...ovat käsittääkseni seuraavia (ainakin):
1. pääsy samoihin töihin kuin miehet (niihin kivoihin) - keskimäärin yhtä usein
2. sama palkka samasta työstä
3. vähemmän kotitöitä (- tai ainakin saman verran miehille?)
4. ei-toivottu miesten naisiin kohdistuva kommentointi ja "sosiaalinen paine" pois
5. enemmän subjektiivisuutta ja tunnetta yhteiskuntaan - pois "objektiivisuuden harhasta"
6. enemmän valtaa. (saman verran kuin "miehillä"? - ja myös sitten vastuuta)
----
Tähän asti yllä oleviin kysymyksiin on suhtauduttu, niin kuin noiden asioiden eteneminen olisi pois "miesten saavutetuista eduista". Ehdotan toisenlaista ajattelutapaa - miten saavuttaa nuo asiat, että naisille tulisi "yhtä helppoa ja kivaa" kuin miehillä on?
1. valitaan (edelleenkin?) ihmiset töihin heidän kiinnostuksensa ja kompetenssinsa mukaan
2. pois ammattiliittovaltaisesta palkkapolitiikasta, tulospalkkaus joka alalle
3. naiset laskevat kotityöinnokkuutensa samalle tasolle kuin partnerinsa (jos elävät yhdessä jonkin kanssa, joka ei ole innokas tekeen), tai sitten mies saa elää omassa huoneistonosassaan, käyttää omia astioitaan jne., ettei sotke naisten juttuja. (tämä voi jopa toimia). Jos on tehty lapsia, niin sitten tunnit ja työtehtävät ylös (tuntilaskenta on myös työelämän projekteissa hyvä olla - eikä vie paljon energiaa...) -> yksi keino voi olla myös tuntihinta, jonka toinen osapuoli suorittaa toiselle välttämättömyyksiksi katsotuista kotitöistä. Yksi vaihtoehto voisi olla kotiavun palkkaaminen ja palkallisen kotityön verottomuus - olisi hyvä jos sekä korkeasti koulutettu nainen ja mies voisivat keskittyä siihen työhön jota parhaiten taitavat eikä hukata aikaa siihen, mitä vähemmän koulutettu ihminen voi tehdä halvemmalla.
4. NAisille varataan omia kapakoita, klubeja ja virkistysalueita, jossa saavat olla rauhassa miehiltä... voisi olla hyvä bisnes? Kun miehellä on ikävä naista ja näkee harvemmin, niin muistaa sitten olla kohteliaskin...
5. Tunteen määrää päätöksenteossa voisi seurata joillakin mittareilla, ja tunneäly pitää ottaa ehdottomasti pääsyvaatimukseksi ja testattavaksi asiaksi julkisiin virkoihin.
6. Jaetaan ihmisille valta-asemia oikeasti kompetenssin perusteella - tähän tarvitaan asiantuntijaraatia ja akateemista debattia. Kansa esimerkiksi on liian tyhmää päättämään joka tapauksessa omista edustajistaan...
Mutta yleensäkin, miehet voinevat jatkossakin pitää huolta saavuttamistaan eduista ja niiden kehityksestä - naiset saavuttavat saman tason (ja samat haitat - kuten lisääntyneen stressin jne.) kun osaavat verkottua ja hypätä tähän nykyelämän oravanpyörään mukaan yhä suuremmalla joukolla.
"saavutetuista eduista luopumisen" ajatus koskee sitä, että on olemassa tietty kakku, jota pitää jakaa nyt eri tavalla. Keskitytään ennemmin luomaan "uusia kakkuja". Naisten lisääntynyt aktiivisuus luo uutta, ja heille tulee sitä myötä tilaa ja valtaa yhteiskunnassa. Kompetenttien miesten tarvitsee tuskin mistään luopua.
Eräs feminismin harha on ollut miesten syyttely ja "taisteluhenki" ja implisiittinen oletus siitä, että miehet "luopuisivat" jostakin naisten hyväksi... itse uskoisin että pätevät naiset luovat itse oman tilansa - verkottumalla sekä muiden pätevien naisten että miesten kanssa.
1. pääsy samoihin töihin kuin miehet (niihin kivoihin) - keskimäärin yhtä usein
2. sama palkka samasta työstä
3. vähemmän kotitöitä (- tai ainakin saman verran miehille?)
4. ei-toivottu miesten naisiin kohdistuva kommentointi ja "sosiaalinen paine" pois
5. enemmän subjektiivisuutta ja tunnetta yhteiskuntaan - pois "objektiivisuuden harhasta"
6. enemmän valtaa. (saman verran kuin "miehillä"? - ja myös sitten vastuuta)
----
Tähän asti yllä oleviin kysymyksiin on suhtauduttu, niin kuin noiden asioiden eteneminen olisi pois "miesten saavutetuista eduista". Ehdotan toisenlaista ajattelutapaa - miten saavuttaa nuo asiat, että naisille tulisi "yhtä helppoa ja kivaa" kuin miehillä on?
