Vaimo tuli uskoon nuorena. Niin minäkin. Monta vuotta sen jälkeen tapasimme, tutustuimme, aloimme seurustella, menimme kihloihin ja naimisiin. Naimisiin menon jälkeen seksi oli uskomattoman kiihottavaa. Pari vuotta. Sitten alettiin miettiä, pitäisikö hankkia lapsiakin. Päädyimme siihen, että yksi lapsi, ei enempää.
Lapsi syntyi, ja siitä alkoivat ongelmat. Vaimo vanheni seuraavien 5 vuoden aikana fyysisesti 15 vuotta, ja minä lihoin rajusti. Autoin häntä parhaani mukaan lapsenhoidossa ja kotitöissä huojentaakseni hänen taakkaansa, mutta mikään ei auttanut. Lapsi vaati meidän kummankin kaiken vapaan ajan, kuten ainoa lapsi tekee. Sataprosenttisesti, kaikki huomio ainoalle lapselle, joten siihen loppuivat yhteiset hetket vaimon kanssa. Nyt nukumme eri huoneissa. Hän nukkuu lapsen kanssa lapsen huoneessa, minä yksin makuuhuoneessa. Seksiä emme ole harrastaneet kolmeen, neljään vuoteen. Kumpikin harrastaa itsetyydytystä.
Missään kristillisissä tilaisuuksissa emme ole käyneet vuosiin. Hengellinen elämä on kuivunut kasaan, eikä edes henkisille harrastuksille kuten lukemiselle tai musiikille jää aikaa. Lapsi vaatii ja ottaa kaiken vapaa-ajan. Kaiken.
Meillä on nyt kulissiavioliitto päällä - ulos päin eheä ja miellyttävä perhe, sisältä rikki. Ehkä meidän tarinamme loppuosan voi joskus lukea Alibista, vai pitäisikö vain erota?
Lapsi syntyi, ja siitä alkoivat ongelmat. Vaimo vanheni seuraavien 5 vuoden aikana fyysisesti 15 vuotta, ja minä lihoin rajusti. Autoin häntä parhaani mukaan lapsenhoidossa ja kotitöissä huojentaakseni hänen taakkaansa, mutta mikään ei auttanut. Lapsi vaati meidän kummankin kaiken vapaan ajan, kuten ainoa lapsi tekee. Sataprosenttisesti, kaikki huomio ainoalle lapselle, joten siihen loppuivat yhteiset hetket vaimon kanssa. Nyt nukumme eri huoneissa. Hän nukkuu lapsen kanssa lapsen huoneessa, minä yksin makuuhuoneessa. Seksiä emme ole harrastaneet kolmeen, neljään vuoteen. Kumpikin harrastaa itsetyydytystä.
Missään kristillisissä tilaisuuksissa emme ole käyneet vuosiin. Hengellinen elämä on kuivunut kasaan, eikä edes henkisille harrastuksille kuten lukemiselle tai musiikille jää aikaa. Lapsi vaatii ja ottaa kaiken vapaa-ajan. Kaiken.
Meillä on nyt kulissiavioliitto päällä - ulos päin eheä ja miellyttävä perhe, sisältä rikki. Ehkä meidän tarinamme loppuosan voi joskus lukea Alibista, vai pitäisikö vain erota?
Vastaukset 22
Vanhimmat
Vaadi oikeuksiasi aviomiehenä. Ensimmäiseksi vaadit, että vaimo muuttaa takaisin makuuhuoneeseen. Lapsi tottuu kyllä nukkumaan yksin. Sitten vaadit, että te hankitte lapsenvahdin säännöllisin välein ja alatte käymään yhdessä jossakin harrastuksissa. Kun lapsi tottuu, että ette ole aina häntä hyysäämässä, voitte pian lähettää hänet mummolaan ja pitää itse yhteisen loman.
