Miten miehet voivat olla niin kylmiä ja tunteettomia?? Miksi heidän on niin helppo unohtaa ja lakata rakastamasta?? Miksei heihin satu??
Usean vuoden seurustelun jälkeen haluamme nyt molemmat erota. Tiedämme kumpikin että se on fiksua ja että tästä ei olisi tullut ikinä mitään. Koko ajan suhde meni vain huonompaan suuntaan ja yhä vain enemmän kasautui selvittämättömiä asioita ja käsittelemättömiä riitoja. Koko homma meni pelkäksi tappeluksi ja erimielisyyksiksi, joten eroaminen on fiksua.
MUTTA kun minä en osaa!!! En osaa erota!! En halua erota, vaikka tiedänkin sen järkeväksi ja haluan lopettaa ainaisen tappelemisen!! Edelleen ikävöin, kaipaan... sattuu niin kamalasti etten tiedä mitenpäin olisin ja mitä tekisin!! Haluaisin vain selvittää asiat, kun kerran molemmat rakastaa.
Miksi mies sitten osaa erota?? Miksei hän ikävöi?? Ei soita, ei viestaa, ei tule käymään? Jokaisen yhteydenoton teen minä, vaikka yritän pysyä vahvana ja yritän niin kovasti erota. Välillä retkahdan ottamaan yhteyttä. En ole tarpeeksi vahva. Mies vaan juhlii kavereidensa kanssa, välttelee minua niin hyvin kuin osaa ja nähdessään minua satuttaa sanoin. Kamalin sanoin. Silti rakastan. Miksei hän rakasta?? Miksi hän on niin ilkeä?? Miksi hän satuttaa??
Suhteessa ollessamme en tajunnut näitä tunteita tai tätä kuinka paljon rakastan. En osannut koskaan kertoa hänelle sitä kuinka paljon häntä rakastan. Hän sen sijaan kertoi sen jatkuvasti. Siksi olisinkin kuvitellut että eroaminen sattuisi myös häneen. Ehkä olin väärässä.
Usean vuoden seurustelun jälkeen haluamme nyt molemmat erota. Tiedämme kumpikin että se on fiksua ja että tästä ei olisi tullut ikinä mitään. Koko ajan suhde meni vain huonompaan suuntaan ja yhä vain enemmän kasautui selvittämättömiä asioita ja käsittelemättömiä riitoja. Koko homma meni pelkäksi tappeluksi ja erimielisyyksiksi, joten eroaminen on fiksua.
MUTTA kun minä en osaa!!! En osaa erota!! En halua erota, vaikka tiedänkin sen järkeväksi ja haluan lopettaa ainaisen tappelemisen!! Edelleen ikävöin, kaipaan... sattuu niin kamalasti etten tiedä mitenpäin olisin ja mitä tekisin!! Haluaisin vain selvittää asiat, kun kerran molemmat rakastaa.
Miksi mies sitten osaa erota?? Miksei hän ikävöi?? Ei soita, ei viestaa, ei tule käymään? Jokaisen yhteydenoton teen minä, vaikka yritän pysyä vahvana ja yritän niin kovasti erota. Välillä retkahdan ottamaan yhteyttä. En ole tarpeeksi vahva. Mies vaan juhlii kavereidensa kanssa, välttelee minua niin hyvin kuin osaa ja nähdessään minua satuttaa sanoin. Kamalin sanoin. Silti rakastan. Miksei hän rakasta?? Miksi hän on niin ilkeä?? Miksi hän satuttaa??
Suhteessa ollessamme en tajunnut näitä tunteita tai tätä kuinka paljon rakastan. En osannut koskaan kertoa hänelle sitä kuinka paljon häntä rakastan. Hän sen sijaan kertoi sen jatkuvasti. Siksi olisinkin kuvitellut että eroaminen sattuisi myös häneen. Ehkä olin väärässä.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Usein vain on niin että vitutus voittaa ikävän,yleensä naiset antavat hyvän syyn vitutukselle ja muut asiat täyttää mielen ajanmyötä.