1. valitaan (edelleenkin?) ihmiset töihin heidän kiinnostuksensa ja kompetenssinsa mukaan
2. pois ammattiliittovaltaisesta palkkapolitiikasta, tulospalkkaus joka alalle
3. naiset laskevat kotityöinnokkuutensa samalle tasolle kuin partnerinsa (jos elävät yhdessä jonkin kanssa, joka ei ole innokas tekeen), tai sitten mies saa elää omassa huoneistonosassaan, käyttää omia astioitaan jne., ettei sotke naisten juttuja. (tämä voi jopa toimia). Jos on tehty lapsia, niin sitten tunnit ja työtehtävät ylös (tuntilaskenta on myös työelämän projekteissa hyvä olla - eikä vie paljon energiaa...) -> yksi keino voi olla myös tuntihinta, jonka toinen osapuoli suorittaa toiselle välttämättömyyksiksi katsotuista kotitöistä. Yksi vaihtoehto voisi olla kotiavun palkkaaminen ja palkallisen kotityön verottomuus - olisi hyvä jos sekä korkeasti koulutettu nainen ja mies voisivat keskittyä siihen työhön jota parhaiten taitavat eikä hukata aikaa siihen, mitä vähemmän koulutettu ihminen voi tehdä halvemmalla.
4. NAisille varataan omia kapakoita, klubeja ja virkistysalueita, jossa saavat olla rauhassa miehiltä... voisi olla hyvä bisnes? Kun miehellä on ikävä naista ja näkee harvemmin, niin muistaa sitten olla kohteliaskin...
5. Tunteen määrää päätöksenteossa voisi seurata joillakin mittareilla, ja tunneäly pitää ottaa ehdottomasti pääsyvaatimukseksi ja testattavaksi asiaksi julkisiin virkoihin.
6. Jaetaan ihmisille valta-asemia oikeasti kompetenssin perusteella - tähän tarvitaan asiantuntijaraatia ja akateemista debattia. Kansa esimerkiksi on liian tyhmää päättämään joka tapauksessa omista edustajistaan...
Mutta yleensäkin, miehet voinevat jatkossakin pitää huolta saavuttamistaan eduista ja niiden kehityksestä - naiset saavuttavat saman tason (ja samat haitat - kuten lisääntyneen stressin jne.) kun osaavat verkottua ja hypätä tähän nykyelämän oravanpyörään mukaan yhä suuremmalla joukolla.
"saavutetuista eduista luopumisen" ajatus koskee sitä, että on olemassa tietty kakku, jota pitää jakaa nyt eri tavalla. Keskitytään ennemmin luomaan "uusia kakkuja". Naisten lisääntynyt aktiivisuus luo uutta, ja heille tulee sitä myötä tilaa ja valtaa yhteiskunnassa. Kompetenttien miesten tarvitsee tuskin mistään luopua.
Eräs feminismin harha on ollut miesten syyttely ja "taisteluhenki" ja implisiittinen oletus siitä, että miehet "luopuisivat" jostakin naisten hyväksi... itse uskoisin että pätevät naiset luovat itse oman tilansa - verkottumalla sekä muiden pätevien naisten että miesten kanssa.
Vastaukset 37
Vanhimmat
2. pois ammattiliittovaltaisesta palkkapolitiikasta, tulospalkkaus joka alalle
Erittäin hyvä idea, mutta edellyttää äärimmäistä yksityistämistä: eli jokaisen maksettava käypä hinta terveydenhuollosta, koulutuksesta, turvallisuudesta ynnä muusta. Tämä on ainoa keino nähdä esimerkiksi poliisien, sairaanhoitajien, lääkärien, opettajien ynnä muiden työn käypä arvo. Sairaalat yksityisiksi, poliisivoimat yksityiseksi, peruskoulut, yliopistot ynnä muut koulut yksityisiksi. Kuulostaako hyvältä?
4. Naisille varataan omia kapakoita, klubeja ja virkistysalueita, jossa saavat olla rauhassa miehiltä... voisi olla hyvä bisnes? Kun miehellä on ikävä naista ja näkee harvemmin, niin muistaa sitten olla kohteliaskin...
Joo kaada itsellesi vaan...minähän en miehettömään baariin mene!
5. Tunteen määrää päätöksenteossa voisi seurata joillakin mittareilla, ja tunneäly pitää ottaa ehdottomasti pääsyvaatimukseksi ja testattavaksi asiaksi julkisiin virkoihin.
Sosiaaliset taidot ovat tämän päivän valtti työmarkkinoilla jo nyt: kusipäätä aika harva haluaa palkata. Jos muistat, niin kohdan kaksi mukaan julkisia virkoja ei enää ole: kaikki yksityiseksi ja tulospalkkaus on mahdollista.
...tulospalkkauksella tarkoitin lähinnä yksityistä sektoria, mikä tarkennukseksi, jossa silti ammattiliitot "jyräävät" (esim miesvaltainen paperiliitto painostaa vastoin markkinamekanismeja ja pitää palkkoja keinotekoisen korkealla...)
Miehenä joskus käyn mielelläni naisettomassa ympäristössä... eikä siinä ole mitään ihmeellistä. Miesten kanssa on kivempi rentoutua joskus, ja naiseni kanssa joskus, riippuu tilanteesta.
Tunneälyn ja sosiaalisten taitojen suhteen oma kokemukseni on, että niitä löytyy keskimäärin yhtä vähän/paljon molemmilta sukupuolilta. Se, että naisia pidetään tunteellisempina kuin miehiä, ei sinänsä kerro, että naisilla olisi sosiaalisia taitoja välttämättä enemmän kuin miehillä.
Juuri eilen vaimoni ystävätär kävi kylässä - nelikymppinen itsenäinen nainen. Ja hän yllättäen kertoi omassa työyhteisössään naisten kadehtivan toisiaan, jos toinen sattuu tienaavan enemmän - kertoi, että miehet kommentoivat hänelle (tienaa enemmän kuin useat miehet alallaan) vain että hyvä juttu - kun tulospalkkaus tulee esille... Ja hän oli vakaasti sitä mieltä, että miesten kanssa on kivempi tehdä duunia, niin ei ole tunnerasitteita, jos sattuu menestymään. Aika jännä juttu. (Hän on tosin ulkomaalaissyntyinen, ja juuri kotimaiset naiset eivät tahdo sulattaa kun hän menestyy).
