Hei
Osaako kukaan sanoa, että onko puolisolla oikeutta kiinteistöön, jossa puolisot asuvat, mutta kiinteistö on ostettu toisen puolison ottamalla pankkilainalla?
Avioliittolaissa ei oikein ollut selvyyttä asiaan. Mainittiin vain näin: "Puoliso ei saa ilman toisen puolison kirjallista suostumusta luovuttaa kiinteää omaisuutta, joka on tarkoitettu käytettäväksi puolisoiden yhteisenä kotina. Puolison suostumusta ei kuitenkaan tarvita, jos luovutettava omaisuus on tarkoitettu käytettäväksi pääasiallisesti muuhun tarkoitukseen ja jos kotia ja siihen liittyvää maa-aluetta ei voida jättää luovutuksen ulkopuolelle alentamatta merkittävästi kiinteän omaisuuden arvoa. Mitä tässä momentissa säädetään kiinteästä omaisuudesta, koskee myös toisen maalla olevaa rakennusta ja käyttöoikeutta maahan. Luovuttamiseen rinnastetaan myös kiinteän omaisuuden antaminen vuokralle tai muun sitä koskevan käyttöoikeuden perustaminen."
Osaako kukaan sanoa, että onko puolisolla oikeutta kiinteistöön, jossa puolisot asuvat, mutta kiinteistö on ostettu toisen puolison ottamalla pankkilainalla?
Avioliittolaissa ei oikein ollut selvyyttä asiaan. Mainittiin vain näin: "Puoliso ei saa ilman toisen puolison kirjallista suostumusta luovuttaa kiinteää omaisuutta, joka on tarkoitettu käytettäväksi puolisoiden yhteisenä kotina. Puolison suostumusta ei kuitenkaan tarvita, jos luovutettava omaisuus on tarkoitettu käytettäväksi pääasiallisesti muuhun tarkoitukseen ja jos kotia ja siihen liittyvää maa-aluetta ei voida jättää luovutuksen ulkopuolelle alentamatta merkittävästi kiinteän omaisuuden arvoa. Mitä tässä momentissa säädetään kiinteästä omaisuudesta, koskee myös toisen maalla olevaa rakennusta ja käyttöoikeutta maahan. Luovuttamiseen rinnastetaan myös kiinteän omaisuuden antaminen vuokralle tai muun sitä koskevan käyttöoikeuden perustaminen."
Vastaukset 18
Vanhimmat
on oikeus.Kiinteistö on molempien nimissä yleensä silloin jos talokin on.
Mistä kohtaa luit, että talo on molempien nimissä?
Jos teillä ei ole minkäänlaista avioehtoa, niin nettovarallisuutenne menee jakoon tasan 50/50, sillä avioliitto tuo aina mukanaan automaattisesti avio-oikeuden ellei sitä suljeta avioehdolla pois. Se kuka omaisuuden on maksanut ei ole avioliitossa mitään merkitystä.
Voiko esim. sopia niin, että vaikkapa toisen osapuolen ennen avioliittoa hankkima omaisuus pysyy hänellä, jos "vastalahjana" annetaan yhteisesti hankittu omaisuus? Vai raakkaako laki suoralta kädeltä aina puoliksi, jos avioehtoa ei ole?
Ei laki ole niin jyrkkä. Aina on osituksessa oikeus luopua tasingosta jos niin haluaa. Näin ollen osituksen voi sopimalla tehdä ihan miten vaan (ja luopua lain suomasta oikeudesta 50%:iin). Senkun teette osituksen keskenänne ja sitten se toimitetaan maistraattiin vahvistettavaksi. Malleja ositussopimukselle löytyy netistäkin.
Jos lakitupaan mennään niin sitten jaetaan lakipykälien mukaan.
Ja on muistettava se, että lain mukaan se, jonka nimissä omaisuus on, omistaa sen edelleen. Näin ollen jos esim. talo on toisen nimissä, niin tämä omistaja saa päättää millä omaisuudella/rahalla tms. maksaa tasingon. Eli tämä tasajako 50/50 on LASKENNALLINEN nettovarojen mukaan.
Siis avio-oikeuden 50/50 periaate on LASKENNALLINEN. Se ei tarkoita sitä, että konkreettinen omaisuus: kiinteistöt, autot, osakkeet, mökit,veneet jne. jne. jaettaisiin osapuolien kesken tasan!