Pakko sen verran sanoa että minun kohtalla on kokemuksia että naiset tekevät ihan samaa, ja on se myös yhtä yleistä toistepäin.
Se vaan jätetystä (siis tavallaa) tuntuu sille että vain miehet sitä tekisivät.
Henkilö jota rakastin (nainen) on minut unohtanut totaalisesti, ei mitään yhteyttä ole enään ottanut. Häntä rakastin, ja oli elämäni rakkaus tai sellainen tunne minulla oli.
No elämä jatkuu vaikka todella raskasta se onkin, mutta jatkuu. Välillä on huonoja päiviä ja välillä hyviä. Niin se menee.
Mutta tosiaan ... sekä miehet että naiset tekevät aivan samoja asioita, eli ei voi yleistää että vain miehet.
Tsemppiä sinulle ja mukavaa loppukesää.
t.mies-pkseudulta.
Niin, näinhän se on että kyllä molemmat osapuolet, niin miehet kuin naisetkin osaavat käyttäytyä ihan samalla tavoin. Kun itse erosin (mies halusi erota, minä en)exäni ei ottanut minuun mitään yhteyttä vaikka mielestäni asia olisi pitänyt ns. puhua pois. Heti eron jälkeen tuska oli tietysti suuri ja en ymmärtänyt ollenkaan miksi mies halusi erota ja varsinkaan sitä en ymmärtänyt, miksi asiaa ei selvitetty. Ajan myötä olen vain yrittänyt ymmärtää että tämä on hänen tapansa käyttäytyä tässä tilanteessa, enhän minä voi ketään pakottaa puhumaan, minun täytyi vain löytää toisenlaiset keinot selvitä tästä. Nyt näkyy jo vähän valoa, elämä kantaa - vähitellen. Hyvää kesää "kohtalotovereille."
sinulle hyvää kesää..
ehkä tämän joskus saa unohdettua..siis oikeasti
koskaan unohdettua kokonaan saa mutta kun saa etäisyyttä tapahtuneeseen niin osaa katsoa asioita vähän eri vinkkelistä ja joku päivä sitä sitten huomaa ajattelevansa että no ok, ei meitä sitten vain oltu tarkoitettu toisillemme, vaikka sitä ei vielä tässä hetkessä haluakaan myöntää mutta uskon (ja toivon)että niin se vain on joten tsemppiä sinulle ja katsotaan aamu aurinkoon, joku päivä se paistaa vielä tosi kirkkaasti!
että tapahtuisi, tosin vaikealle tuntuu. Mutta kenties joskus jossain vaiheessa.
On vaan niin paha olo ollut pitkään että ei ymmärrä miksi ei helpota.
Tsemppii tarvitaa..
on kulunut nyt melkein tarkalleen vuosi ja kyllä tuska on välillä vielä tosi kovaa mutta välillä toki vähän helpottaa. Niin kliseeltä kuin ehkä tuntuukin niin arki on ainakin minut pitänyt elämässä kiinni ja jonkinlaisessa järjessä, toki välillä käyn tosi syövereissäkin mutta se täytyy vain itselleen sallia, aina ei tarvitse jaksaa. Kyllä sinäkin selviät, oikeasti, anna vain itsellesi aikaa, älä yritäkään surra asiaa liian nopeasti pois. Aurinkoista viikonloppua sinulle!
Ihan samanlaisen tunteen parissa kamppailen tälläkin hetkellä... Miehen tapa käsitellä asia on vaikeneminen, itse olen välillä lähes hysteerinen kun olisi niin kova tarve puhua asiat selväksi. Nyt täytyy vaan alistua miehen pompoteltavaksi, miehen mielen mukaan mennä koska HÄN ei halua puhua. Kuka multa mitään kysyiskään, että mitäs minä haluan... Tosi vaikeaa. Kertokaahan viisaammat ja kokeneemmat, miten tästä helpoiten selviää?