...aika usein juuri julkisiin virkoihin katsotaan "muodollista pätevyyttä" enemmän kuin mitä sosiaalisia taitoja.
Seurauksena on se, että "möllejä" (sekä miehiä että naisia) tulee valituksi papereittensa pohjalta.
Eli ainakin julkishallinnon puolella pitää katsoa myös sitä, miten yhteistyökykyisiä kanditaatit ovat - paljon enemmän kuin nyt.
Silloin yhteistyökykyisempi nainen (esim. kollegoittensa kommenttien pohjalta) voisi tulla valituksi ohi muodollisesti pätevämmän paperimiehen, tai "mukava heppu" tulla valituksi muodollisesti pätevämmän "riidankylväjänaisen" sijaan.
Nykyisin juuri näin ei julkisten virkojen suhteen tosin kukaan ainakaan miesten kysessä ollessa uskalla tehdä naisen ohittaakseen - ettei tule oikeustupajuttuja, tuskin tosin uskaltaa päin vastoinkaan. Eli paperit nykyisin ratkaisee - ainakin akatemiassa.
etteivät miehet kadehdi muitten parempia palkkoja? Puhu pukille, KAIKKI kadehtivat. Mitä pahaa siinä? Vaimosi ystävätär ei joko ymmärrä kieltä riittävästi tai sitten suomalaista kulttuuria, kuka nyt suoraan menee toiselle tunnustamaan, että palkkasi on mielestäni liian hyvä?
Tulospalkkauksesta: entäpä silloin, kun ihminen sairastuu, vanhenee tai työkyky heikkenee jostain muusta syystä tilapäisesti tai pysyvästi? Elämisen suunnittelu heittelehtisi epävakaasti. Kannatan tuloksen käyttöä kannusteena, mutta ainoana palkkausmuotona se ajaisi erittäin stressaavaan työympäristöön ja elämänhallinnan ennakoimattomuuteen.
Ei kaikki kadehdi puhu vain omasta puolestasi.
tekopyhä, valehtelija tai elelet toisten rahoilla elämäntapahurskastelijana.
paljon "möllejä" töissä?
Esim. professoreina?
...usein epäilen itseänikin, kun olen oikein itsekriittisellä tuulella. Tosin kaikki yksilöt ovat möllejä useimpien sellaisten yksilöiden mielestä, jotka eivät jaa samoja arvoja ja toimintamalleja...
Eli mölliyskin lienee lopulta suhteellista.
...tuota kadehtimiskysymystä.
Itse omassa työssäni olen juuri mieskavereilta saanut eniten tukea (pyytämättäkin) ja vinkkejä siitä, miten voisin kohottaa omaa palkkaani työssäni (esim. missä vaiheessa pitää vetää mistäkin narusta). En ole siis kokenut miesten taholta kademieltä palkkani suhteen.
Yhdeltä naiskollegalta, kuultuaan palkastani (hänen palkkaansa en tiedä) kuulin: "ai, se on niin paljon!... ja sitten tuli vähäksi aikaa vaivautunut hiljaisuus".
Vaimoni ystävättären (eronnut, itsenäinen ja hyvin toimeentuleva nainen, paljon ulkomailla matkusteleva...) kommentteja en lähde sen enempää ruotimaan, mitä tuohon totesin.
Eräs yliopistomme naisihminen, joka vastaa opetuksen kehittämisestä ja on aika vaikutusvaltaisessa asemassa, sanoi myös vähän samaa, että eräs naisasialiikkeen tärkeimpiä tehtäviä on kasvattaa juuri tytöt pois tietynlaisesta "prinsessakulttuurista", jossa vahvat tytöt rakentavat suosikkiasemaansa heikompien tyttöjen kustannuksella. Hän oli myös todennut, että miehet osaavat tukea toisiaan jotenkin luontaisesti paremmin.
Nämä ovat naisilta kuulemiani kommentteja.
Tiedän myös miehiä, joista mulle ei ole tukea - usein jopa päinvastoin on ollut haittaa. Pyrin olemaan olematta ko. tyyppien kanssa tekemisissä.
Akateemisessakin maailmassa etenkin pohjoismaissa on yhä enemmän tulossa esiin sekin, kuinka paljon esim. tutkija hyödyntää itsensä ohella myös yhteisöään. Yhteistyötaidot nousevat siis yhä enempi esille.
Tuosta tulospalkkauskommentistasi olen jotakuinkin samaa mieltä - tosin juuri feministit käyttävät sitä argumenttina sanoessaan "samasta työstä sama palkka" - silloin juuri on alettava mittaamaan tulosta. Eikä esim. otettava huomioon asioita, jolloin vaikkapa äitiyslomalta töihin tulevalla naisella tai isyyslomalta tulevalla miehellä menee aikaa opetella työ taas vähän uudestaan, kun maailma on nitkahtanut sillä aikaa "eteenpäin".
Proffa, jos tulkitsen kommenttisi oikein, niin sinun mielestäsi mieskolleegat ovat solidaarisia ja naiset kateellisia. Minun kokemukseni työyhteisöistä on toisenlainen, en voi vetää rajaa sukupuolen perusteella. Yhteistyökyky, tiimivalmiudet, osallistavuus ja osallistuvuus yms riippuvat mielestäni ensisijaisesti yksilöistä itsestään ja toiseksi työyhteisön kulttuurista (millaista työilmapiiriä ja toimintamalleja suositaan).