Vaadittu on, mutta vaimo kieltäytyy. Ei siinä auta järkiperustelut, jääräpää kun jääräpää. Totta kai viisivuotias lapsi pärjää, mutta kun vaimo ei tajua sitä. Paapoo isoa lasta!
ja jos vaimosi kieltäytyy siitä, tiedät varmasti että hän ei ole kiinnostunut korjaamaan suhdettanne.
..että vaimosi voisi olla masentunut? Loukkaantuisiko, jos ottaisit asian varovaisesti esille? Kuulostaa siltä, että vaimosi suojautuu lapsen taakse ns. normaalia elämää.
Voisi auttaa, jos suostuisi menemään jonnekin juttelemaan. Neuvolan kautta esim. voisi auttaa. Voin toki olla aivan väärässäkin, mutta ei tee lapsellekaan hyvää kun ei yhtään pääse itsenäistymään.
KOska olet viimeksi aivan yllättäen halannut vaimoasi ja sanonut häntä kauniiksi? (ilman taka-ajatuksia seksistä) Kuulostaa pikkujutulta, mutta on naiselle tärkeää.
Voimia ja jaksamista.
(ja jos omat voimat loppuu, hae apua. Sitä saa kyllä)
Minulta lääkäri löysi vaikean masennuksen pari vuotta sitten. Vaimolta on diagnosoitu keskivaikea masennus. Kaikkea on jo kokeiltu. On käyty kaikenlaisten terapeuttien ja perheneuvojien luona. Turhaan.
tuollakin tarkoitat? Vaatia oikeuksia aviomiehenä???
Outo käsitys naisen asemasta perheessä.
Voi ihminen sentään. Teille mahdollisimman paras ratkaisu on ero. Jos et nyt ota eroa ku mikään ei tunnu auttavan, voin todellakin nähdä sinun pimahtavan täysin joku ilta ja kiitos ei, en halua tuloksia lukea lehdestä. Kaksi masentunutta aikuista, joilla ei yhteistä elämää kuin omistavan lapsen kautta ei kuulosta järkevältä ratkaisulta. Kaksi henkisesti tasapainossa olevaa vanhempaa kahdessa terveessä kodissa itselle ja lapselle paras vaihtoehto. Ei väkisin kannata yrittää, vaikka jumala alunperin niin tarkoittikin kenties. Voimavaramme ovat rajalliset ja sitä ei jumala(kaan) luodessaan ottanut kai huomioon.
on?
Onko lapsenne päiväkodissa? Tiedetäänkö neuvolassa sinun ja vaimosi tilasta? Mietin vain, miten tuo kaikki vaikuttaa lapseen.
Käytkö töissä? Entä vaimosi?
Ruvetkaa nyt käymään edes siellä seurakunnassa vähän tuulettumassa. Ja ulkoilkaa mahdollisimman paljon.
Tiedän, ettei masentunutta pitäisi kehottaa ottamaan itseään niskasta kiinni, mutta silti...
Mitäpä, jos ottaisit?
tee lapsestanne syntipukkia, koska vaikeutenne eivät mitenkään johdu hänestä tai ole hänen syytään.
Vaimosi haluttomuus seksiin ja sinun lihomisesi eivät ole lapsenne vastuulla, vaan ovat selkeästi
teidän kahden aikuisen ongelmia, jotka teidän tulisi ratkaista.
Selvennän vielä, että jos vaimosi koko mielenkiinto suuntautuu vain lapseen, hänellä on siihen jokin oma syy.
Yksi tai useampikaan lapsi ei normaalisti vie kokonaan vanhempansa aikaa. Sitä kai joskus käytetään tekosyynä, mutta on väärin syyttää lasta.