Mulla on vastaava tilanne tällä hetkellä. Mies on lähtenyt kävelemään yllättäen pari viikkoa sitten, eikä ole ottanut mitään yhteyttä sen jälkeen. Ilmeisesti tämä tapa on miehelle helpompaa... ei olla missään yhteydessä, niin kyllä se siitä jossain vaiheessa helpottaa. Minä taas en haluaisi alistua tällaiseen menettelyyn missään nimessä. Asiat on ehdottomasti puhuttava selviksi, muuten ne jäävät vaivaamaan koko loppuiäksi. Päätin, että kun aika on kypsä, otan häneen yhteyttä ja vaadin kasvokkain keskustelua. Muussa tapauksessa homma hoidetaan vain hänen tavallaan, ja minä kärsin seurauksista.
Älä siis alistu miehen pompoteltavaksi. Sinulla on oikeus keskusteluun ja oikeus vaatia sitä!
Itse koen myös, että minulla on oikeus keskusteluun, koska se on minun tapani. Miksi aina pitäisi alistua miehen tapaan. En vain osaa vaieta ja ilman selityksiä hyväksyä kaikkea. Mieheltä tuo on todella ilkeää vallankäyttöä, vaikka tuskin hän sitä ilkeyttään tekee. Mutta vaikka kuinka yrittäisin selittää, että tämä hänen tapansa vie asioita vain pahemmaksi minun kannaltani, en saa syötyä, nukuttua, keskityttyä mihinkään... En voi ymmärtää, miksi mies haluaa minulle näin kamalan olon.
Luulen, että miehesi ei halua sinulle pahaa oloa, niin kuin en usko, että minunkaan haluaa minulle. Kyse on vaan siitä, että miehille tämä on helpompi reitti. En ole kuullut omastani juuri mitään, mutta luulen, että hän on itsekin niin paskana tällä hetkellä ja hänellä on vaikeuksia käsitellä asiaa, ettei kykene ottamaan enää minua huomioon. Sinun miehesi kohdalla voi hyvinkin olla kyseessä sama homma: hän yrittää vaan selviytyä itse tästä kriisistä, eikä hänellä ole voimia keskittyä kuin siihen. Tällainen ajatus tuntuu toki todella hirveältä ja julmalta, ihan kuin ei olisi toista yli vuoden seurustelun jälkeen tuntenutkaan. Mihin katosi se ihana, hellä elämäni mies, joka aina vannoi rakkauttaan?
Jos erosi on tuore, niin kannattaa odottaa vähän aikaa. Minäkin päätin vielä odottaa, mutta vaadin kyllä ihan varmasti keskustelua. Yksi hyvä tapa selventää ajatuksia on kirjoittaa hänelle. Itsekin ajattelin tehdä niin tässä lähiaikoina. Olen kuitenkin sitä mieltä, että toisella on velvollisuus vastata ja keskustella asia halki niin, että molemmat pääsisivät jatkamaan elämäänsä.
Helppo reitti se miehelle kai onkin, kun voi tavallaan vaan paeta, eikä tarvitse ottaa vastuuta siitä pahasta olosta, minkä mahdollisesti vsatapuolessa näkisi. Eikä sillä, jokainen on vastuussa itsestään, mutta kyllä toisen oloa voi vaikenemalla pahentaa entisestään. Miksei tietysti myös päinvastoin; hänen olonsa pahenisi jos hän joutuisi keskustella. Mutta tuntuu niin epäreilulta, että minun täytyy omat ajatukseni työntää sivuun. Niin kauan kuin en saa puhuttua asioita loppuun ja jotain selvyyttä tähän, elättelen turhia toiveita enkä pääse yli...
Nytkin mies syyttää minua monesta asiasta, johon oikeasti en ole voinut vaikuttaaa. Hän pyysi jättämään rauhaan, ja kun jätin, oli sekin sitten väärin. Kuulemma olen vain halunnut päästä viihteelle yksin kun olenkin yhtäkkiä ollut hiljaa hänen suuntaansa. Voi hel... Teen niin tai näin, aina väärinpäin.