Ehkä tulkitset paremmin miesten keskeisen tuen tueksi, mieskulttuurissa kun todennäköisesti elätte laitoksellanne. Naisen hiljenemisen ymmärrän täysin, hän on todennäköisesti alipalkattu kuten naiset yleensä.
Kommenttini kateudesta lähti siitä, että naisten palkat (siis myös palkat eikä vain uratie) yleensä ovat miesten palkkoja matalammalla tasolla, jopa samasta työstä (toisin kuin TT väittää). On täysin perusteltua ja oikein vertailla palkkausta ja olla myös "kateellinen" (tulkitsen kateellisuuden tyytymättömyydeksi). Kateudessa on sekä hyvät että huonot puolet. Myrkyttynyt kateus on sen sijaan pahaksi jo kateelliselle itselleenkin, muista puhumattakaan.
Olen aikaisemminkin ollut sitä mieltä, että äitiyslomat pitäisi lakisääteisesti muuttaa vanhempainlomiksi fifty-fifty-periaatteella: äidin ja isän on jaettava "loma" tasan puoliksi, ilman laistamismahdollisuutta. Olisi monessakin mielessä tasapuolista.
"Ehkä tulkitset paremmin miesten keskeisen tuen tueksi, mieskulttuurissa kun todennäköisesti elätte laitoksellanne. Naisen hiljenemisen ymmärrän täysin, hän on todennäköisesti alipalkattu kuten naiset yleensä."
Kun kollegasta puhuttiin, tarkoitettiin todennnäköisesti suhteellisen samaa työtä tekevää henkilöä...Paljon on vielä tekemistä ja tätä en kateuden piikkiin laittaisi, vaan jos kyseinen nainen olisin, alkaisin pakkailla laukkujani, ja etsiskellä työpaikkaa, jossa minua arvostetaan.
ainakin minä sain puhelun yliopistomme naispuoliselta palkanlaskijalta, hän kysyi miksen hae ikälisiä. En tiennyt, että minulla on oikeus niihin, kun olen pääsääntöisesti ollut yksityisellä sektorilla. Hyvin ystävällistä, mielestäni.
Kerrankin noin päin:) Positiivista...
Mutta uskon itse, että suurin ongelma naisten uralla etenemisen tiellä ovat miehet, jotka kokevat epäoikeudenmukaiseksi naisten saman palkan, koska he mielestään tekevät enemmän töitä ja ottavat enemmän vastuuta, kun naiset jäävät usein vauvalomille ja vauvalomien takia eivät voi antaa työelämälle yhtä paljon.
Ratkaisu ei ole jättää synnyttämättä, vaan tasata hoitovastuuta siten, että naisten mahdollisuudet työelämässä nousisivat samalle tasolle miehen kanssa.
Tiedoksesi, että yliopistoissa niin kuin muissakin valtion laitoksissa palkkaa maksetaan sen viran palkkaluokan mukaan, jota kukin sattuu hoitamaan. Sukupuolella ei ole mitään tekemistä asian kanssa.
Sanoin, että kyseinen nainen on todennäköisesti alipalkattu. Mitä se on: hän on pitkälle koulutettu, mutta saa Suomessa keskimääräisesti matalaa palkkaa, myös proffan hommaan verrattuna kiusallisen matalaa. Tiedän kyllä valtion palkkaluokat. Viittasin myös uraan, naisten on ollut miehiä vaikeampi päästä ylöspäin myös korkeakouluhierarkiassa ja on varmaan vieläkin.
Yksityisillä markkinoilla samasta työstä maksetaan edelleen erilaista palkkaa sukupuolesta riippuen, TT:n tutkimus väitää muuta. Miehiä sijoitetaan korkeampiin palkkaluokkiin ja selitetään työ muka vaativammaksi. Miehet heivautetaan myös helposti palkkaluokkien yläpuolelle. Silti työnkuvat ja tulokset saattavat olla samanlaisia kuin huonommin palkatuilla naisilla.
... ei kelpaa palkan perusteeksi, siihen tarvitaan työnantajalle tuotettua lisäarvoa.
Koulutetut akateemiset naiset saavat tulevaisuudessa kauhukseen havaita maksavansa miespuoliselle putkimiehelle tunnin työstä enemmän kuin mitä itse tienaavat päivässä. Tulee olemaan hauskaa nähdä, millaisen itkun ja hammasten kiristyksen feministit tästä asiasta saavat aikaan.
... tulevaisuudessa? Tätähän se on ollut koko ajan. Putkimies ym., paperikoneenhoitajasta puhumattakaan, saa parempaa palkkaa kuin koulutettu ihminen, eräitä superjohtajia lukuunottamatta. Miten me feministit olemme tämän saaneet aikaan? Alitat nyt itsesi Juntti.
...aloin miettimään, että onko mulla varaa yleistää - ei varmaankaan.
On vain tuo yksi naisihminen, jonka kanssa olen keskustellut palkoistani (ne ovat muuten akateemisella alalla julkisia, nimitysprosessin yhteydessä tulee dokumentit, joista kaikki voi tarkistaa halutessaan tiedekunnasta, paljonko toiset tienaa...). Palkkaluokat rules.
