteyttä, alkoi vältellä.
Osa ystävistä on säilynyt, ystävyys ihan ennallaan.
Työkaverit kohusivat kovasti, minun työpaikalla ei yleensä seurustella afrikkalaisten kanssa, joten siellä se oli monelle ihmetyksen aihe, ja minua solvattiin myös päin näköä.
En ollut varautunut tällaiseen, koska en ollut ennen ollut MOKU-suhteessa, joten se loukkasi.
Mutta olen sittemmin ajatellut, että en voi vaikuttaa kaikkien asenteisiin, ja että tosi ystävät jäävät.