Ongelmatonta avioliittoa ei ole, se on fakta. Mutta koska olette uskovaisia, teillä on paljon apuja avioliiton eheyttämiseen, kun vain otatte ne käyttöönne! Olette Jumalan edessä sanoneet että TAHDOTTE rakastaa. Ette ole luvanneet että RAKASTATTE, ei sellaista voi luvata, mutta olette luvanneet yritää kaikkenne. Nyt voi tuntua että rakkaus on loppu, mutta LIITTO kantaa! Ensimmäinen työ uskovana miehenä sinulla on rukous! (Myös minä muistan teitä rukouksessa). Ryhdy rukoustaisteluun liittonne puolesta! Kerro myös vaimollesi että näin teet. Toinen on Raamatun lukeminen. Lue sitä ainakin itse ja lapsellesi. Voit lukea myös vaimollesi jos hän haluaa. Nämä asia auttavat myös masennukseen (kokemusta on, pahimpina aikoina en jaksanut rukoilla muuta kuin Isä Meidän -rukousta, mutta kummasti se vain auttoi!). Seuraavaksi tarvitsette seurakuntayhteyttä. Mene yksin seurakunnan tilaisuuteen jos vaimo ei lähde ja ota mielellään lapsesi mukaa. Vaimo voi haluta olla hetken myös yksin. Parasta olisi jos menisitte seurakuntaan koko perhe.
Masennukseen oletkin varmaan jo hakenut apua, lääkitys, terapia. Saako vaimosi apua masennukseen? Kokemuksesta voin sanoa että avioliitto ja perheen pyöritäminen ovat vaikeita asioita masentuneena. Siksi perheellisen masentuneen velvollisuus on hakea apua! Miestäni muistutin pahimpina masennuskausinani "myötä ja vastamäestä". Sanoin että nyt on se vastamäki!
Näiden perusasioiden jälkeen voittekin sitten alkaa puhua liitostanne, mitä haluatte ja tarvitsette. Parisuhdeterapia tai avioliittoleiri olisivat nyt tärkeitä! Ja kyllä seksi avioliittoon kuuluu, ehdotomasti. Mutta vaimosi ei siihen nyt jostain syystä kykene, joten hän tarvitsee apua. Keskustelu on avioliitossa hyvin tärkeä. Pitää pystyä puolin ja toisin kertomaan toiveistaan!
Rukoilen puolestanne!
Onnellinen se koti, jonka Herrana Jumala on. Sanotaan huoneentaulussa. Hei, kai tajuat, että perheestänne käydään taistelua hengellisessä mielessä.Mihin usko hiipunut? Yhdyn täysin edelliseen kirjoittajaan. Kun elämän tuimat tuulet puhaltaa, ainoa kestävä perustus on Kristus-kallio, olette tuuliajolla nyt. Sinulla perheenpäänä on tosi suuri vastuu (kuten tietenkin vaimollasi...)Etsi seurakuntaan yhteyttä, yhteyttä rukoileviin kristittyihin ja ennenkaikkea yhteyttä Jumalaan. Yksin et selviä etkä jaksa. Suosittelen näin kesäisin hengellisiä avioliittoleirejä-siellä on lastenhoitokin, eli saatte vähän hengähtää. turusta ainakin tehdään myös parisuhderisteilyjä...kulje eteenpäin rukoillen. Älä luovuta, vaan nouse taisteluun perheesi puolesta!
keskustella vaimosi kanssa .Eihän tuo ole normaalia että lapsi vie kaiken ajan . Jospa vaimosi ymmärtäisi että teidän täytyy joko tehdä töitä suhteenne parantamiseksi tai sitten erota .
ja rankkaa on elämä joskus. Helppoa elämää ei ole luvattu, mutta onneksi meillä on rukouksia kuuleva Jumala, joka auttaa silloin kun tuntuu että elämän myrskyt pauhaa ympärillä liian kovaa. Silloin on hyvä edes huokaista jos muuta ei jaksa, että auta Jeesus!