On hyvä, jos naiset aktivoituvat neuvottelemaan palkoistaan enemmän - käsittääkseni miehillä on joskus paremmat palkat siksi, kun ovat ottaneet asian aktiivisesti esille, kun taas "keskimäärin" naiset eivät neuvottele. Esim. nykyisessä työpaikassani on yleinen politiikka, että aina ensin tarjotaan alinta palkkaluokkaa - ellen (tuon kaverin suosituksesta) olisi hoksannut älähtää ennen kuin hyväksyin nimitykseni, olisi omakin palkkani kolme palkkaluokkaa alempi. Erityisesti syytä on hienovaraisesti katsoa, onko muualla mahdollisuuksia ja vihjaista asiasta jne...
Eli yhden naisihmisen kommentin pohjalta en tee yleistystä että naiset olisivat kateellisia yleensä. Olen samaa mieltä, että naisten on syytä olla tyytymättömiä, jos ovat alipalkattuja, juuri siihen suuntaan, missä siihen voi vaikuttaa (johtoon päin) - ja tarvittaessa ja jos tilaisuus siihen on, myös äänestää jaloillaan. (TYytymättömät miehetkin tekee sitä, ja yllätys yllätys, palkkaansa tyytymättömiä miehiäkin vielä taitaa työmarkkinoilta löytyä ;-)
Omassa perheessäni on ollut vähän hankala pitää isyyslomaa, kun vaimolla ei ollut duunia kun lapset syntyivät (oli opiskelijana tuolloin...) - silloin isyysloma romauttaa heti koko perheen tulotasoa aika rajusti tuolta kuulta. Eli, ei aina kannata kaikkiin tapauksiin yleistääkään. Uskon, että monet perheet haluavat valita isyysloman, joskin joissakin on taloudellisten realiteettien takia pakko pitää paremmin ansaitseva osapuoli mahd. paljon töissä (esim. nykyisessä lapsiperheen verotustilanteessa jne...). Taloudelliset realiteetit usein ajavat ideaalien edelle.
Eli:
1. En voi omasta puolestani yhden tapauksen pohjalta sanoa, että olisin yleisesti naisten kateellisuudesta mieltä, jota ehdotit minun mahdollisesti olevan - aiemmin siteerasin tuttavanaisen kommenttia, että hänen kokemuksensa mukaan hänen osaltaan näin on (työskentelee naisvaltaisella alalla... osin tulospalkatulla vieläpä)
2. Tuo ehdotuksesi vanhempainlomista on hieno ja kannatettava, kunhan ei unohdeta tiukoilla olevien lapsiperheiden taloudellisia realiteetteja (esim. pakottamalla paremmin tienaava puoliso lomalle ja heikentämällä siten perheen taloutta mahd. entisestään). Vapaaehtoisuus purree tässäkin, ja ennemmin vaikkapa kannustimet...
...olen minäkin saanut kertaalleen samanlaisen puhelun - juuri naispuoliselta palkanlaskijalta (jota en edes henk koht tuntenut) - useita vuosia sitten.
Eli tässä oli ainakin naispuolinen ihminen, jolla ei ollut mitään sitä vastaan, että joku toinenkin oikeutetusti tienaa enemmän - sukupuolesta riippumatta.
Tuntui mukavalta. Hyvä naispuoliset palkanlaskijat! (ainakin nämä kaksi, elleivät satu olemaan sama henkilö)
...ehdottamassasi mallissa sitten sinkkumiehet ajaisivat kaikkien muiden ryhmien edelle... koska käytännössä etenkin yksityisellä sektorilla useilla aloilla ratkaisee tuloksen tekeminen.
Jos naimisissa olevat lapselliset miehet pakosti joutuvat olemaan lain takia pois töistä, tulee sinkkumiesten sukupolvi sitten jyräämään. siinä ikäluokassa 20-35.
Sen tiedän, että nuoren naisen (sinkku tai ei) suurin este PÄÄSTÄ töihin on tuo "synnytysriski". En usko, että se on este edetä uralla aktiivisille ja päteville naisille. Paitsi silloin kun se konkretisoituu - silloin se, kuinka paljon kumpikin osapuoli sitten jakaa vastuuta usein määräytyy sen mukaan, paljonko se toinen puoliso tienaa. Useimmiten se paremmin tienaava on pakko taloudellisista reaaliteeteista johtuen työntää töihin - halusi ko. perhe sitä tai ei.
Hoitovapaan aika luonnollisesti ainakin viivästyttää sitten uralla etenemistä - joten kyllä ne lapset sitä hidastaa.
Eli tässäkin mieluummin valtiovallan taholta porkkanaa kuin keppiä - keinoja, joilla tiukoilla olevan lapsiperheen paremminkin tienaava puoliso voisi oikeasti jäädä pidemmäksikin aikaa hoitovapaalle.
Hoitovastuu on joka tapauksessa kummallakin osapuolella. Myös se osapuoli joka tienaa elannon perheelleen käsittääkseni kantaa lapsistansa vastuuta, samoin kuin se, joka käytännössä heitä hoitaa. Ideaalihan olisi, jos näiden asioiden suhteen voisi kunkin pariskunnan omia vapaaehtoisia valintoja kunnioittaa... ja että nykyelämän oravanpyörän realiteetit joskus sallisivat inhimillistenkin arvojen ilmenemistä.
- paperityöhenkilöiden ( lue: miesten) palkkakehityksestä on pitänyt huolen voimakas ammattiliitto ja se, että ala on ollut kansantaloudelle kriittinen
- putkimiesten ja autokorjaajien osalta markkinamekanismit pitävät huolen ko. alan hintatasosta... ja ko. ihmisten tienestit riippuvat sitten usein myös siitä, paljonko ne urakoivat
...en usko, enkä toivo, että feministit saisivat yksityisen sektorin minkään alan palkkakehityksessä aikaan mitään sukupuolesta riippuvaa erityismomenttia - muuten kuin asenneilmaston kautta siten, että naiset hakeutuisivat kilpailemaan myös nykyisille "miehisille" aloille ja päinvastoin.