Jos avioliitossa KAIKKI omaisuus ja varat ovat toisella ja toinen on totaalinen tyhjätasku eli pa, niin ei ne talot ja tavarat puoliski konkreettisetsi mene vaan se, joka omistaa saa vapaasti päättää miten tämän 50%:n osuuden "köyhemmälle" maksaa, kunhan sen arvo on laskennallisesti se puolet yhteisestä varallisuudesta.
Ja on muistettava myös se,että nämä varat lasketaan niin, että niistä vähennetään velat. Se on jaettava nettovarallisuus.
Ei ositussopimusta tarvitse toimittaa mihinkään maistraattiin vahvistettavaksi.
Avioehto kyllä pitää rekisteröidä maistraattiin, mutta mitenkään sitä ei siellä vahvisteta (esim. sen pätevyyttä ei mitenkään tarkisteta).
voi, voi, voi. joku pilkun nu---ja paikalla näemmä :(
Ositussopimusta ei muuten tarvitse rekisteröidä maistraattiin, avioehto on eri asia.
Sikäli olet oikeassa, ettei tasinkoa ole pakko vaatia... mutta siitä luopuminen syytä kirjata selkeästi ositussopimukseen. Ja jos näin menetellään, ehdottomasti kannattaa teettää sopimus juristilla (ainakin sen puolison etu, kuka järjestelyssä hyötyy... voinee maksaa sen satasen tai pari juristille).
kirjoitit: "Jos lakitupaan mennään niin sitten jaetaan lakipykälien mukaan."
No ei ositusta käräjillä tehdä, vaan tuomari määrää oikeudessa teille pesänjakajan. Hän sitten tekee osituksen ja jaon.
Mutta on hyvä muistaa, että laki tuntee myös "pakkosovittelun", eli pesänjakaja voi poiketa 50/50 "säännöstä" koskien puolioiden yhteenlaskettua nettovarallisuutta. Ko. pykälä ohessa.
^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^
103 b § (16.4.1987/411)
Ositusta voidaan sovitella, jos ositus muutoin johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen taikka siihen, että toinen puoliso saisi perusteettomasti taloudellista etua. Osituksen sovittelua harkittaessa on otettava erityisesti huomioon avioliiton kestoaika, puolisoiden toiminta yhteisen talouden hyväksi ja omaisuuden kartuttamiseksi ja säilyttämiseksi sekä muut näihin verrattavat puolisoiden taloutta koskevat seikat.
Ositusta soviteltaessa voidaan määrätä:
1) että puoliso ei saa avio- oikeuden nojalla toisen puolison omaisuutta taikka että sanottua oikeutta rajoitetaan;
2) että tietty omaisuus, jonka puoliso on ansainnut tai saanut puolisoiden asuessa erillään tai joka puolisolla on ollut avioliittoon mentäessä taikka jonka puoliso on saanut avioliiton aikana perintönä, lahjana tai testamentin nojalla, on omaisuuden osituksessa kokonaan tai osaksi oleva omaisuutta, johon toisella puolisolla ei ole avio-oikeutta;
3) että omaisuus, johon toisella puolisolla ei avioehtosopimuksen nojalla ole avio- oikeutta, on omaisuuden osituksessa kokonaan tai osaksi oleva omaisuutta, johon toisella puolisolla on avio-oikeus.
Osituksen sovittelua koskeva vaatimus voidaan tehdä joko osituksessa tai osituksen jälkeen. Kun sovitteluvaatimus tehdään osituksen jälkeen, on noudatettava, mitä osituksen moitteesta ja osituksen pätemättömäksi julistamisesta on voimassa.
Kyllä oli ihan asiallista oikaista, että ositussopimusta ei todellakaan tarvitse viedä maistraattiin rekisteröitäväksi. Se on sellaisenaan esim. kiinteistönlainhuudossa pätevä saantoasiakirja. Miksi sinua niin harmittaa, että asiavirhee(si) oikaistiin?
Puolisolla on omaisuuteen avio-oikeus. Sillä miten omaisuus on maksettu ei ole merkitystä.
Jos lainhuudot on 100% toisen nimissä, niin omistus säilyy edelleenkin sillä kenen nimissä. Mutta tuosta pitää maksaa tasinkoa toiselle puolisolle.