Kun vähän selkenee, olisi hyvä jos teillä molemmilla olisi luotettavia ystäviä, joiden kanssa keskustella ja rukoilla. Yhdessä ja/tai erikseen. Se on tärkeä voimavara. Usein kun uskaltaa avata suunsa ensimmäisen kerran, huomaa, että niin monella on ihan samanlaisia ongelmia. Sekin on usein paholaisen ansa, että tilanne tuntuu toivottomalta ja kuvittelee että kaikilla muilla on helpompaa.
Omasta elämästä sen verran, että meilläkin on 5-vuotias lapsi. Menen usein nukkumaan hänen kanssaan, koska joudun heräämään aamulla aikaisin töihin ja tarvitsen paljon unta. Mies sairastaa vakavaa masennusta eikä jaksa aina mennä töihin, joten hänen rytminsä on eri kuin minulla.Tiedän, että mieheni kaipaisi enemmän läheisyyttä ja kahdenkeskistä aikaa kuin tällä hetkellä on mahdollista. Kun lapsi menee kouluun, hän itsenäistyy valtavasti, voi mennä yksin kaverien luo, olla yötäkin jne. Siihen ei ole enää pitkä aika.
Seksielämässä on ollut erilaisia vaiheita. Se on vähän parantunut, kun jätin hormonipillerit ehkäisyssä pois. Nämä on tietysti kauhean henk.koht. valintoja, mutta usein nekin voivat aiheuttaa haluttomuutta. Toinen tekijä minulla on miehen masennuksesta johtuva lihoaminen, ei näytä niin haluttavalta kuin nuorenena ;-) yritän sen olla vaikuttamatta. Toisen puolesta kun ei voi laihduttaa! Kannattaa muutenkin miettiä mitä itse voisi tehdä tilanteen korjaamiseksi ja muistaa toisen kunnioittaminen ja se ettei itsekään ole täydellinen niin ei voi vaatia toiselta niin paljon. Paras on kaikki viedä Jeesuksen jalkojen juureen, eikä itse kantaa liian isoja taakkoja.
Kehoitan myös minäkin lukemaan raamattua. Sielun vihollinen tekee kaikkensa, ettemme sitä kirjaa avaisi, mutta sieltä löytyy elämä ja leipä jokaiseen päivään.
"Sillä tämä hetken kestävä ja kevyt ahdistuksemme tuottaa meille iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden, ylenpalttisesti, meille, jotka emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia." 2 Kor 4:17-18.
meillä myös yksi lapsi ja varsinkin nyt kesäloman aikaan lapsi vaatii kaiken ajan!! 6v. Minä olen aktiivisesti vienyt lastani eskarikavereiden luokse leikkimään ja vastavuoroisesti hänen kavereitaa ja heidän sisaruksiaan on ollut meillä leikkimässä. Yhden lapsen kanssa on juuri tämä kuvio kun ei ole sitä leikkikaveria, mutta kohta teidänkin lapsi on jo koululainen ja menee itsekseen ja ei vie enää aivan kaikkea teidän aikaanne. Koittakaa ajatella tämä asia näin! Olemme mieheni kanssa puhuneet yhteisen ajan puutteesta ja siitä kuinka toinen välillä väsyy kun lapsi oikeen kimputtaa tekemistä ja kaveria. Niinä päivinä kun ei kaveria ole niin on tärkeää että toiselle vanhemmalle toinen vanhempi antaa sen "oman hetken" olemalla lapsen kanssa ja päinvastatoin. Kun luin vielä uudestaan tuon kirjoituksesi niin teille olisi kyllä ensiarvoisen tärkeää nyt saada olla edes hetki kahdestaan, voisiko lapsi olla joissain kylässä muutaman tunnin että pääsisitte vaikka kävelylle ja saisitte jutella kahden kesken, siitä se lähtisi...en usko että eroaminen on mikään ratkaisu mihinkään.