Mielestäni akatemiassa on valitettavaa myös kiintiöinti - jos esim. tuore naistohtori ilman julkaisurekisteriä valitaan naisille sukupuolen perusteella varattuun yliassistentuuriin (esim. ainakin Ruotsissa ja Norjassa keskustellaan tällaisista) ja hyvän julkaisurekisterin väitöskirjan lisäksi omaava mies ei pääse sellaiseen mitenkään kiinni, on jo systeemissä jotain pielessä. Tällä hetkellä joidenkin virkojen osalta alkaa olla käymässä tällä tavalla, jos tuo keskustelu etenee sanoista tekoihin
(esim. vasta seurasin hakuprosessia, jossa yliassistentuuriin haki nainen, jolla ei ollut väitöskirjaa valmiina, ja ohitti järjestyksessä ulkomaalaisen mieshakijan, jolla oli väitöskirja - tässä tapauksessa tosin olin itsekin samaa mieltä, että ko. naisen elinkeinoelämän kokemus tuohon nimenomaiseen virkaan oli tuota absoluuttista koulutusta parempi, ja kannatin osaltani hengessäni valintaa [vaikka multa ei kysyttykään]).
Esim. Jyväskylän yliopisto on malliesimerkki siitä, ettei eteneminen riipu sukupuolesta, vaan ihmisten pätevyydestä. (Esim. rehtorinvirkoihin valitaan vaalilla henkilökunnan keskuudesta ...) - kaksi kolmesta rehtorista on naisia, ja , kuten tunnettua, vähän aikaa sitten kolme kolmesta oli naisia... Ja heitä ei todellakaan ole valittu kiintiöiden perusteella. Kuten tuskin muuallakaan.
Eli - mikäli (ja kuten tuntuu) naiset joillakin alueilla tarvitsevat rakentavaa rohkaisua, niin pitäköön naisliike ja naisten(kin) keskinäinen solidaarisuus tätä tärkeänä asiana. En itse usko asetelmaan, että abstraktion nimeltä "mies" tarvitsee sen takia luopua mistään, jos hänellä sattuu esiintymään kikkeliä jalkojen välissä enemmän kuin abstraktiolla nimeltä "nainen".
Mentaliteetti "uhrautua naisen hyväksi" on vähän vieras miehelle, samoin kuin se on vieras työelämän mekanismeille.
Terve feminismi keskittyy mielestäni siihen, että miten naiset voivat kehittää kompetenssiaan aloilla, joilla se ei vielä ole päässyt esille, ja miten he voivat sitten myös tuoda kompetenssiaan esille. Kaikkien on syytä nykyoloissakin keskittyä siihen, että miten oikeasti kompetenteimmat ihmiset olisivat oikeissa paikoissa töissä - etenkin jos heidän vastuualueellaan on sellaisista asioista päättää.
Parku alkaa vasta sitten, kun ammattikoulun käynyt mies laskuttaa kymmenen kertaa sen mitä akateeminen nainen tienaa.
"
...ehdottamassasi mallissa sitten sinkkumiehet ajaisivat kaikkien muiden ryhmien edelle... koska käytännössä etenkin yksityisellä sektorilla useilla aloilla ratkaisee tuloksen tekeminen. "
Ei pidä paikkaansa, jos systeemiin tehtäisiin pieni muutos. Nykyisessä järjestelmässä useimmilla aloilla naisen työnantaja maksaa äitiyslomapalkan kolmen ensimmäisen kuukauden osalta. Jos äitiysloma-ajalta ei maksettaisi palkkaa tai sen maksaisivat puoliksi lapsen isän ja lapsen äidin työnantajat, sukupuolien mahdollisuudet urakehitykseen tasavertaistuisivat välittömästi. En itsekään yrittäjänä uskaltaisi palkata ikäistäni nuorta naista juuri kustannussyistä.
...juuri sitten ei kukaan uskaltaisi palkata perheellistä miestäkään - koska olisi riski tasata hänen kulujansa.
Tätä asiaa juuri tarkoitin, että ehdottamasi malli nimenomaan heikentäisi perheellisten miesten asemaa (naimisissa olevien, jolla on velvollisuus huolehtia lapsistaan). Koska perheellisen miehen palkkaamisesta tulisi yhtä iso riski, kuin nuoren naisen palkkaamisesta yleensä.
Malli voisi vähentää avioliittoja ja miesten sitoutumista perheeseen (joita, fundamentaalinen patriarkalisti ;-) kun olen, pidän tärkeinä arvoina) entisestään jo nykyisestä kurjasta tilanteesta.
...edellinen viesti koski siis sitä, että miehenkin työnantaja olisi taloudellisessa vastuussa hoitoajan palkoista.
Jos taas ei maksettaisi palkkaa lainkaan, niin sitten se vähentäisi lapsentekoa.
Meidän perheessä ei tosin vaimo päässyt nauttimaan "palkkaa" kun ei ollut töissä, vaan opiskeli, kun lapset alkoi tulemaan.
Itse olen sitä mieltä, että ei työnantajan pitäisi joutua ihmisen lapsentekoa maksamaan, vaan sen tulisi olla yhteiskunnan homma tukea sitä yleensä - esim. vaikkapa verohelpotusten muodossa pikemminkin kuin suoran rahallisen tuen.