Koska poikaystäväsi epäili, ettet välitä hänestä. Olisit avannut suusi edes silloin tällöin. Suhteen voi laittaa poikki se, kumpi välittää enemmän, jos tuntee ettei toinen välitä.
ei mitään vaikeutta irrottautua moisista kuvatuksista
Kyllä miehiinkin sattuu jos tosissaan on rakastanut.
ei todellakaan oo helpoo tiedän sen tasan tarkkaan ite oon kärsinyt jo monta kuukautta ja tuun vielä kärsimään vielä monta vuotta meitä on moneks mulla itelläni on todella vaikeeta mutta mulla on lapsia minkä takia kannataa elää tää elämä jollain tavalla loppuun asti voimia sinulle
On vaan jotenki niin katkera olo, ku on jo kaks monivuotista suhdetta päättynyt niin, että se on näyttänyt olleen miehille helppoa. Molemmat miehet sanoivat minun olleen heidän ensirakkautensa ja vannoivat muutenkin ikuista rakkautta... En halua uskoa, että kukaan tällaista valehtelisi tunteistaan... varsinkaan montaa vuotta! :/
Molemmille miehille silti ero näyttää olevan järkyttävän helppo! Ensimmäinen löysi uuden naisen kahden kuukauden kuluttua, hyvä kun enää edes moikkaa. Ei olla oltu eron jälkeen enää missään tekemisissä. :( Nyt taas tämä uudempi tapaus näyttää myös unohtaneen muutaman päivän kuluessa erosta. Ei ole yhteyttä pidellyt. Juhlinut vaan kavereiden kanssa ja aloittanut uuden elämän. Jos satutaan törmäämään, niin eipä tunnu miehellä olevan mitään muuta sanottavaa kuin jotain ikävää. Miten voi muuttua noin kylmäksi, välinpitämättömäksi ja tylyksi?? Itse saan koko ajan taistella, etten vaan sortuisi epätoivoisena ottamaan yhteyttä, kun haluaisin vielä kerran nähdä tai kuulla äänen tms... ja eroissa ei kyse ole ollut siitä, että kumpikaan ois pettänyt.
En myöskään usko että kyse olisi valehtelusta.. Olen todennut, että puhuttaessa rakkaudesta, ikävästä, välittämisestä ja jopa uskollisuudesta, jokaisella ihmisellä on niille oma sisältönsä. Se ei silti tarkoita, etteikö HÄN olisi rakastanut/välittänyt/ikävöinyt, hän vain teki ja koki sen eri tavoin kuin sinä.
Toivonkin, että jokainen meistä särkynyt sydämisistä jonakin päivänä löytää viereltään sen ihmisen, joille myös noiden sanojen sisältö on sama kuin itselle. Se merkitsisi varmaankin sen "sielunpuolikkaan" löytymistä ja "tosirakkautta"..
ei tosiaan ole helppoo miehillekkään itellä on erosta useempi kuukausi ja kyllä se mieltä painaa välillä tosi kovinkin.
Ei pidä paikkaansa, että miehet ovat tunteettomia.
Mistä lähdetään liikkeelle? Kasvatuksessa ja kaveripiirissä ei miehen alulle suoda tilaa ilmaista tunteita - siis perisuomalainen yhteiskunta kasvatusoppeineen... ja niin edelleen.
Mies ei uskolla näyttää tunteitaan julkisesti, se on heikon miehen merkki... Mutta yksin omassa kammiossaan... Se ei ole välttämättä tarkoitettu muille...
Ero? -> häpeä, epäonnistumisen tunne, kyvyttömyys ja kynnettömyys hoitaa "pikku asioita"... Eipä eroamista ole perusihmisessä luonnostaan. Se on melkein luonnoton olotila?
Katkeruus on ilmeisesti molemmin puolista? Miehinen tapa "kostaa" on näyttää että tulee toimeen ihan ite... Ja sekös naista satuttaa?
Yritä hyväksyä tilanne, yritä tulla toimeen itsesi kanssa, ja anna ajalle mahdollisuus.