Jos olisitte tehneet heti perään toisen lapsen, lapset leikkisivät nyt keskenään ja teillä olisi aikaa toisillennekin. Ehkä vaimostasi on väärin olla sukupuoliyhteydessä, jos siihen ei liity lapsen saamistarkoitusta. Ehkäisyvälineet ovat monessa perheessä aviollisen onnen surma.
En voi uskoa lukemaani. En ole uskovainen, olen äiti jolla kouluikäinen lapsi, mutta en koskaan EN KOSKAAN OLE SYYTTÄNYT OMAA LASTANI ONGELMIEN SYNTYMISESTA SILLOIN JOS NIITÄ ON OLLUT.
Ongelmien syntyessä on viisainta katsoa peiliin ja puolisoon ja ihan oikeesti myöntää missä vika. Mutta lapsi ei ole syyllinen.
syy on muualla kuin lapsessa, jos ihminen ei halua seksiä.
Kysehän on siitä etteivät osaa sovittaa lapsenaikaa ja vanhempien aikaa oikein. Tekisivät toisen lapsen lisää, niin kyllä muuttuisi tilanne. Meillä oli vaimon kanssa vähän samanlaista kun kun tehtiin yksi lapsi lisää, niin johan tilanne muuttui.
tilanteesta.
"luuserimies" saanut tehtyä mitään -oletko jaksanut edes rukoilla? Jos vaimosi ei tahdo lähteä terapeutille, voisit Sinä käydä juttelemassa juuri esim srk:n perheneuvonta keskuksessa. Mulla masennuslääkkeet poisti seksihalut, ja aloin nukkua lastenhuoneessa. Ahdisti, kun mieheni alkoi lähennellä.. Ja rupesin jännittämään jo klo 19 aikaan että entä jos mies taas tahtoisi, ja minua kun yököttää koko touhu.. Aloin ottaa 1-2 olutta iltaisin, että nukahdin nopeammin -olin jo unessa kun mies tuli levolle. Pian tuo määrä ei riittänyt, toleranssi nousi. Otin sitten lasin viskiä joka ilta, joskus kaksi -ettei tarvitse sekstailla.
Nykyisin olemme eronneet, ja minä masentunut alkoholisti.. Siihen piruun kun jää koukkuun. Ja alkoholi vei tehon masennuslääkkeiltä, joten masennus alkoi pahentua. Totesin eron olevan parempi vaihtoehto. Ei tullut ruumiita.. Nyt taistelen itseni kanssa, ja minä joka vihasin seksiä, löysin vahingossa uuden miehen, ja nyt se touhu ei ollenkaan ole etovaa, vaikka lääkkeitä on nyt tuplamäärä. Jokin meillä vain meni pieleen...:( En tahtoisi samaa muille!
"Missään kristillisissä tilaisuuksissa emme ole käyneet vuosiin. Hengellinen elämä on kuivunut kasaan, eikä edes henkisille harrastuksille kuten lukemiselle tai musiikille jää aikaa. Lapsi vaatii ja ottaa kaiken vapaa-ajan. Kaiken."
No kai ne asiat ovat perseelleen, jos lapsesta on tullut jumala sen oikean Jumalan tilalle. Vai että lapsi vaatii... Miten olisi, jos vanhemmat vaatisivat eikä lapsi, ja kävisitte jossakin yhdessä ja lopettaisitte myös sen kulissin ylläpitämisen.
Kun kerran olette uskovaisia voin varauksetta suositella tutustumista NMKY:n avioliittotyöhön.
Ongelma on ratkaistavissa siten että opitte uutta itsestänne ja puolisostanne ja opitte elämään uudella tavalla. Teillä on paljon opittavaa. Jostain pitää vaan kaivaa se ensimmäinen motivaation murunen. NMKY:n avioliittotyön kautta saa tietoa ja vertaistukea.
Eroaminen ei välttämättä ratkaise ongelmaa. Silloin jää tärkeät asiat oppimatta ja samat ongelmat tulevat toisessa muodossa vastaan myöhemmin elämässä.