Nimim. "meidän lapsia ei ole työnantajat kustantaneet"
pidän naista alistavina, itsenäisyyden riistävinä, kotiin pakottavina rakenteina. Miksi edes kouluttaa naisia, kun eihän meitä kukaan edes halua palkata nykyisessä tilanteesssa. Burkha päälle vaan ja himaan ketjulla kiinni...kammottava yhteiskunta...
Mielestäni ei ole oikein, että miehen asema työelämässä on rakenteellisista syistä (lainsäädäntö) parempi kuin naisen. Totta kai ehdottamani malli heikentäisi perheellisten miesten asemaa, mutta millainen luulet olevan yksinhuoltajan aseman Suomessa? Millä tavalla nostaiist naisten aseman työelämässä miesten tasolle? Miten jakaisit äitiysloma-ajan palkan? Kuuluuko se työnantajan ja ainoastaan naisen työnantajan maksettavaksi?
Tämä on syy, miksi naiset hakeutuvat julkiselle sektorille matalapalkka-aloille, siellä ovat ainoat varmat työpaikat ja lisääntyminenkin on mahdolista. Sitten on suuri osa meitä, jotka emme voi ajatella lapsia tekevämme vaikka haluaisimmekin..syntyvyys on 1.7 lasta ja laskee koko ajan...
ovat seuraavat
1. Mies sitoutuu perheeseen (kuten nainenkin)
2. Yhteiskunnan tulee tukea tätä.
Ehdottamasi malli olisi suosinut sinkkumiehiä, jonka takia rohkenin sitä vähän kritisoida.
Esim. verotukseen tms. julkiseen tukeen pohjautuva perhettä tukeva malli (jossa sitten voisi velvoittaa molempia sukupuolia esim. hoitovapaille, tilanteesta riippuen, ilman, että ko. perhe kärsii taloudellisesti) olisi paljon parempi kuin työnantajan päälle riskin sysäävä.
Yksinhuoltajien asemasta olen jo aiemmin sanonut, että se on huono ja että sitä pitäisi parantaa... etenkin keskittymällä MYÖS syihin, jotka aiheuttavat yksinhuoltajuutta sen lisäksi, että tuetaan jo vahingon kärsineitä.
Äitiysajan tuki kun olisi pelkästään julkisin varoin hoidettu, esim. helpottamalla myös työssä käyvän henkilön verotaakkaa (esim. hoitovapaan ottavan isän palkka siten, että työnantaja ei maksa ollenkaan palkkaa, mutta muilta kuukausilta saisi sitten verohuojennuksina tuon kuun nettopalkan verran isä käteen...???) - niin kummasti palkattaisiin naisia enempi, kun ainakin tuo suurempi palkkakustannusriski poistuisi, samoin kuin sitten työnantajan ei tarvitsisi maksaa isän(kään) hoitovapaista.
Eli äitiysloman palkka pois naisen(kin) työnantajan kontolta, ja näkymään kerrassaan merkittävinä verohelpotuksina, jotka nettopalkassa kompensoisivat tuon.
Eli kannatan mallia, jossa naisten houkuttelevuutta työelämän objekteina lisätään - en mallia, jossa lähdettäisiin heikentämään naimisissa olevien miesten houkuttelevuutta työelämän objekteina.
Comprendo?
ehdottamani malli olisi suosinut sinkkumiehiä, sekä sinkkunaisia. Suurin osa uratietoisista naisista hankkii lapset pitkälle päälle kolmikymppisenä, eli nykyaikana aika myöhään.
Esittämäni malli olisi tasa-arvoistanut perheellisen miehen ja perheellisen naisen aseman työelämässä, joten en näe, missä olisi ongelma?
"Eli äitiysloman palkka pois naisen(kin) työnantajan kontolta, ja näkymään kerrassaan merkittävinä verohelpotuksina, jotka nettopalkassa kompensoisivat tuon.
Eli kannatan mallia, jossa naisten houkuttelevuutta työelämän objekteina lisätään - en mallia, jossa lähdettäisiin heikentämään naimisissa olevien miesten houkuttelevuutta työelämän objekteina. "
Niin ehkä toimisi, se on ainakin selvä, että nykyinen malli halveksii naisen koulutusta ja uralle pyrkimystä ja siksi syntyvyys laskee koko ajan ja tulevaisuudessa vielä tramaattisemmin.
"Terve feminismi keskittyy mielestäni siihen, että _miten naiset voivat kehittää kompetenssiaan aloilla, joilla se ei vielä ole päässyt esille, ja miten he voivat sitten myös tuoda kompetenssiaan esille. Kaikkien on syytä nykyoloissakin keskittyä siihen, että miten oikeasti kompetenteimmat ihmiset olisivat oikeissa paikoissa töissä - etenkin jos heidän vastuualueellaan on sellaisista asioista päättää."
Tuo paljasti asenteesi: naiset eivät ole päteviä mielestäsi. Kiintiöajattelu on tullut juuri siksi, että kompetentit naiset EIVÄT pääse virkoihin ja toimiin joihin he olisivat ja ovat päteviä. Juuri siksi tarvitaan välivaiheena kiintiöitä, jotta asenteet muuttuisivat. Tämä on kaksiteräinen miekka, koska negatiivisen asenteen omaavat miehet ovat vääntäneet keskustelun kiintiöistä siihen, että epäpätevät naiset saisivat näin parempia mahdollisuuksia ja siitähän ei ole kysymys.