Otetaan esimerkki, jossa puolisolla A on talo ja siitä lainaa. Ei muuta omaisuutta. B:llä ei ole lainkaan omaisuutta.
A:n talo arvioitetaan ja sen nykyarvoksi saadaan vaikka 100 000. A:lla on lainaa 50 000, jolloin hänen nettovarat on 100 000 - 50 000 eli 50 000. Tuosta hän maksaa B:lle puolet tasinkona eli 25 000.
Esim 2. jos alkutilanne on sama, mutta B:llä onkin 20 000 velaton auto.
Tällöin A:n varat on 50 000 ja B:n varat 20 000. Erotus on 50 000 - 20 000 eli 30 000, jolloin A maksaa tasinkona B:lle 15 000.
Tämän jälkeen varat on tasan.
A: 50 000 - 15 000 = 35 000
B: 20 000 + 15 000 = 35 000
Joo ja "täsmennetäämpä" vielä: jos se varakkaampi A on kanalan omistaja niin hän voi maksaa sen tasinkonsa vaikka kananmunina, kunhan niitten laskennallinen arvo on se tasingon määräämä summa.
Tai pieni maksettava tasinko...
Mutta periaatteessa asia on juuri kuten kirjoitit, ja arvohan selviää kun munakunnalta tulee maksu .-)
Miten menee jako, jos A:lla on varallisuutta 90.000 ja yhteisiä lainoja 45.000 puoliksi B:n kanssa ja omaa lainaa 3.500 ja B:llä varallisuutta 0 euroa, yhteisiä lainoja 45.000 puoliksi A:n kanssa ja omaa lainaa 3.000. Avioehtoa ei ole ! Köyhä tässä hyötyy !?
A:n nettovarallisuus on 90.000 - 45.000/2 - 3.500 = 64.000 EUR
B:n nettovarallisuus on 0 - 45.000/2 - 3.000 = -25.500 EUR
Koska ositusmatematiikassa negatiivinen nettovarallisuus tulkitaan nollaksi on A:n maksettava B:lle vaadittaessa tasinkoa 32.000 EUR.
Mitä minä en ymmärrä, miksi B:llä ja Alla on yhteistä velkaa ... ellei sillä hankitu omaisuus ole yhteistä omaisuutta.
En nyt tiedä on "hyötyminen" oikea sana... tätä tarkoittaa avio-oikeus kun solmitaan avioliitto ilman avioehtoa. Kai jokainen avioliittoon menevät tuo tajuaa ja ottanut asiasta selvää, ja tässähän vain noudatetaan sitä sopimusta (taloudellistakin) joka tehty. Ellei tajua, ja kokee tulleensa "hyväksikäytetyksi", kysyköön itseltään miksi ei vaatinut avioehtoa... jonka lähes kolmannes aviopareista tekee.
A B
varallisuus 90000 0
velat 26000 25500
nettovarallisuus 64000 0
A maksaa B:lle 32000
A osuus talosta 200 000, talovelka 50 000, kulutusluottoja 20 000 (jotka bailattu ja matkusteltu ja shoppailtu), auto 30 000, josta velka 25 000
A:n varallisuus
200 000 - 50 000 - 20 000 30 000 - 25 000
= 135 000
B: on tarkka raha-asioissa ja tienaakin puolisoaan enemmän. hänellä osuus talosta 200 000, talovelkaa 30 000, auto 30 000 ja säästöjä ja osakkeita 20 000
B:n varallisuus
200 000 - 30 000 30 000 20 000
= 220 000
Ositus: Varakkaampi B maksaa tuhlailija A:lle tasinkona 42 500.
Eli naimisiin mentäessä on se avioehto paikallaan,sillä harvapa meistä tuntee loppuen lopuksi puolisonsa rahankäyttö tapoja, eikä tiedä sitäkään välttämättä jos toinen ottaa lainoja ties mihin tarkoituksiin...
Ainakin meidän rakennusprojektin aikana niitä lainoja oli niin isännällä kun emännälläkin.Paremman palkan saanut sitten laittoi korkovähennyksiä verotukseen.Niin talo kun tonttikin on oikeudenmukaisesti kummankin nimissä.Toivottavasti elämä ei mene hiuksien halkomiseksi.