Tässä yhteiskunnassa mies ei tarvitse koulutusta saadakseen erinomaista palkkaa. Nainen tarvitsee koulutuksen, jotta saisi keskinkertaista palkkaa.
Nykyään naiset ovat koulutetumpia kuin miehet, mutta miehet ovat edellä edelleen kaikissa palkkatilastoissa.
Tätä varten tarvitaan feminismiä. Edelleen.
"Hoitovastuu on joka tapauksessa kummallakin osapuolella. Myös se osapuoli _joka tienaa elannon perheelleen käsittääkseni kantaa lapsistansa vastuuta, _samoin kuin se, joka käytännössä heitä hoitaa. Ideaalihan olisi, jos näiden asioiden suhteen voisi kunkin pariskunnan omia vapaaehtoisia valintoja kunnioittaa... ja että nykyelämän oravanpyörän realiteetit joskus sallisivat inhimillistenkin arvojen ilmenemistä. "
Olet poikkeussovinisti ajatellessasi näin, (sovinisti)miehet pitävät naisia huorina, jos naiset jäävät kotiin hoitamaan lapsiaan. Tästä syystä monetkin naiset eivät halua jäädä kotiin hoitamaan lapsia, vaikka oikeasti haluaisivatkin hoitaa lapsiaan kotonaan hellässä huomassaan.
...mun mielestä nuoret hedelmällisessä iässä sinkkunaiset eivät ole käytännössä juuri sen paremmassa asemassa työhönoton suhteen kuin ne naimisissa olevatkaan, nykyisin.
Eli olen käsittänyt, että se riski otetaan aina huomioon - oli nuori nainen naimisissa tai eil
Siksi skenaarioni erisi siinä, että minun mielestäni ehdottamasi malli suosisi juuri sinkkumiehiä.
Nykyisestä mallista olen kanssasi täsmälleen samaa mieltä. Jotain tarttis tehdä. Ja mielestäni juuri yhteiskunnan homma on tulla vastaan siinä, että perheelliset ihmiset tekevät työtä myös suomen tulevaisuuden hyväksi kasvattamalla tulevaisuuden veronmaksajia, jotka sitten pitävät huolta myös lapsettomiksi jääneistä (joko omasta valinnastaan johtuen tai vastentahtoisesti - en halua tässä nyt halveksia lapsettomia...) "uraohjuksista", kun/jos sattuvat makaamaan letkuissa tai muutoin syötettävinä sitten vanhoina... niinkuin omista vanhemmistaankin vastaavassa tilanteessa - toivon mukaan.
Lapsissa on aina yhteiskunnan tulevaisuus - ja siitä tulevaisuudesta huolehtiminen tarvitsee työtä, jonka mielestäni tulisi näkyä Suomen yhteiskunnan arvostuksissa paljon nykyistä enemmän.
...olen edelleen sitä mieltä että tuo kommenttisi koskee 50+ sukupolvea (josta löytyy myös iso osa niistä katkerista naisista, jotka vielä ihan oikeasti ovat joutuneet taistelemaan tuulimyllyjä vastaan ja raivanneet oikeasti tietä tasa-arvolle - tästä olen feministien kanssa yhtä mieltä).
Jostain syystä mulla on paljon parempi kuva nuoremmasta sukupolvesta, että osaavat paljon paremmin olla takertumatta sukupuolikysymykseen - samaten nuoremmalla sukupolvella naiset on jo paremmin koulutettuja ja tässä 10-20 vuoden iässä tulemme yhä enemmän näkemään jopa yli 50% johtajapitoisuuksia naisten hallinnoimina - kun luonnollinen koulutus/kompetenssiyhdistelmä jyrää.
Eli:
1. naiset eivät ole vähemmän kompetentteja ja
2. uskon että se tulee näkymään nuoremman sukupolven luonnollisena urakehityksenä, jossa naiset näyttelevät kohta ehkä valtarooleja monilla alueilla, täysin ilman keinotekoisia kiintiöasetelmiakin.
Eli luotan "naisen" (abstraktiona) kompetenssiin tässä suhteessa enemmän kuin sinä tunnut tekevän. Kiintiöajattelu on mielestäni sen myöntämistä, että "naisressukat" eivät pärjää miehille juuri kompetenssinsa puolesta. Kokemukseni mukaan suom. naiset EIVÄT ole tällaisia ressukoita - siksi esim. useimmat joiden kanssa olen keskustellut naamatusten ja jopa täällä, ovat tuntuneet suhtautuvan esim joskus mun kriittisiinkin kommentteihini ja kokemuksiini "naiseudesta" jopa ajoittain positiivisesti.
Eli, ilmeisesti maailmankuvamme tässä eriävät.
... ei olekaan, että se syrjäyttäisi kysynnän ja tarjonnan lain. Kun akateemisia naisia tuuppaa joka tuutista ja putkimiehet vain vähenevät, niin akateeminen nainen maksaa päivän palkkansa putkimiehelle tunnin työstä, olipa kuinka kova feministi hyvänsä.
Feminismissä piisaa, osa meistä naisista alkaa viimeistään siinä vaiheessa kouluttautua putkimiehiksi. Ei siinäkään hommassa hirveästi voimaa tarvita nykyvälineillä, osaamista kylläkin.
... naisputkimiehelle sata eeroa tunnilta, jos samalla tuntitaksalla saisi miesputkimiehenkin?
Taatusti, käännyttäisin samalla feministiksi, jos ei jo olis. Käyttäisin aina naisputkiMIESTÄ putkihenkilönä.